Kun viimeksi vaihdoin biisejä MP3-soittimeeni kunnolla, sinne eksyi eräs muisto ainakin viiden vuoden takaa: nimittäin yksi My Chemical Romancen levyistä, joita minulla on kolme. Tosin ne eivät ole alkuperäisinä, mutta kuitenkin.
Mietin sitä kautta, jolloin vielä kuuntelin niiden musiikkia enemmän ja muistelin niiden videoita. Ja nyt, kun olen lueskellut ja kommentoinut pari kertaa paria MCR-aiheista ficciä, olen jäänyt koukkuun niihin, vaikka en ehkä mikään maailman keskittynein lukija olekaan... Ja pakko myöntää, että emopojat ovat hyvännäköisiä.
*reps* Gerardin ilmeet, mut upea video silti..
Myöhästyin tänään töistä, mutta ennen kuin jäin metrosta pois, vastapäätä minua tuli istumaan yksi nuori, mustahiuksinen emopoika. Ja samalla MP3-soittimessani alkoi soida MCR:n "I'm Not Okay", joten siksi linkitin tuon biisin tähän merkintään.
maanantai 29. elokuuta 2011
sunnuntai 28. elokuuta 2011
Haikeita haaveita
Kävin eilen laulamassa karaokea ja tapasin tuttuja siinä samalla. Olin perjantaina, kun oli Taiteiden yö, samassa paikassa laulamassa muutaman biisin ja silloin eräs musiikko kutsui minut ensi viikolla olevalle keikalleen. Aion mennä, onhan siitä taas hetki, kun olen keikalla käynyt ja keikkaraporttia kirjoittanut.
Tämän päivän olen ollut haikealla tuulella, kuunnellut siihen fiilikseen soveltuvaa musiikkia, mm. Sigur Rósia ja kyseisen bändin solistin Jónsin soolotuotantoa. Eräs Jónsin kappaleista on erityisen ihana...
rakkauslaulut vetävät minua aina puoleensa, niin myös tämä
Sain kirjoitettua myös erästä listaani, jolle olen antanut nimeksi "5 albumia, joita ilman en olisi minä". Kolmas osa siitä on luettavissa jo, olen myös saanut kaksi viimeisintä kirjoitettua melkein kokonaan. Postailen niitä tänne hieman myöhemmin.
Ja tuolta albumilta, mistä olen viimeksi kirjoittanut, on erityisen ihana tämä kappale.
Tämän päivän olen ollut haikealla tuulella, kuunnellut siihen fiilikseen soveltuvaa musiikkia, mm. Sigur Rósia ja kyseisen bändin solistin Jónsin soolotuotantoa. Eräs Jónsin kappaleista on erityisen ihana...
rakkauslaulut vetävät minua aina puoleensa, niin myös tämä
Sain kirjoitettua myös erästä listaani, jolle olen antanut nimeksi "5 albumia, joita ilman en olisi minä". Kolmas osa siitä on luettavissa jo, olen myös saanut kaksi viimeisintä kirjoitettua melkein kokonaan. Postailen niitä tänne hieman myöhemmin.
Ja tuolta albumilta, mistä olen viimeksi kirjoittanut, on erityisen ihana tämä kappale.
lauantai 27. elokuuta 2011
5 albumia, joita ilman en olisi minä 3/5
The Cardigans -Long Gone Before Daylight, 2003
Yöt. Rakkauteni. Muistot. Yksinäisyys. Lämpö. Rauhoittuminen biletyksen jälkeen. Tajunnanvirtaa. Kesä. Talvi.
Kappaleista:
1. Communication: Eräänlainen erobiisi, mutta myös rakkauslaulu. Pehmeä, rauhallinen avausbiisi, jonka yksinkertaiset, country-tyyliin tehdyt kitarariffit saavat minut kuuntelemaan tätä hyvin keskittyneenä ja hyräilemään joskus mukana.
2. You're The Storm: Albumin toinen single-julkaisu. Pidän tästä Nina Perssonin kirjoittaman sanoituksen vuoksi ja minusta olisi hauskaa kirjoittaa joku teksti tähän tyyliin suomeksi ja verrata ihmistä myrskyyn, jota tarvitsen elämääni.
3. A Good Horse: Albumin "voimabiisi", joka kertoo päättäväisyydestä ja lupauksista.
4. And Then You Kissed Me: Parisuhdeväkivaltaa ja rakkautta. Olen monesti hypännyt tämän yli, koska en ole jostain syystä pitänyt tästä. En tiedä, vaikuttavatko sanoitukset vai onko tämä vain liian pitkäveteistä kuunneltavaa.
