maanantai 1. heinäkuuta 2013

Rock The Beach 2013

Kesäkuun loppupuoli meni lomaillessa ja pääsin kuin pääsinkin talkoolaiseksi tänä vuonna ensimmäistä kertaa järjestetyille Rock The Beach-festareille. Paikkana festarille toimi suosittu Hietaniemen uimaranta, tuttavallisemmin Hietsu, jossa olen joskus aiemminkin käynyt, mutta siitä on aikaa.

Toimin talkoolaisena kolme päivää ja sain palkkioksi kolmn päivän rannekkeen, jonka kävin vaihtamassa heti, kun rannekkeenvaihtopiste porteilla aukesi keskiviikkona. Keskiviikko oli myös ensimmäinen päiväni talkoolaisena, kiitos sen, että olin saanut vaihdettua yhden työvuoroistani sille päivälle. Ja keskiviikko taisi olla myös ainoa sellainen päivä, jolloin halusin käydä katsomassa bändejä :)

Ensimmäinen esiintyjä Radio Rock-lavalla oli Jätkäjätkät, joihin rap-artisti Asa kuuluu. Olen kuunnellut Asan tuotantoa jonkin verran ja tykännyt herran biiseistä, joissa on kantaa ottavia sanoituksia ja taustalla käytetty mitä erikoisimpia soittimia. Nyt Jätkäjätkien esiintyessä en hirveästi kiinnittänyt huomiota soittimiin, lähinnä vain fiilistelin biisejä.

Muutamia kuviakin tuli otettua ennen kuin suuntasin kulkuni uimarannan toisessa päässä sijaitsevalle Nokia Musiikki-lavalle, jonka ensimmäinen esiintyjä oli amerikkalainen All Time Low. Bändistä en tiedä sen enempää kuin nimen ja musiikki oli liian poppia omaan makuuni, mutta ATL:n poikien heittämät välispiikit jaksoivat naurattaa, samoin heidän flirttailunsa teinityttöjen kanssa.

Jätkäjätkät






All Time Low






ATL:n pojista en saanut huonon sijaintini vuoksi otettua niin tarkkoja kuvia, mutta kuitenkin muutaman.

The Gaslight Anthemin keikan onnistuin missaamaan, kiitos sen, että jäin odottamaan Billy Talentin keikan alkua. Mutta odottaminen kannatti, koska onnistuin pääsemään suht eteen ennen kuin kello tuli 17.50 ja Billy Talentin pojat nousivat lavalle aloittaen oman keikkansa "Devil In The Midnight Mass":illa. Sitä seurasi "Viking Death March", kuten viime vuonnakin, kun olin Billy Talentin poikia katsomassa ensimmäistä kertaa Helsingissä. Silloinkin olin suht edessä, mutta tällä kertaa sain huomattavasti paremman kuvasaldon pojista ja vältyin liialta tönimiseltä, sillä olin onnistunut pääsemään lavan vasempaan reunaan, jossa Ian D'sa, bändin kitaristi, soitti.

Rajoitetun soittoajan vuoksi Billy Talent ei soittanut kuin tunnin, mutta settiin mahtui kahden aiemmin mainitsemani biisin lisäksi seuraavat:

The Ex (josta en ollut edes alkuun varma, koska viimeksi en kuullut tätä Kaapelitehtaalla)
Love Was Still Around
This Suffering
Rusted From The Rain
Saint Veronika
Surrender (jonka Ben esitteli rakkauslauluna ja jonka aikana alkoi sataa. Sade ei kuitenkaan häirinnyt minua, koska päivällä oli järjettömän kuuma)
Stand Up And Run
Running Across The Tracks
Try Honesty
Devil On My Shoulder (aina yhtä mahtava kuten edellisellä kerrallakin... Lauloin mukana tällä kertaa täydestä sydämestäni)

Fallen Leaves
Surprise, Surprise
Red Flag


















Billy Talentin rumpali Aaron otti paitansa keikan ajaksi pois. Jäin odottamaan, tekisikö Ben samoin, mutta herra piti kuumuudesta huolimatta sinnikkäästi mustan paitansa päällä ja vitsaili yleisölle välispiikeissään.




"I got the devil on my shoulder..."






Green Dayta en päässyt katsomaan keskiviikkoillan päätteeksi, koska seisoin silloin narikassa vastaanottamassa ja antamassa ihmisille heidän tavaroitaan muutaman muun talkoolaisen kanssa. Onneksi en kumminkaan joutunut olemaan festarialueella puoli kahteen asti, muuten olisin joutunut ottamaan taksin kotiin Rautatientorilta nukkuvan poikaystävän ja ihmettelevän kissan luokse.

Torstaina raahauduin jälleen festarialueelle, tällä kertaa siivoamaan (siivous on ikävintä talkoolaishommaa, etenkin, jos pitää kerätä tarkkaan jokainen tupakannatsa maasta) ja puolessavälissä päivää meitä pyydettiin apuun roudaamaan seuraavana päivänä esiintyvän 30 Seconds To Marsin lavarakennelmia. Yllättävän hyvin se sujui isolla porukalla, tosin ihmettelimme, miksi bändillä oli mukanaan monta pahvilaatikkoa, joissa oli uimaleluja.

Perjantaina menin taas iltavuoroon, tosin sinä päivänä en ollut katsomassa bändejä, sillä festareilla ei ollut oikein mitään, mikä olisi minua kiinnostanut. Siivosin koko loppuillan ranta-aluetta ja pääsin katsomaan 30 Seconds To Marsia, josta sain napattua muutaman kuvan. Bändi esitti pääasiassa kahden viimeisimmän albuminsa biisejä, mutta hyviltä "Love, Lust, Faith And Dreams:in" biisit kuulostivat. Ja Jared Leto oli rinnastettavissa U2:n laulusolistiin Bonoon puolipitkine hiuksineen ja mahtavine äänineen. Sain kylmiä väreitä muutamista biiseistä ja taisinpa liikuttuakin kyyneliin yhden kohdalla ja lauloin "The Kill:in" mukana, kun bändi soitti sen. Kunhan bändi saadaan seuraavan kerran Suomeen, aion mennä uudestaan paremmalla ajalla nauttimaan heidän keikastaan.

Ja tähän loppuun vielä pari hassua kuvaa, jotka eivät ole välttämättä mitään maailman tarkimpia, mutta joista kuitenkin saa selkoa, millainen show 30 Seconds To Marsilla oli.





Iso kiitos kaikille talkoolaisille sekä festarin järjestäneelle Live Nationille ja bändeille. Toivottavasti kyseinen festari järjestetään ensi vuonnakin. Talkoolaisena olemisessa oli yksi miinuspuoli nimittäin ranneke, joka ei meinannut pysyä kiinni verrattuna muihin festareihin, joiden ranneketta olen pitänyt joskus aiemmin.