"I have finally seen the light..." Muse Hartwall Areenalla 10.12.2012

Muutaman kuukauden odotukseni palkittiin eilen, kun pääsin viimein katsomaan Musea livenä Hartwall Areenalle täällä Helsingissä. Olin ehtinyt koko kesän popittaa MP3-soittimestani Musen biisejä ja laulaa karaokessakin muutamia vain opetellakseni biisejen sanoja ulkoa ja se kannatti, sillä eilinen oli jotain niin mahtavaa, etten tule unohtamaan sitä pitkään aikaan. Muutamaa viikkoa aiemmin oli uutisoitu, että Musen laulaja-kitaristi Matthew Bellamy oli katkaissut jalkansa ja bändi oli joutunut perumaan ainakin Ruotsin ja Norjan keikat tämän kiertueen aikana. Pelkäsin samaa Suomen keikan kohdalla, mutta onneksi niin ei käynyt.

Ovet Hartwall Areenalle aukesivat klo 18.30. Itselläni oli istumapaikka yläkatsomoon, koska kenttäpaikat olivat menneet hetkessä, kun liput olivat tulleet myyntiin. Mutta onneksi näin jonkin verran lavalle omalta paikaltani ja kuulin tarpeeksi.

Lämppärinä Muselle toimi amerikkalainen tyttöduo nimeltä Deap Vally, joiden laulajan ääni kuulosti yhtä räkäiseltä kuin Janis Joplinin aikoinaan. Tytöt eivät soittaneet kuin korkeintaan puoli tuntia ja sinä aikana kävin etsimässä paitakojun, josta matkaani tarttui Musen "The 2nd Law" - Tourin paita kyseisen levyn kansikuvalla varustettuna.

Ilmeeni ei ole mikään paras mahdollinen, poseeraaminen ei ole koskaan ollut hyviä puoliani, mutta itse paita on todella hieno ja värikäs. Ja jos minulta kysytään, pidän "The 2nd Law'n" kansikuvasta kaikkein eniten Musen albumeista :)

Muse aloitti soittamisensa yhdeksän aikaan. Upeaa introa seurasi "Supremacy", jonka aikana meinasin purskahtaa itkuun, koska Mattin ääni on jotain niin mahtavaa kuulla livenä... Muistan, miten olen laulanut itse Musea karaokessa, mutta kaikkiin biiseihin en ole pystynyt läheskään yhtä hyvin heittäytymään, koska Mattin ääntä on mahdotonta verrata yhteenkään toiseen.

"Supremacya" seurasi "Hysteria" ja sitä puolestaan "Panic Station", jonka aikana nousin ensimmäisen kerran seisomaan keikan aikana. Omassa katsomossani ei kovin moni seisonut, koska tilaa oli rajoitetusti, mutta itse ainakin otin tilan haltuun ja fiilistelin, minkä kykenin. Kuviakin sain jonkin verran ilman salamaa omalla kamerallani, vaikka alkuun mietin, saako Hartwall Areenalla kuvata, kun siellä on normaalia tiukempi suhtautuminen kuvaamiseen. Mutta pakkohan minun oli saada edes muutama kuva otettua tätä blogimerkintää varten.

Keikan aikana kuultiin myös seuraavat biisit:

Resistance
Supermassive Black Hole
Animals

Explorers (Matt siirtyi tämän aikana soittamaan flyygeliä. Mies on todella lahjakas pianisti, kitaristi ja laulaja)
Sunburn (tämä oli todella mukava kuulla, koska Muse soittaa nykyään harvemmin alkuaikojen biisejä livenä)
Time Is Running Out (jonka aikana lauloin mukana täydestä sydämestäni ja otin loppuvaiheessa hieman videolle tätä)
Liquid State
Madness

Follow Me (josta on julkaistu viimeisin video Musen kotisivuilla)
Undisclosed Desires
Plug In Baby
Stockholm Syndrome (arvasin lavalle heijastettavista valoista, että tämä olisi seuraava)

Encoret:

Uprising
Knights Of Cydonia
Starlight (jonka aikana yleisö sai laulaa mukana)
Survival

Keikan aikana ei paljon välispiikkejä kuultu, mutta bändi lupasi tulla takaisin ensi vuonna ja seuraava Helsingin keikka onkin heinäkuussa Olympiastadionilla. Liput tulevat myyntiin perjantaina, joten aion hankkia lipun niin pian kuin mahdollista.

