Levyhankintoja

Tuli tuossa joulun jälkeen hankittua muutama levy, joista kaksi olikin itselläni jo poltettuna, mutta alkuperäisenä on pakko saada, jos tykkää kyseisestä bändistä ^^
Anna Erikssonin "Garden Of Love" löytyi Keltaisesta jäänsärkijästä, Tavastian vierestä, samoin MCR:n "The Black Parade". Ensinmainittua en ole hirveästi ehtinyt kuunnella Spotifyn kautta, mutta muutaman biisin ainakin tiedän siltä. Pitää katsella levyn mukana tullut live-taltiointi jossain vaiheessa koneella.

Tänään menen haalarimiittiin töiden jälkeen. Olen odottanut taas tyyppien tapaamista todella innokkaana. Ja "Love Like Winter" on valmis yhtä osaa lukuunottamatta. Kirjoittelen sen, kunhan saan taas inspiraation.

Ikuinen uni

Sä oot kyynel,
suru mun sydämen
ja katkera nauru
läpi kyynelten.

Mä oon neula,
pistos ihossa sun
ja silmät niin surulliset.

Tiedän kyllä,
mitä ikävä on
enkä tahtois luovuttaa.
Tahdon tietää,
miksi pimeys jää
meidän kummankin maailmaan.

Ei kai kukaan voi
sua ymmärtää,
jos sanot aina:
Mä yksin jään.
Sä luulet asioiden muuttuvan
vain silloin, kun
katsot mua.

Sä oot pikkulintu,
liekki elämän
ja toivon sun kaikesta
selviävän.
Mä oon sun lohtus,
turva ja läheisyys.
Et muutu kai milloinkaan.

Kuulit varmaan,
kun mä kutsuin sua.
Mä tiesin sinun lähtevän.
Vaan ei, et koskaan,
palaa takaisin,
kun olet jo nukahtanut.

Ei kai kukaan voinut
ymmärtää:
sä yksin olit,
se tiedetään.
Nuku vaan, sillä sä tarvitset
unta mua enemmän.

Vaan jos voisin palata
entiseen,
niin tahtoisin jäädä
eiliseen
ja nähdä sun kanssas
unta ikuista.

Kirjoitin tämän lukioaikani viimeisenä vuotena. Tästä tuli tarkoituksella näin synkkä, koska oma tilanteeni oli silloin hankala. Minulla on ollut kausia, jolloin olen masentunut. Nyt on taas sellainen kausi ja stressiä on ollut tavallista enemmän töiden, mutta myös oppisopimukseni ja ihmissuhteiden takia. Rääkkäsin itseäni maanantai-iltana zumbassa ja eilen minulla ei ollut lainkaan ruokahalua töiden jälkeen, piti pakottaa itsensä syömään jotain. Niinpä napostelin kirsikkatomaatteja ja join teetä. Minulla taisi olla illalla lämpöä, siksi jäin tänään kotiin lepäilemään, olisi ollut kurjaa joutua lähtemään kesken työpäivän kotiin, jos heikko olo olisi iskenyt taas.
Stressi saa vastustuskykyni heikkenemään ja minut sairastumaan.

Tarvitsen voimaa ja jonkun tukea, jonkun, joka voisi pitää minut koossa. Onhan minulla kissani, mutta sille ei voi puhua samalla tavalla kuin ihmiselle.

Poets Of The Fall Virgin Oilissa 9.12.2011

No niin... Tästä tuleekin nyt pitkä postaus. Ihan ensiksi hehkutan sitä, miten sain uuden kameran synttärilahjaksi. Samsung ST93 on malli ja se on ominaisuuksiltaan puolet parempi kuin Sonyn rämä, jota olen käyttänyt monta vuotta keikoilla käydessäni ja siihen voi kuvata enemmän videokuvaa :)
Otin kyseisen kameran mukaan Virgin Oiliin eilenillalla testatakseni sen ominaisuuksia Poetsien keikalla.

Ja sitten itse keikkaan...

Virgin Oil on minulle tuttu keikkapaikka, olen muistaakseni käynyt siellä ensimmäisen kerran joskus 2006 ja silloinkin Poets Of The Fallia katsomassa. Onnistuin pääsemään suht eteen, koska olen lyhyt ja halusin ottaa kuvia blogiin ja omaksi ilokseni.
Itse bändistä sen verran, että Poets Of The Fall tuli ihmisten tietoisuuteen vuonna 2004, kun tietokonepeli Max Paynessä käytettiin heidän biisiään "Late Goodbye". Ensimmäinen levy "Signs Of Life" julkaistiin 2005, mutta suuren suosion bändi saavutti vasta toisella albumillaan "Carnival Of Rust", jonka nimikappaleesta on tehty todella kaunis ja Tim Burtonmainen musiikkivideo.
Poets Of The Fall aloitti keikkansa kahdentoista aikaan biisillä "Dreaming Wide Awake". Markolla, Poets Of The Fallin laulajalla, oli puuhka ja siliterihattu :)

Tuo ensimmäinen kuva ei ole ehkä mitään parasta mahdollista laatua, mutta siitä saa ainakin jotain käsitystä, miltä pojat näyttävät :) Markon vieressä oikealla puolella seisoo Jaska, joka on POTF:n toinen kitaristi keikoilla ja vasemmalla puolella näkyy basisti Jani.


