"Sä et oo muuttunut yhtään",
sanoin ja valehtelin.
En minäkään syntynyt eilen.
Miksi sen kieltäisin?
On vuodet kai vierineet vinhaa
ja päivät pois pyyhkiytyneet,
kun katseestas koskeni kuohuu
ja vuolaana vellovat veet.
Tule nyt, tule vielä,
kun suonissa soi
tämä laulu niin kiivas ja arvaamaton.
Tule vielä, kun aamuksi virkoaa yö.
Tule vielä, kun sydämes' lyö.
"Oi, miksi mut hylkäsit silloin,
kun sylini hulluna huus'?"
Sinä kysyt, mä kalpeena kuiskaan:
"No siitä on ikuisuus.
En ehtinyt sinua löytää,
en löytänyt itseänikään,
kun kiireestä raatoni riuhdoin.
Nyt kaiken mä selvemmin nään."
Tule nyt, tule vielä,
kun suonissa soi
tämä laulu niin kiivas ja arvaamaton.
Tule vielä, kun aamuksi virkoaa yö.
Tule vielä, kun sydämes' lyö.
Aika tuhlattu otsaani piirtyi
ja vaurautta, viisautta sain.
Mut miksi mä vaelsin illoin
rannalla rauhattomain?
Niin turhaan mä tuulelle tuiskin
ja vimmaani vastausta hain.
Mä etsinkö sinua silloin
mun ainoa auttajain?
Tule nyt, tule vielä,
kun suonissa soi
tämä laulu niin kiivas ja arvaamaton...
(Aki Sirkesalo)
Tämän viikonlopun olen vain lojunut, eilen käytiin äänittämässä Helsingin Laulun Stadi-levylle taas yksi uusi biisi ja kuukauden päästä äänitetään viimeinen. Levy julkaistaan Helsinki-päivänä ja silloin on myös konsertti, johon saa varmasti lippuja allekirjoittaneelta, joka myös kiljuu kakkossopraanoa eturivissä, kuten tavallisesti konserteissa olen tehnyt.
Miksi valitsin alkuun biisin jo 10 vuotta sitten joulun aikaan kuolleelta laulajalta? Kai siksi, koska olen pitänyt kyseisestä biisistä todella paljon siitä lähtien, kun kuulin sen. Olisin kai laulanut sen myös Teatterikorkean pääsykokeissa 2008, kun hain näyttelijäntyön koulutusohjelmaan toista kertaa ja mikäli minut olisi hyväksytty valintapäivänä iltapäiväksi jatkoon.
Pari viikkoa sitten esiinnyimme Kallion kirkossa kahden muun kuoron kanssa ja sen jälkeen vielä poikaystäväni kanssa Duo PuoliMielenä kuorojemme karonkassa. Esitimme yhdessä ensimmäisen oman biisimme, joka sai hyvän vastaanoton, mutta poikaystäväni oli sitä mieltä, että kyseistä biisiä pitää vielä hioa.
Nyt en ole pitkään aikaan käynyt keikoilla, karaokessa käyntiänikin olen rajoittanut alkoholipaastoni takia... Toivottavasti kesällä taas innostun keikkailemaan. Ja huomenna alkaa taas hullun lailla kirjoittaminen, kun CampNaNoWriMo alkaa. Tällä kertaa olen kehittänyt tarinan, jonka tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin, aikaan, jolloin elin viimeisiä vuosiani teini-ikääni. Ja kyseistä tekstiä varten olen päättänyt kääntää suomeksi erään pitkään rakastamani biisin: Depeche Moden "It's No Good:in"... Kertosäe on jo valmiina, mutta säkeistöt odottavat vielä muotoutumistaan. Laitan koko käännöksen tänne, kunhan saan sen valmiiksi.
Näihin varhaisen kevään tunnelmiin tällä kertaa.
-Haruka