Iso kiitos Muselle upeasta keikasta. Thank you guys. Hope to see you again next year.

Poets Of The Fall Virgin Oil Co:ssa 8.12.2012

Jo toistamiseen Poets Of The Fall heittää keikan todella lähellä synttäreitäni ja samassa paikassa. Mutta Virgin Oil Co:sta on sanottava sen verran, että kyseinen paikka on todella hieno keikkapaikkana ja tällä kertaa pääsin seuraamaan keikkaa lavaosion yläkerrasta käsin. Keikalla seuranani oli Osku, joka on hyvä valokuvaaja ja jonka kuvia sain luvan käyttää myös tässä merkinnässäni.

Ennen keikkaa DJ:t soittivat todella hyvää musiikkia ja Musen "Panic Stationin" aikana innostuin laulamaan mukana ja rummuttamaan pöydän pintaa käsilläni... Musen keikka on tosiaan jo huomenna ja odotan sitä yhtä innolla kuin tuota eilistäkin.

fiilistelen Musen biisin tahdissa :D

Itse keikka alkoi joskus puolenyön aikaan taas ja Poetsien ensimmäinen biisi illan aikana oli heidän uusimman levynsä avausbiisi "Running Out Of Time". Sitä seurasi "Diamonds For Tears", joka on soitettu nyt pariin otteeseen keikan alussa, kun olen ollut bändiä katsomassa tämän vuoden aikana (eilinen Virgin Oilin keikka oli jo kolmas keikka vuoden sisään Poetsilta omalta osaltani. Jotkut ovat kiertäneet bändin mukana ulkomailla asti, itsekin toki lähtisin, jos vain olisi varaa ja aikaa). 

Alempana kuvaussaldoa omasta kamerastani, josta loppui akku kesken kaiken.

Illan aikana kuultiin myös nämä biisit:

Temple Of Thought

Cradled In Love (jota olen pitänyt liian imelänä rakkauslauluna, mutta olen alkanut tottua jo tähän)

Locking Up The Sun

Signs Of Life (Markon sanojen mukaan kyseinen biisi täydentää trilogian puuttuvan palasen. Poetsien debyyttilevyllä ei ollut pitkään aikaan nimibiisiä, vaikka Carnival Of Rustilta ja Temple Of Thoughtilta sellainen löytyykin, joten bändi otti vahingon takaisin ja kyseinen biisi oli mielestäni eräs keikan hienoimmista)

Stay

Illusion&Dream (jota ennen Marko kysyi yleisöltä, kuinka moni meistä uskoo unelmiin ja Jani heitti vitsinä, että eräällä keikalla vain kolme ihmistä oli nostanut kätensä kuullessaan Markon kysymyksen)

The Ballad Of Jeremiah Peacekeeper (joka kirvoitti minulta kyyneleet, koska tämä on todella koskettava ja kaunis kappale uudelta levyltä. Voin lyödä vetoa, että mikäli pojat soittavat "Skinin" ensi vuonna keikoillaan, reaktioni on samanlainen)

Kamikaze Love

Miss Impossible (jota ennen Marko kyseli näin "Missä on mun Miss Impossibleni?" :D)

Late Goodbye ("Beer cans, used gloves"... Ei kai sitä enempää tarvitse sanoa, vai mitä?)