"Dreaming Wide Awake:a" seurasi "The Ultimate Fling", josta on tietääkseni julkaistu vain livevideo eikä virallista musiikkivideota, vaikka Poetsien muista biiseistä onkin tullut viralliset musiikkivideot.

Marko repi irti muutamia höyheniä puuhkastaan ja puhalsi niitä yleisöön. Itse onnistuin tavoittamaan yhden niistä, mutta myöhemmin huomasin, että siitä oli mystisesti kadonnut puolet laukussani :D

Tunnistin paria biisiä lukuunottamatta lähes kaikki biisit, koska olen kuunnellut niitä todella paljon kotona ollessani. Illan aikana kuultiin akustisesti muutama biisi. Setin aloitti "Desire", sitä seurasi "Twilight Theaterilta" oleva "You're Still Here", joka on yksi henkilökohtaisista suosikeistani, koska sen lyriikoissa käydään läpi kaikki vuodenajat ja se kertoo rakkaudesta. Kuulin myös "Sorry Go 'Roundin", joka kuulosti positiivisella tavalla erilaiselta akustisesti.

Akustisen osuuden aikana onnistuin nappaamaan muutamia todella hyviä kuvia pojista.

Jani ja kontrabasso

Jani ja Olli

Marko

Jaska

Biisilistan tarkkaa järjestystä en muista, koska en ehtinyt kirjata sitä ylös niin tarkkaan. Mutta listan loppupuolella kuulin pari suosikkiani: "Diamonds For Tears:in" ja sitä seurasi vuosina 2006-2007 biisilistan tavallisesti päättänyt "Illusion&Dream". Kaikista välispiikeistä en saanut myöskään niin tarkkaan selvää.

Joidenkin biisien aikana Marko nousi korokkeelle kaiuttimien viereen laulamaan.

Marko ja Olli

Encore-listalla oli kolme biisiä bändin alkuajoilta: "Late Goodbye", "Carnival Of Rust" ja "Lift", jonka loppupuolella bändin kitaristit innostuivat improvisoimaan ja riehumaan lavalla. Keikan jälkeen sain Markolta nimmarin ja onnittelut synttäreitteni puolesta kirjaani, johon olen saanut aikaisemmin muistokirjoituksen Olavilta. Yhteiskuva jäi tosin saamatta, mutta eiköhän sekin tilaisuus vielä joskus tule, jos rupean aktiivisemmin seuraamaan Poets Of The Fallin keikkoja.

Ja tähän loppuun vielä muutamia kuvia...

Kiitos  pojille upeasta keikasta ja toivottavasti näemme taas mahdollisimman pian.

Tee niin!

Sun kuvaasi tuijotan päivin ja öin.

Mä sinua ikävöin.

Aivan kuin sä oisit unelmaa,

jota ei voi koskaan tavoittaa.

Ei aina voi satuttaa itseään,

mut ilman sua en oo yhtään mitään.

Tee niin kuin mun unessa teet!

Kuivaa vihdoin mun kyyneleet,

sillä oon joutunut yksinään

täällä lähiökaupungissa elämään.

Ja silloin, kun kohtaa meidän tiet,

mä toivon, että mut pois täältä viet.

Saat mut kokonaan,

jos lupaat tulla mua rakastamaan.

Sä sait kuumeeni nousemaan,

kun rupesit mulle flirttailemaan.

Me toisemme baarissa tavattiin

ja yhdessä silloin tanssittiin.

Kun katsoin sua silmiin, toivoin niin,

ettei juttu tää päättyis mun kyyneliin

Ja kun yöhön sä katosit,

mä odotin, että palaisit.

Seuraavan kerran, kun sut mä näin,

se käänsi kaiken väärinpäin.

Jäin yksin tyhjään huoneeseen,

mut jaksan uskoa huomiseen.

Sun kirjoituksias mä arvostan

ja sinua ihan liikaa rakastan.

Mä oon tyttö mustasilmäinen,

kaipaan hymyäs läpi kyynelten.

Jos siivet hopeiset mä omistaisin,

sun luokses mä silloin tulisin.

Mä mietin, miten voisin sulle puhua,

sillä oottaa en enää kauan jaksa.

En oo enää valmis kärsimään!

Auta mua, jotta pääsen lähtemään.

Mä pimeydessä kuljen vieläkin

ja hajoan aina aamuihin.

Vie mut johonkin lämpimään

ja pyydä multa, että sun vierees’ jään.

Mä sut silloin viettelen

ja kanssasi rakastelen.

Siis mulle tee niin, oh yeah!

Kirjoitin tähän itsenäisyyspäivänä yhden säkeistön lisää ja sovituksestakin tulee hieman erilainen kuin alkuperäisestä sitten joskus livenä. 

En edes muista, mistä tämä alunperin lähti liikkeelle tämän biisin teksti. Muistan vain, että olin lukiossa ja kirjoitin siihen aikaan toisenkin tekstin, joissa molemmissa käytin sanontaa "Hajoo aamuihin". Ja tuo teksti oli peräisin yhden tyypin kuvatekstistä IRC-galleriassa, jossa tuolloin kävin harva se päivä. 

