Mitä tarvitsen?
Sen täytyy olla jotain,
mitä tahdo en.
Mitä mä tahdon, sitä mä saan,
vaikkei se onnea toisikaan.
Mitä tarvitsen?
Sen täytyy olla jotain,
jota pakoilen, kun
samaan ansaan aina meen,
saman virheen aina teen.
Aina uudelleen.
Mä tahdon sen, sen, joka saa
minut tanssimaan
veitsenterällä tunteiden.
Mä tahdon sen, sen, joka saa
minut uskomaan
liittoon pelon ja rakkauden.
Sen, minkä tahdon,
sen mä aina saan.
Mitä tarvitsen?
En tahdo jäädä miettimään,
mistä haaveilen.
En oikein muista itsekään.
Nehän on haaveita vaan.
Ei kai ne onnea toisikaan?
Mä tahdon sen, sen, joka
saa minut tanssimaan
veitsenterällä tunteiden.
Mä tahdon sen, sen, joka
saa minut uskomaan
liittoon pelon ja rakkauden.
Sen, minkä tahdon,
sen mä aina saan.
(Kaija Kärkinen & Ile Kallio -Veitsenterällä)
Oloni on ollut viimeiset viikot onnellinen, mutta myös hämmentynyt. Tänään ne tunteet vaihtuivat pelkoon, huoleen. Huoleen siitä, olenko tarpeeksi hyvä sille, joka välittää minusta. Huoleen siitä, etten riitäkään sille. Huoleen siitä, että jommankumman menneisyys nousee pintaan ja saa minut jähmettymään pelosta, saa minut murtumaan, koska välillä olen heikko ja haavoittuvainen. Tuo ylläoleva biisi kuvaa omia tunteitani tällä hetkellä loistavasti, koska olen taas ruvennut epäröimään.
Haluaisin olla vahva, uskoa riittävästi siihen, että asiat järjestyvät ajan kanssa. Että tämä, mihin olen ryhtynyt näiden viimeisten viikkojen aikana, on oikein ja että voisin olla "sitä jotain", mitä olen jo pitkään halunnut olla.
Olen aiemminkin tasapainoillut veitsenterällä, vaaravyöhykkeellä, mutta haavoittunut ja juossut sen seurauksena karkuun. En haluaisi enää paeta, mutta ihmissuhdekuviot eivät aina ole sieltä helpoimmasta päästä. Olen halunnut välttää liiallisia haasteita, liiallista riskin ottoa, mutta kerranhan sitä tässä vain eletään.
Tähän loppuun vielä toinen biisi Kaija Kärkiseltä ja Ile Kalliolta. Kaijan kirjoittamat sanoitukset ovat loistavia ja onpa tällä pariskunnallakin ollut todella haasteellinen alku niiden suhteessa.
Merkitty mies, merkitty nainen.
Ei kumpikaan enkeli, ei paholainen.
Kun ympärillä kuiskailtiin:
"Tuo päättyy kyyneliin",
ei käynyt niin.
Ei käynyt niin.
Mä tuun sun ihollesi,
mä tuun sun muistoihisi.
Uurteina kasvoillasi aina oon.
Merkitty mies.
Voimakas mies, voimakas nainen.
Mikä voimat vei, ymmärrä vain en.
Kun ympärillä erottiin,
me aina vannottiin:
"Meille ei käy niin".
Ei käy niin.
Mä tuun sun ihollesi,
mä tuun sun muistoihisi.
Uurteina kasvoillasi aina oon.
Merkitty mies.
Jos nyt lähdet, minä joudun eksyksiin.
Mihin mä meen, kun minut
sinuun piirrettiin, merkittiin?
(Kaija Kärkinen & Ile Kallio -Merkitty mies)