5. Couldn't Care Less: Koska olen hypännyt monesti tämänkin yli, en osaa muodostaa tästä kappaleesta mielipidettä.
6. Please, Sister: Pidän tätä jousiorkesterin säestämää balladia ruokuksena naispuoliselle Jumalalle. Pehmeä, surullinen laulu, johon kykenen samaistumaan, koska minulla on ollut hankaluuksia ihmissuhteissani, vaikka olenkin halunnut, että minua rakastettaisiin juuri sellaisena kuin olen.
7. For What It's Worth: Country-henkinen kappale. Mieleeni tämä on tuonut nuotion ääressä istumisen fiiliksen. Tätä on kiva laulaa välillä itsekseenkin ja toiselle, josta välittää.
8. Lead Me Into The Night: Rauhallinen kappale, jossa toivotaan, että puhuja saisi saattajan yöhön, pois valoista.
9. Live And Learn: Yksi albumin single-kappaleista. Rock-henkinen kappale, jossa lauletaan elämästä. Laulu, jossa sanotaan, että opit vain elämällä, vaikka elämä potkisi päähän.
10. Feathers And Down: Haikea, kaunis rakkauslaulu, johon suunnittelin joskus omatekoista musiikkivideota, jossa olisin esiintynyt yhden entiseni kanssa, mutta se jäi kehitysasteelle ja erosimme sen jälkeen.
11. 03.45: No Sleep: Albumin päätösbiisi, joka on rauhallinen ja jonka sanoituksiin en ole pahemmin perehtynyt. Näitä viimeisiä kappaleita kuunnellessa on hyvä rauhoittua ja vaikka nukahtaa, jos on väsynyt.
Yöt. Rakkauteni. Muistot. Yksinäisyys. Lämpö. Rauhoittuminen biletyksen jälkeen. Tajunnanvirtaa. Kesä. Talvi.
Kappaleista:
1. Communication: Eräänlainen erobiisi, mutta myös rakkauslaulu. Pehmeä, rauhallinen avausbiisi, jonka yksinkertaiset, country-tyyliin tehdyt kitarariffit saavat minut kuuntelemaan tätä hyvin keskittyneenä ja hyräilemään joskus mukana.
2. You're The Storm: Albumin toinen single-julkaisu. Pidän tästä Nina Perssonin kirjoittaman sanoituksen vuoksi ja minusta olisi hauskaa kirjoittaa joku teksti tähän tyyliin suomeksi ja verrata ihmistä myrskyyn, jota tarvitsen elämääni.
3. A Good Horse: Albumin "voimabiisi", joka kertoo päättäväisyydestä ja lupauksista.
4. And Then You Kissed Me: Parisuhdeväkivaltaa ja rakkautta. Olen monesti hypännyt tämän yli, koska en ole jostain syystä pitänyt tästä. En tiedä, vaikuttavatko sanoitukset vai onko tämä vain liian pitkäveteistä kuunneltavaa.
5. Couldn't Care Less: Koska olen hypännyt monesti tämänkin yli, en osaa muodostaa tästä kappaleesta mielipidettä.
6. Please, Sister: Pidän tätä jousiorkesterin säestämää balladia ruokuksena naispuoliselle Jumalalle. Pehmeä, surullinen laulu, johon kykenen samaistumaan, koska minulla on ollut hankaluuksia ihmissuhteissani, vaikka olenkin halunnut, että minua rakastettaisiin juuri sellaisena kuin olen.
7. For What It's Worth: Country-henkinen kappale. Mieleeni tämä on tuonut nuotion ääressä istumisen fiiliksen. Tätä on kiva laulaa välillä itsekseenkin ja toiselle, josta välittää.
8. Lead Me Into The Night: Rauhallinen kappale, jossa toivotaan, että puhuja saisi saattajan yöhön, pois valoista.
9. Live And Learn: Yksi albumin single-kappaleista. Rock-henkinen kappale, jossa lauletaan elämästä. Laulu, jossa sanotaan, että opit vain elämällä, vaikka elämä potkisi päähän.
10. Feathers And Down: Haikea, kaunis rakkauslaulu, johon suunnittelin joskus omatekoista musiikkivideota, jossa olisin esiintynyt yhden entiseni kanssa, mutta se jäi kehitysasteelle ja erosimme sen jälkeen.
11. 03.45: No Sleep: Albumin päätösbiisi, joka on rauhallinen ja jonka sanoituksiin en ole pahemmin perehtynyt. Näitä viimeisiä kappaleita kuunnellessa on hyvä rauhoittua ja vaikka nukahtaa, jos on väsynyt.
torstai 25. elokuuta 2011
Lähempänä unelmaani
Tapaaminen meni hyvin ja tavataan sen tyypin kanssa taas ensi viikolla. Soitin sille muutamia omia biisejäni ja se tykkäsi niistä. Toivon, että olisin nyt taas hieman lähempänä omaa unelmaani tulla laulaja-lauluntekijäksi. Sain yhden kirjavinkin Heikki Salon kirjasta, joka käsittelee laululyriikan kirjoittamista. Lisään sen siis hankitalistaani, jos onnistuisin sen hankkimaan Suomalaisesta kirjakaupasta.