Sävellys syntyi tosin muutamaa vuotta myöhemmin tähän ja siitä tuli todella hieno, ainakin omasta mielestäni. Toivottavasti tämä saa keikoilla joskus hyvän vastaanoton :)

Ei millään malta odottaa ensi kevääseen :)

"In 2001 I saw how the towers of The World Trade Center came crashing down. Then I realized how short my life was and how I'm losing eveything that's important to me little by little. And how I had to do something that will make my memories stay. So I wrote a song and called it "Skylines And Turnstiles"...
(Gerard Way)

"Vuonna 2001 mä näin, miten World Trade Centerin tornit romahtivat. Tajusin silloin, miten lyhyt ihmiselämä lopulta on ja kuinka mä menetän vähitellen kaiken, mikä on mulle tärkeää. Ja miten mun pitäis saada aikaiseksi jotain merkittävää, jotta mut muistettaisiin. Niinpä mä kirjoitin laulun, jonka nimeksi mä annoin "Skylines And Turnstiles".
(Gerard Way)

Kirjoitin tämän ensin suomeksi ja käänsin sitten englanniksi, koska sillä tavalla olen tehnyt aiemminkin. Ja tykkään kirjoitella tällaisia juttuja, jotka on todenmukaisia, jonkun toisen ajatuksia. Siksi olen varmaan ruvennut kirjoittamaan fanfictioniakin. Osaan niistäkin jutuista laitan tosin osan itseäni, vaikka jonkun hahmon muodossa.
Tätä tekstiä ajattelin käyttää ensi keväänä/kesänä ja tehdä MCR:stä jonkun fanipohjalta tehdyn videon miittiporukan kanssa, mikäli porukka vain lähtee mukaan. Laulan itse muutaman MCR:n biisin siinä videolla Gerardiksi pukeutuneena ja kirjoitan muutaman biiseihin pohjautuvan ajatuksen, jotka voin sitten sanoa.
Millään en jaksaisi kyllä odottaa ensi kevääseen, mutta kai sitä täytyy. Ja nytkin on työn alla kaikennäköistä tekstiä, keikkaraporttia yms.

Tänään Poets Of The Fall Virgin Oil Co:ssa. Odotan innolla iltaa. Ja merkintä synttäripäivänäni.
Kiva, että kun tätä lukee jo 11 ihmistä :)

Parhaita mieslaulajia 3/15

"Taiteilijaelämää.
Minä, Melleri ja Morrison.
Taiteilijaelämää.
Nimeni historian kirjoissa pian on"...
(Ismo Alanko -Taiteilijaelämää)

Ismo Alanko

Pitkän linjan laulaja-lauluntekijä, joka on luonut aina nahkansa ja esiintynyt useiden eri kokoonpanojen kanssa. Aloitti uransa 80-luvulla Hassisen Kone -yhtyeessä. Sanoittajana nero vailla vertaa.

Tutustuin itse Ismon tuotantoon vasta vanhemmalla iällä nykyään entisen poikaystäväni kautta ja olen nähnyt hänet kerran livenä Provinssirockissa 2008. Parhaimpia hänen sanoituksistaan, jonka voisin sanoa kuvaavan myös tietyllä tapaa minua, on biisi "Väärään maailmaan".

Sinä etsit, löysit ja hukkasit
elämän avaimen.
Sinä etsit, etsit ja kaipasit,
halusit totuuden. Vain sen.

Yhä kauemmaksi sä kaipasit
ja yhä syvempään.
Yhä lähemmäksi sä taistelit
ja yhä syvempään sisään.

Ja mä kuulin sun huutosi vaimean.
Ja mä kuulin sun huutosi haihtuvan.
Ja mä luulin, ett' tiesin ja tiesinkin,
mihin.

Sinä synnyit väärään maailmaan.
Sinä synnyit väärään maailmaan.
Sinä synnyit väärään maailmaan.
Sinä synnyit väärään maailmaan.

Sopimuksensa irti sanonut hiiri, Vasen Linja -klubi ja synttäreiden ennakkofiilistelyä

Pidettiin tänään taas bänditreenejä. Ei saatu demoa valmiiksi viime viikonloppuna, ei saatu oikein mitään aikaiseksi, koska kukaan meistä ei osannut käyttää Mac-koneita :( Bändikaverini oli yhteydessä Kirjasto 10:n henkilökuntaan ja kysyi, pääsisimmekö kurssille, jolla sen järjestelmän ja ohjelmien käyttöä opetetaan. Jospa sen jälkeen oltaisiin sitten viisaampia.

Olin eilen Kallion Vasemmiston järjestämällä Vasen Linja -klubilla, joka järjestetään n. kerran kuukaudessa Café Mascotissa. Kyseisellä klubilla on poliittista keskustelua, livemusaa ja hauskanpitoa torstaisin. Tällä kertaa esiintyjinä olivat La Murga -niminen rytmiryhmä Tampereelta sekä sekalainen kokoonpano, joka esitti espanjankielistä musiikkia. Toisena esiintyjänä piti alunperin olla Espinoza&Olquín -duo, mutta heitä tuli tuuraamaan Espinozan puoliso ja Tico. Mutta hyvää musiikkia oli. Kiitos Kallion Vasemmistolle ja toivottavasti tapaamme pian, viimeistään ensi vuoden helmikuussa. Jos hyvin käy, duomme saattaa päästä esiintymään ensi vuoden puolella kyseiselle klubille, jos vaan saadaan biisit kasaan hyvissä ajoin.

