Päästiin suht hyville paikoille, kun ovet vihdoin aukesivat klo 19.00. Niiltä paikoilta näki lavalle ihan kiitettävän hyvin ja siskoni sai räpsittyä kuvia bändeistä, koska on minua huomattavasti pidempi.
Lämppäreinä The Usedille toimivat suomalainen New Deadline sekä brittiläinen Lower Than Atlantis, jonka musiikkia joku kanssamme jonottanut tyyppi vertasi Foo Fightersin musiikkiin. Hyvin lämppärit vetivät, erityisesti tuo jälkimmäinen ja toivoisin, että Lower Than Atlantis saataisiin Suomeen uudestaan ensi kesänä.
Ennen ovien aukeamista eräs tyttö oli laittanut jonossa kiertämään lappuja, joista jokaisessa luki jonkun The Usedin jäsenen nimi tai sitten yksi sana lauseesta "This is my time to shine" (en tosin muista, menikö se lause noin). Itselleni tarttui mukaan niistä lapuista Bertin nimi ja siskoni valitsi myös kyseisen lapun. Nostimme kyseiset laput ilmaan, kun The Used pääsi viimein ennen kymmentä aloittamaan ja toistamiseen nostimme ne silloin, kun Bert käski meitä kaikkia nostamaan kätemme ylös ja hymyilemään, jotta hän saa otettua meistä kuvan, jonka laittaa myöhemmin Instagramiin.
The Used on bändinä minulle melko tuntematon, vaikka se onkin perustettu samoihin aikoihin kuin My Chemical Romance ja molemmat bändit keikkailivat alkuaikoinaan yhdessä. Nykyään laulajat Bert ja Gerard eivät ole enää minkäänlaisissa väleissä toistensa kanssa ja bänditkin ovat kehittyneet omaan suuntaansa. Muutaman biisin sentään tunnistin, mm. "All That I've Got":in, jonka kertosäettä tämän merkinnän otsikkokin lainaa.
Keikan spiikeistä muistan parhaiten sen, miten Bert kertoi, kuinka musiikki on pelastanut hänet todella monta kertaa. Se on hyvin sanottu ja bändi lupaili tulla takaisin Suomeen niin pian kunhan se vain on mahdollista.
New Deadline:
Lower Than Atlantis:
The Used:
 |
| Jepha ja viisikielinen basso |
 |
| Bert |
 |
| Bert ja Quinn, bändin kitaristi |
 |
| Yhden biisin ajaksi Bert kiskoi karvahatun päähänsä :D |