Salaisuuksia (tämä kuulosti todella ihanalta livenä ja Markon äänellä, vaikka tykkään myös Johanna Kurkelan tulkinnasta. Alkuspiikin mukaan tämä on ensimmäinen suomenkielinen biisi, jota pojat ovat koskaan esittäneet livenä)

Roses (jonka aikana Marko esitteli koko bändin)

Dreaming Wide Awake

Carnival Of Rust

Lift

Välispiikit jaksoivat naurattaa, vaikka en niitä nyt tässä vaiheessa kovin hyvin muistakaan. Marko myös innostui hieman vilauttelemaan lavalla, mutta ei kuitenkaan liikaa.

Iso kiitos pojille keikasta ja kiitos Oskulle keikkaseurasta sekä kuvista. 

"I'm far from lonely and it's all that I've got..." The Used Circuksessa 20.11.2012

The Used saapui eilen Suomeen ensimmäistä kertaa keikalle (ainakin sellaisen käsityksen sain, ettei bändi ole täällä vielä aiemmin käynyt). Olin siskoni ja siskoni kaverin kanssa katsomassa kyseistä bändiä ja jonotettiin Circukseen pari tuntia. Olisin tietty voinut jo aiemmin mennä jonottamaan, mutta siinä olisi sitten tullut ongelma, pitääkö kukaan minulle paikkaa, jos olisin lähtenyt hakemaan tytöt toiselta puolen Helsinkiä keskustaan. Matkalla keskustaan mainitsin tytöille ensi kesänä järjestettävästä Rock The Beach -festarista, joka aiotaan järjestää ensimmäistä kertaa ja jonne aion hakea talkoolaiseksi, vaikka vanhempamme ihmettelivät, miksi.

Päästiin suht hyville paikoille, kun ovet vihdoin aukesivat klo 19.00. Niiltä paikoilta näki lavalle ihan kiitettävän hyvin ja siskoni sai räpsittyä kuvia bändeistä, koska on minua huomattavasti pidempi.

Lämppäreinä The Usedille toimivat suomalainen New Deadline sekä brittiläinen Lower Than Atlantis, jonka musiikkia joku kanssamme jonottanut tyyppi vertasi Foo Fightersin musiikkiin. Hyvin lämppärit vetivät, erityisesti tuo jälkimmäinen ja toivoisin, että Lower Than Atlantis saataisiin Suomeen uudestaan ensi kesänä.

Ennen ovien aukeamista eräs tyttö oli laittanut jonossa kiertämään lappuja, joista jokaisessa luki jonkun The Usedin jäsenen nimi tai sitten yksi sana lauseesta "This is my time to shine" (en tosin muista, menikö se lause noin). Itselleni tarttui mukaan niistä lapuista Bertin nimi ja siskoni valitsi myös kyseisen lapun. Nostimme kyseiset laput ilmaan, kun The Used pääsi viimein ennen kymmentä aloittamaan ja toistamiseen nostimme ne silloin, kun Bert käski meitä kaikkia nostamaan kätemme ylös ja hymyilemään, jotta hän saa otettua meistä kuvan, jonka laittaa myöhemmin Instagramiin.

The Used on bändinä minulle melko tuntematon, vaikka se onkin perustettu samoihin aikoihin kuin My Chemical Romance ja molemmat bändit keikkailivat alkuaikoinaan yhdessä. Nykyään laulajat Bert ja Gerard eivät ole enää minkäänlaisissa väleissä toistensa kanssa ja bänditkin ovat kehittyneet omaan suuntaansa. Muutaman biisin sentään tunnistin, mm. "All That I've Got":in, jonka kertosäettä tämän merkinnän otsikkokin lainaa.

Keikan spiikeistä muistan parhaiten sen, miten Bert kertoi, kuinka musiikki on pelastanut hänet todella monta kertaa. Se on hyvin sanottu ja bändi lupaili tulla takaisin Suomeen niin pian kunhan se vain on mahdollista.

Kuvista tosiaan kiitos ja kaikki kunnia siskolleni. Ja kiitos kaikille bändeille upeasta keikasta.


New Deadline:

Lower Than Atlantis:

The Used:

Jepha ja viisikielinen basso

Bert

Bert ja Quinn, bändin kitaristi

Yhden biisin ajaksi Bert kiskoi karvahatun päähänsä :D