Tietokoneen hiireni sanoi sopimuksensa irti, koska rakas kissani ehti pudottaa sen useasti lattialle. Huomenna pitäisi mennä ostamaan uusi. Ja ostaa myös uusi kamera, jolla saisi parempaa ja enemmän videokuvia keikoista, joilla aion käydä. Menen taas ensi viikolla keikalle, joka sattuu olemaan samana päivänä kuin synttärini. Menen katsomaan Poets Of The Fallia muutaman vuoden tauon jälkeen. Toivottavasti keikalla kuullaan ainakin "Diamonds For Tears" ja "Illusion And Dream", jotka ovat suosikkejani. Keikkaraporttia kirjoittelen sitten paremmalla ajalla ja kuvien kanssa :)

Mä annan sut pois

Sammuu, talossamme lamput sammuu.
Autioituneita huoneet
ovat yksi kerrallaan.
Sängyn laitamilla hiljaa nuokkuu
kaksi uupunutta,
onnellisia vain unissaan.

Mä annan sut pois, mä päästän sut pois,
vaikka sattuu.
Sä annat mut pois, sä päästät mut pois,
kaikkeen tottuu.
Hymyillään vaan, ei oo muutakaan
enää antaa.
Luovutaan toisistamme hiljaa.

Liikaa, luulin meistä aina liikaa.
Lupasin: "mä korjaan kaiken"
yhä vain uudestaan.
Liukuu sun ote käsistäni,
vaihtuu viikot.
Huomaamatta äänet kuuluu
koko ajan hiljempaa.

Mä annan sut pois, mä päästän sut pois,
vaikka sattuu.
Sä annat mut pois, sä päästät mut pois,
kaikkeen tottuu.
Hymyillään vaan, ei oo muutakaan
enää antaa.
Luovutaan toisistamme hiljaa.

(Laura Närhi: Mä annan sut pois)

Elämä ei ole aina helppoa. Joskus joutuu tekemään todella suuria valintoja. Mutta ne valinnat auttavat eteenpäin. Tuntuu tyhjältä, tyhjyys vaihtuu suruun, ikävään. Myöhemmin sen surun tilalle tulee helpotus, usko siitä, että pystyy seisomaan omilla jaloillaan, vaikka joskus pelkääkin jalansijan horjuvan.

Näe minut tässä

Purin itseäin kieleen,
en voinut tehdä muutakaan.
Ajatus sopimaton
piti tukahduttaa edes jotenkin.

Pahoittelut ei auttaisi jälkeenpäin,
sun ymmärrys ei riittäis kuitenkaan.

Erittäin hyvin tiedän,
sun on aina oltava oikeessa.
Useimmiten en jaksa
väitellä sua vastaan, vaikka haluisin.

Sä et oppisi virheistäsi kuitenkaan,
etenkään, kun et niitä huomaa.

Näe minut tässä, sitä toivoisin.
Samat tarpeet lienee muillakin.
Teet minusta liian pelokkaan,
vaikka se on täysin turhaa.

Sinun tahtosi ei oo yhteinen,
oon vielä toistaiseksi eri ihminen.
Teet minusta liian varovaisen.
Jotenkin lamaantuneen.

Miten tasoihin tullaan?
Miten pidetään puoliaan,
jos toinen on ilmaa
ja toinen mielestään aina oikeessa?

Sä et kuule minua kuitenkaan,
vaikka minussa kaikki sinulle huutaa:

Näe minut tässä, sitä toivoisin.
Samat tarpeet lienee muillakin...
(Irina -Näe minut tässä)

Viime perjantaina olin tosiaan keikalla katsomassa Candorloopia, MIR:ä ja Carved In Ashesia, joista ensinmainittu ja viimeinen olivat uusia tuttavuuksia. Candorloopin musiikki oli makuuni liian psykedellistä ja kuulosti ihan liian kasarilta. Ja laulaja näytti variksenpelätiltä pörröisine, blondeine hiuksineen enkä edes muista, oliko sen silmät rajattu (en nyt millään halua loukata kyseistä ihmistä, mutta minullakin on hyvä olla mielipide) :D Pistän kuvia jossain vaiheessa, kunhan saan ne koneelleni.
MIR oli loistava, kuten aina ja viimeisenä esiintyneeseen Carved In Ashesiin en edes ehtinyt niin paljon perehtymään, koska jäin suustani kiinni parinkin tyypin kanssa. Sekin vain, koska olin pukeutunut rokkitytöksi :)
Olen sydämeltäni rokkari henkeen ja vereen ja juttelin yhden rokkipojan kanssa, joka soittaa kitaraa Damien Cullen Bandissa. Se lupasi, että pääsen ottamaan kuvia niiden keikasta, jos jossain vaiheessa eksyn jonnekin, missä niillä on keikka :) Tyypin nimi oli Misty ja sillä oli todella pitkät hiukset. Ja mitä ilmeisemmin se oli kiinnostunut, kun kerroin sille kirjoittavani blogia musiikista.
Koko eilisen päivän sitten kuuntelin kaikennäköistä musiikkia netin kautta: lähinnä musikaalibiisejä Les Misérablesista ja Notre Dame de Parisista, Damien Cullenia ja Indi Lovelessia, joista jälkimmäinen on ystäväni tutun bändi. Joku musikaali olisi kiva nähdä pitkästä aikaa tai ruveta suunnittelemaan omaa käsikirjoitusta joidenkin tyyppien kanssa, jos saisin sopivan porukan kasaan.

Idänprinsessa

Kuulin kaupunkinsa jättäneen
tuon teiniprinsessan.
Oli tyytymätön elämäänsä,
tahtoi paremman.

