torstai 20. syyskuuta 2012

Monenlaista surua ja murhetta...

Eipä tullut viime viikon keikalle menosta yhtään mitään, sillä sain kuulla Jäähallilla, että Placebon keikka on peruttu 15 minuuttia ennen kuin ovien piti avautua. Järjestäjät kertoivat peruutuksen johtuvan laulajan eli Brian Molkon ääniongelmista. Harmitti ihan älyttömästi, mutta en itkenyt, vaikka olisi pitänyt. Ainoa valoisa puoli oli se, että en sentään joutunut jonottamaan yli 10 tuntia Jäähallilla turhaan.

Placebo on kuitenkin se bändi, jonka musiikkia oon kuunnellut jo peräti 10 vuotta ja ottanut sekä tyylillisesti että musiikillisesti vaikutteita niiltä ja Brianilta, samaistunut sen kokemiin tunteisiin, vaikka en oo sekoillut edes niin rajusti.

Palautin tänään sitten sen lipun, kun korvaavaa keikkaa ei edes järjestetä ja sain rahat takaisin...

Toinen tämän viikon murheenkryyni on rakas kosketinsoittimeni, jonka virtajohdon karvainen neitini onnistui puremaan poikki. Isäni yrittää korjata kyseisen johdon, mutta jos ei onnistu, niin pakko ostaa joulukuuhun mennessä uusi soitin tai pyytää joululahjaksi sellainen, koska niitä kuitenkin saa nykyään jo kohtuuhinnalla melko hyviä.

Ihmissuhdeongelmatkin aiheuttavat päänvaivaa, tulevat varmaan aiheuttamaan vielä kauan. Haluaisin, että joku kiva tyyppi huomaisi tällaisen pienen, ristiriitaisen, rock-henkisen tytön ja ottaisi kainaloonsa.

Lohduttamaan ja lievittämään yksinäisyyden tunnettani tänään kuuntelen korealaisen pianistin, Yiruman sävellyksiä, erityisesti kappaletta "A River Flows In You", jonka myös eräs kaverini osaa soittaa (kuulin hänen soittavan sitä, kun tapasimme elokuussa).