Vain vartalonsa seuranaan
hän lähti kulkemaan
ja ensimmäiseen satamaan
jäi yksin seisomaan.

Tuuli tuo niin erilaisen tuoksun tullessaan.
Huuhtelee sen, mihin tottui Idän kodissaan.

Oli kuullut puhuttavan
paljon kaikenlaisista
autoista, discoista
ja muotivaatteista.

Hän tahtoi nähdä kaiken
ja myös saada omansa,
oli valmis tekemään
sen eteen mitä tahansa.

Päiväkahviseuraa sekä iltahierontaa.
On toteltava herraa, jolta leivän tänään saa.

Yö kuljettaa nuorta kulkijaa,
synneistään palkan saa,
ansaittua rahaa.
Taivaltaa pitkin katujaan.
Se vetää viinaa ja kamaa,
ne auttaa inhon unohtamaan.

Vuosi sitten uhkasi
nuo hommat lopettaa,
päästä kuiville sekä
itsellensä kurin opettaa.

Vihaa, mitä haluaa,
mut ei pysty vastustamaan.
Kiusaus on kovempaa
kuin moni arvaakaan.

Todellisuus sumenee ja lasi tipahtaa.
Kun aamu valkenee, taas kyyneliin saa nukahtaa.

Yö kuljettaa nuorta kulkijaa,
synneistään palkan saa,
ansaittua rahaa.
Taivaltaa pitkin katujaan,
se vetää viinaa ja kamaa,
ne auttaa inhon unohtamaan.

Yö kuljettaa Idänprinsessaa,
synneistään palkan saa,
ansaittua rahaa.
Haluaa vielä uudestaan
turvallisen kodin, mielenrauhaa
ja jonkun, jota rakastaa.

(Neljä Ruusua -Idänprinsessa)

Vuosi sitten tunsin olevani samanlainen kuin tuon ylläolevan biisin nuori nainen. Riittämätön ja riippuvainen seksistä ja rakkaudesta, rahasta, jota silloin ei ollut kovin paljon. Riippuvainen syyllisyydestä, jota kannoin sydämessäni, epätoivosta, joka melkein musersi sydämeni.
Viime kesä muutti minua ja nyt kaikki on paremmin kuin silloin. Saatiin jopa selvitettyä välit sen kanssa, jota rakastan.
Tänään menen keikalle ja pidän hauskaa juomalla limua tai teetä ja riehumalla ja tanssimalla. Keikkaraporttia teen luultavasti huomenna sitten, mikäli ehdin.

Minne katosi päivät?

Vaikka vieressä on tilaa,
hän makaa omalla puolellaan.
Eilen hän huomasi,
että seinästä irtoaa maali.

Ja että ensimmäistä kertaa
hän ei jaksanut odottaa.
Eilen hän huomasi,
ettei enää jaksa odottaa.

Minne katosi päivät,
joina et nähnyt mitään
ilman, että hän olisi nähnyt saman?
Minne katosi päivät,
joiden aikana hän tottui,
hän tottui syliisi?

Kasvit on kuolleet ruukkuihin,
hän istuu ajatuksissaan.
Eilen hän ymmärsi,
ettei näkisi sinun palaavan.
Ja että ensimmäistä kertaa
hän ei tuntenut mitään.

Minne katosi päivät,
joina et nähnyt mitään
ilman, että hän olisi nähnyt saman?
Minne katosi päivät,
joiden aikana hän tottui,
hän tottui syliisi?
(Scandinavian Music Group: Minne katosi päivät)

Tuo teksti tuli mieleeni eilen illalla erään keskustelun päätteeksi. Olin viime viikonlopun allapäin, kiitos sen, että perjantaina meni taas kerran överiksi kaikki. Ei enää alkoholia minulle.
Minne on kadonnut se ilo, joka oli vielä pari kuukautta sitten tässä ihmisessä? En tunnista enää itseäni samaksi ihmiseksi, joka silloin rakasti toista, yhtä ristiriitaista, mutta ihanaa ihmistä. Mihin on kadonnut se lämpö, joka antoi hymyn kasvoilleni kesällä, rauhan sydämeeni, tunteen siitä, etten ole yksin eikä minun tarvitse olla yksin?
Nyt olen pieni, mustahiuksinen olento, joka haluaisi rutistaa rintaansa vasten pienen susipehmolelunsa ja pyyhkiä kyyneleensä nenäliinaan tai painaa päänsä toisen olkaa vasten ja itkeä siinä. Olla hiiri, joka näpertää laaman turkkia hellästi pienillä käpälillään.
En minä tahdo erota, vaikka mokasin. Olen osannut antaa ja pyytää anteeksi, yrittänyt myös ymmärtää. Haluan nyt itse sitä samaa ymmärrystä toiselta, tahtoa olla vahva ja seistä rinnallani, vaikka tietyt asiat pelottavat. Kyllä minuakin pelotti silloin kesällä, kun mietin, mitä tästä tulee.

Mieleeni tuli myös toinen teksti, josta en tosin tiedä, soveltuuko se tähän merkintään, mutta laitan sen silti, koska siinäkin on vähän samantyylinen tarina taustalla.

Parempi on olla yksin vaan,
kuin yksinäinen kahdestaan.
Parempi eksyä toisistaan,
kuin itsensä kadottaa.

Parempi on olla itsekseen,
kuin tulla sokeiksi toisilleen.
Helpompi lähteä ja levähtää,
ennen kuin tulee pimeää.

Mut heti, kun mä olen yksin,
ikävä viiltelee.
Vielä kerran kahdestaan
tämän yhden kerran vaan.

Neljä seinää saa yksin todistaa.
Vaieten ne valvoo
ja meitä tuijottaa.
Vesi hiljalleen hautaa kaiken alleen.
Neljä seinää valvoo,
kun sinua suutelen.

Sinä saat minut uskomaan,
etten pysty jatkamaan.
Sinua ilman ja yksinään
ois vielä pimeämpää.

Sinut tahdon unohtaa,
en enää osaa muutakaan.
Kertaakaan et enää saa
mun mieltä muuttumaan.

Neljä seinää saa yksin todistaa
toisenlaista yötä ja minua rauhoittaa,
kun vesi hiljalleen sinut hautaa alleen.
Liian monta yötä mä sinua suutelin.

Neljä seinää vaan enää tuijottaa.
Vaieten ne valvoo ja minua suojelee.
Kun vesi hiljalleen valuu yli menneen,
odotan ja istun, veden ääntä kuuntelen.

Neljä seinää vaan enää tuijottaa saa,
varjoja ne kantaa, sinusta muistuttaa.
Neljä seinää saa yksin todistaa.
Kanssani ne valvoo ja minua lohduttaa.

Neljä seinää
yksin tietää.
Neljä seinää saa minut uskomaan:
seuraavana yönä veden pinta hiljenee.
(Jonna Tervomaa: Neljä seinää)

Miksi musiikki on minulle niin tärkeää?

Eräs lukijani halusi tietää, miksi musiikki on minulle niin tärkeää ja miksi kirjoitan siitä blogia.
Olen laulanut 2-vuotiaasta asti, niin se on ainakin yksi syy, miksi olen aina ollut musikaalinen. Olen laulanut elämäni aikana kahdessa kuorossa, ollut bändikoulussa, soittanut viulua 9 vuotta, soittanut pianoa itseoppineena ja nyt olen toisena osapuolena folkpop-duossa, jolle kirjoitan myös biisejä.

Musiikkimakuni vaihtelee mielialojen mukaan. Tein Facebookissa jokin aika sitten testin, jossa kysyttiin, millainen musiikin kuuntelija olen. Vastaukseksi sain "Tunteiden narri", mikä pitää paikkansa kohdallani. Surullisena kuuntelen välillä sellaista musiikkia, mikä saa itkemään, mutta myös auttaa minua eteenpäin, auttaa minua myöntämään välillä, etten ole täydellinen eikä minun tarvitse miellyttää kaikkia. Ja väsyneenä jotain, mikä piristäisi. Ja tietyt biisit vain naurattavat. Hyvänä esimerkkinä noihin biiseihin sopisi ainakin kerran täällä mainitsemani My Chemical Romancen "I'm Not Okay", jonka lyriikat naurattivat minua jo ennen kuin näin siitä musiikkivideon, jossa pojat esittävät luusereita, joita koko lukio pilkkaa (vai onko kyseessä yläaste?). Tai sitten Samuli Putron "Älä huuda mulle", jossa naisen juomista puidaan aika naurettavin sanakääntein. Välillä on vain ihanaa laulaa mukana ja fiilistellä, vaikka kaikki menisi todella yli tai en muistaisi sanoja. Rakastan myös leikkiä lauluäänelläni, imitoida muita laulajia ja niiden fraseerauksia.

Kiinnitän myös musiikin kuuntelijana huomiota sanoituksiin todella tarkasti, jos joku biisi kolahtaa. Jokaisella tekstillä on tarina kerrottavanaan ja on kiva löytää myös uusia merkityksiä jostain tutuista sanoituksista. Ja ottaa niistä myös selvää jollain tavalla käännösten pohjalta, jos en osaa kieltä. Ja joskus jostain biisistä tulee tietynlainen mielikuva, joka pysyy mielessäni, vaikka näkisin kyseisestä biisistä tehdyn musiikkivideon. Rupean myös mielikuvissani suunnittelemaan ja miettimään, millaisen musiikkivideon kyseiseen biisiin voisi tehdä.

Eräillä biiseillä on minulle hyvin tärkeä merkitys. Yksi niistä on Tehosekoittimen "Mun tähteni", jonka kuulin ensimmäistä kertaa vuonna 2004, kun Tehosekoitin lopetti. Biisi on Oton tekemä ja siinä on todella koskettavat sanat. Sen biisin sanat saivat minut miettimään, olisiko minulle olemassa jossain ns. "kaksoisliekki", josta olen joskus lukenut, sielunkumppani, joka täydentäisi minua.Minua harmittaa, etten päässyt näkemään Tehosekoitinta livenä kertaakaan, koska kuulin juttua, että niiden livekeikat olivat mahtavia.

Englanninkielisistä biiseistä en osaa sanoa, mikä on merkinnyt minulle eniten. Niitä on useita, mm. Placebon "Without You I'm Nothing" ja "Every Me Every You", joista jälkimmäinen on soittoäänenäni, koska reagoin siihen viimeistään siinä vaiheessa, kun Brian alkaa laulaa.

Lovers Dream

Please, put me to sleep,
if there's room beneath your feet.
See, I've left my home,
I couldn't get used to living alone.

Put me to rest,
lay your head on my chest.
Hold my hand, when you leave
don't wake me up just to see
how you say "Goodbye".

Maybe I could be yours,
Maybe you could be mine.
God, I've waited so long.
Maybe my time has come
To walk by your side.

Please, put me at ease!
Now my soul is ready for peace.
Give me the lover's curse,
Now I'm ready for you
my rebel, my hope.

Maybe I could be yours,
Maybe you could be mine.
God, I've waited so long!
Maybe my time has come
To walk by your side.

(Anna Ternheim: Lovers Dream)

Tuon biisin lyriikat ja melodia ovat upeat. Ja siitä tehty musiikkivideo, jossa brittiläinen Fyfe Dangerfield on mukana. Pidän enemmän tästä juuri tuona duettoversiona kuin Annan soolona laulamana, koska Annan ja Fyfen äänet sointuvat todella hyvin yhteen.

tässä kyseinen versio tuosta kappaleesta

Sain eilen vihdoin Annan Tavastian keikalle ensi vuodeksi lipun. Mietin, ketä menisin vielä tänä vuonna katsomaan, MIR:in pojat näen ainakin ensi viikolla, jos ei muuta, mutta olisi kiva nähdä muitakin. Oma keikkamme on luultavasti ensi kuun alussa Samettiklubilla.
Jos sitä pääsisi taas ensi vuonna Provinssiin. Kuulin eilen eräältä tutultani, että My Chem on varmaan mennyt studioon ja valmistelee parhaillaan uutta levyä (jos sitä juttua on edes uskominen, mutta toivotaan ainakin, että se olisi totta). Nyt vain sitten odotellaan ja toivotaan, että ensi kesästä tulisi taas festarikesä omalta kannaltani.

Ja vielä tähän loppuun yksi Annan video hänen ensimmäisen levynsä sinkkubiisistä "To Be Gone". Tämä saa minut kaipaamaan ja muistelemaan kesää ja sitä tunnetta, kun saa kävellä paljain jaloin :)

Onnellinen

Sain Spotify Unlimitedin maksettua ja NaNoni kirjoittaminen on pelastettu.
Varasin eilen lipun Anna Ternheimin keikalle, joka on ensi vuonna Tavastialla. Kiva mennä kuuntelemaan sitä, kun se tulee ensimmäistä kertaa Suomeen :)

Näihin tunnelmiin tällä kertaa... Kirjoitan varmaan ylös vielä jotkut lyriikat Annalta, kunhan saan lipun käsiini.

Festarifiilistelyä ja muistoja

Katsoin tänä aamuna MCR:n keikkataltioinnin viime kesältä Roskildesta. Ja harmittaa, ettei poikia taideta saada festareille Suomeen missään vaiheessa, kun moni muu fani on sanonut, että ne heittävät Suomessa keikkoja vain Jäähallissa. Jonkun ulkomaalaisen bändin kiinnittäminen festareille Suomessa maksaa tietysti keikkapalkkiot yms. , mutta olisi todella hauskaa nähdä My Chem joskus festareillakin livenä Suomessa.

Festarit on just siistejä, erityisen siistiä olisi päästä taas talkoolaiseksi Provinssirockiin ensi kesänä, koska talkoolaisena pääsee katsomaan bändejä tauoilla. Olin viimeksi Provinssissa 2009 ja se oli ensimmäinen kertani talkoolaisena. Näin silloin Placebon livenä ja pakko myöntää, että niiden keikka oli silloin parempi kuin Jäähallin keikka vuonna 2007, jolloin näin Placebon ensimmäisen kerran. Festareilla on ihanaa myös tutustua uusiin ihmisiin, syödä festariruokaa ja nukkua teltassa leirintäalueella, vaikka nukkuminen jääkin aina todella vähälle.

Roskilden keikkataltioinnin nähtyäni olen vain kaivannut keikoille ja festareille ja fiilistellyt kaikennäköistä musiikkia taas kerran. Ainakin 8kk siihen, kunnes on taas kesä, mutta sitä ennen on synttärit ja nyt marraskuussa NaNo ja... Kyllähän minä keikalle pääsen taas varmaan parin viikon päästä, kun MIR, kavereitteni bändi, heittää taas keikan Helsingissä :)

Nauhoitettiin bänditreeneissä tänään vihdoin viimein "Vihreät silmät". Ja ollaan marraskuun lopussa menossa studioon vihdoin, joten ollaan ainakin meidän bändin osalta saatu pyörät pyörimään hieman eteenpäin.

Seconhand Serenade

Teen jatkuvasti uusia bändi- ja biisilöytöjä kavereiden kautta. Niin kävi nytkin, kun olen lupautunut kirjoittamaan yhteisficciä yhden tytön kanssa.
Ficin nimi tulee Seconhand Serenade -nimisen bändin biisistä nimeltä "Stranger" ja rakastuin kyseen biisiin kuultuani sen ensimmäisen kerran. John Veselyllä, biisin tekijällä ja laulajalla on todella upea ääni. Todella kaunis ja koskettava biisi. Pitänee etsiä joskus sen soinnut ja lyriikat jostain ja harjoitella sitä. Hankin tänään kaikki Secondhand Serenaden albumit ja yritän kuunnella ne läpi, jos niistä löytyisi muitakin biisihelmiä :)

kuunnelkaa, millainen ääni tuolla jätkällä on <3


Pidettiin tänään bänditreenejä ja lauloin kolme kertaa "Viherät silmät", mutta yksikään niistä kerroista ei ottanut tarpeeksi hyvin sujuakseen. Joko tuli keskeytys tai sitten mokasin itse. Mutta sekin vain, koska olen ollut tavallista väsyneenpi tänään. Keikalle menosta tuskin tulee ensi viikolla mitään, mutta yritämme saada ainakin demon tehtyä nyt loppuvuodesta, jos ei muuten.

Haaveenani olisi myös olla mukana joskus jossain fanipohjalta tehdyssä jutussa esim. näytelmässä tai lyhytelokuvassa. Tai mahdollisesti larpissa, jos minusta vielä joskus on näyttelemään jotakuta. Jos joku tekee fanipohjalta jonkun jutun esim. MCR:stä haluan olla mukana ainakin laulamassa Gerardiksi pukeutuneena pari biisiä. Kokonaan toinen juttu on, saako minusta Gerardin näköisen. Mutta sydämeni ja lauluääneni ovat ainakin mukana niissä biiseissä, joten tulkinnasta minua ei voisi moittia millään tavalla.

Parhaita mieslaulajia 2/15

"Nyt on kaupunki kuollut,
 hän palaa, mutta minä elän!
Minä tulin tänne takaisin.
Minä tulin tänne takaisin.
Olen köyhistä lapsista kaunein, mitä on"...
(Olavi Uusivirta: Kuollut kaupunki)

Olavi Uusivirta

Hyvä kakkonen Brianin jälkeen :) Olavin lyriikat ovat vaikuttaneet omalta osaltani elämääni paljon, olen hetkittäin miettinyt kausia, jolloin olen ollut runotyttö enkä ole halunnut olla niin kuin kaikki muut. Olavin sanoitukset ovat hyvin koskettavia ja joskus myös kantaaottavia. Niissä haikaillaan nuoruutta ja lainaillaan häpeilemättömästi kirjallisuuden klassikoista siteerauksia mm. Eino Leinolta ja Pentti Saarikoskelta.

Olavi on paitsi hyvä laulaja-lauluntekijä, myös loistava live-esiintyjä ja näyttelijä. Olen ollut katsomassa häntä lukuisia kertoja ja päässyt joskus yhteiskuvaankin keikkojen jälkeen.

 Viime kesältä Kallio Block Partystä.

Spotify lakossa :/

Rakas Spotifyni ilmoitti, että kuukausimaksuissa on tapahtunut virhe eikä homma korjaantunut Spotifyn omilla sivuillakaan... Todella kurja juttu tuollainen, kun olen tottunut siihen, että kun olen koneella, Spotify on aina auki ja olen voinut kuunnella rajattomasti musiikkia sitä kautta.

Nyt voi kuunnella vain 5 kertaa yhtä biisiä ja minua ottaa niin paljon päähän... Haluaisin tietää, missä se vika on ja miksen voi kuunnella enää Spotifyn kautta musiikkia. Sitä kautta olen löytänyt myös useita uusia bändituttavuuksia elämääni ja innostunut joskus lataamaan niiden musiikkia koneellekin.

Tahdon Spotify Unlimitedin takaisin, sillä siinä ei ole mainoksia niin kuin aikaisemmin käyttämässäni ilmaisversiossa on eikä siinä ole tuota tyhmää rajoitetta!

Suunnitelmissani oli luoda Spotifyyn soittolista tämän vuoden NaNoWriMo:a varten, mutta taitaapa nyt tuo jäädä tekemättä, ellen saa Spotify Unlimitedia takaisin. Kirjoitan tänä vuonna suojelusenkeleistä, ihmisistä ja yhden suojelusenkelin luomasta autistipojasta. Ja voi olla, että MCR:n "Heaven Help Us" on kovassa kuuntelussa koko marraskuun ajan :)

The Ghost Of You

I never said I'd lie and wait forever
If I died, we'd be together
I can't always just forget her
But she could try

At the end of the world
Or the last thing I see
You are
Never coming home
Never coming home
Could I?
Should I?
And all the things that you never ever told me
And all the smiles that are ever, ever...
Ever...

Get the feeling that you're never
All alone and I remember now
At the top of my lungs, in my arms she dies
She dies

At the end of the world
Or the last thing I see
You are
Never coming home
Never coming home
Could I?
Should I?
And all the things that you never ever told me
And all the smiles that are ever gonna haunt me
Never coming home
Never coming home
Could I?
Should I?
And all the wounds that are ever gonna scar me
For all the ghosts that are never gonna catch me

If I fall...
If I fall (down)...

(My Chemical Romance: The Ghost Of You)

Siitä on viitisen vuotta, kun olen kuullut tuon yllä mainitun biisin ensimmäisen kerran. Ja rakastan sitä yhä sen rosoisuuden, kauneuden ja surullisuuden takia tuolta bändiltä. On MCR:llä muitakin loistavia biisejä, mutta tuo kolahti silloin minuun. Ja tuo on periaatteessa ainoa, jonka lyriikat muistan ulkoa, jos joku sitä kysyy.

Ja nyt minulla on "Three Cheers For Sweet Revenge" aitona, kun se on aikaisemmin ollut vain poltettuna parin muun levyn kanssa... Pitäisi kai ostaa taas lisää levyjä, kunhan ehdin ja löydän jotain kivaa.

Ja btw... Happy b-day, Frank Anthony Thomas Iero Jr. näin etukäteen :) 30 vuotta on kunnioitettava ikä.... And Happy Halloween :)