Innostuin tänään kuuntelemaan pitkästä aikaa Sneaker Pimpsiä ja muuta hieman elektronisempaa musiikkia nyt illalla, kun poikaystäväni kävi luonani. Owl Cityllä on eräs hyvinkin koukuttava kappale nimeltä " The Saltwater Room", jossa on todella kaunis melodia ja kiva, että siinä on lisäksi naisvokaalit kertosäkeessä. Nytkin kuuntelin sen jo toista kertaa tämän illan aikana. Voisin hankkia tuon "Ocean Eyes" -albumin ja siirtää sen MP3:eeni, jota olen kantanut mukanani paikasta toiseen sen jälkeen, kun kannettava cd-soittimeni sanoi sopimuksensa irti alkuvuodesta. Myönnän, että sitä oli hankalaa kuljettaa mukana, kun se vielä toimi, sillä MP3-soitin menee kätevästi taskussa :)
Innostuin tänään kuuntelemaan pitkästä aikaa Sneaker Pimpsiä ja muuta hieman elektronisempaa musiikkia nyt illalla, kun poikaystäväni kävi luonani. Owl Cityllä on eräs hyvinkin koukuttava kappale nimeltä " The Saltwater Room", jossa on todella kaunis melodia ja kiva, että siinä on lisäksi naisvokaalit kertosäkeessä. Nytkin kuuntelin sen jo toista kertaa tämän illan aikana. Voisin hankkia tuon "Ocean Eyes" -albumin ja siirtää sen MP3:eeni, jota olen kantanut mukanani paikasta toiseen sen jälkeen, kun kannettava cd-soittimeni sanoi sopimuksensa irti alkuvuodesta. Myönnän, että sitä oli hankalaa kuljettaa mukana, kun se vielä toimi, sillä MP3-soitin menee kätevästi taskussa :)
Rakastan...
Rakastan leikkiä lyriikoilla ja tulkita niitä. Joskus sotken niitä kirjoituksiini.
Niin myös tulevaan tekstiini, jota rupean seuraavaksi väsäämään FinFanFuniin, tuttavallisemmin Finiin, jonne olen nyt muutaman vuoden aikana kirjoittanut fanfictionia, mutta myös originaalitekstejä, koska vimmani saada aikaiseksi jotain omaa on kova. Tuosta tekstistä vielä sen verran, että se on osittain läpileikkaus omaan elämääni, erääseen ihmiseen, jonka tunsin. Ja ne lyriikkasiteeraukset vievät sitä tarinaa eteenpäin.
Vähän listaa, mitä siihen tekstiin on tulossa:
Robbie Williams -Morning Sun
Placebo -Every You Every Me
Ray Charles -Georgia On My Mind
Pyhimys feat. Heikki Kuula -6:05
Heikki Kuula feat. Pyhimys -Hasla ei friistailaa
Yritän kirjoittaa siitä bänditapaamisesta jotain seuraavan kerran ja kirjoittaa hieman useammin. Kiitos kaikille, jotka tätä lukevat :)
Niin myös tulevaan tekstiini, jota rupean seuraavaksi väsäämään FinFanFuniin, tuttavallisemmin Finiin, jonne olen nyt muutaman vuoden aikana kirjoittanut fanfictionia, mutta myös originaalitekstejä, koska vimmani saada aikaiseksi jotain omaa on kova. Tuosta tekstistä vielä sen verran, että se on osittain läpileikkaus omaan elämääni, erääseen ihmiseen, jonka tunsin. Ja ne lyriikkasiteeraukset vievät sitä tarinaa eteenpäin.
Vähän listaa, mitä siihen tekstiin on tulossa:
Robbie Williams -Morning Sun
Placebo -Every You Every Me
Ray Charles -Georgia On My Mind
Pyhimys feat. Heikki Kuula -6:05
Heikki Kuula feat. Pyhimys -Hasla ei friistailaa
Yritän kirjoittaa siitä bänditapaamisesta jotain seuraavan kerran ja kirjoittaa hieman useammin. Kiitos kaikille, jotka tätä lukevat :)
keskiviikko 24. elokuuta 2011
Huomenna!
Laitoin uuden ilmoituksen muusikoiden.net -sivustolle bändistä ja olen saanut siihen muutamia ilmoituksia. Lisäksi vastasin erään kundin jättämään ilmoitukseen. Se etsii naispuolista laulajaa folk-/pop-duoon kanssaan. Näen sen huomenna ensimmäistä kertaa ja olen yrittänyt kuunnella sen biisejä, mutta en ole saanut pahemmin irti siitä biisistä, jonka soinnut se minulle sähköpostitse laittoi. Yritin kuuntelemani biisin pätkän pohjalle hyräillä jotain melodiaa, joka sointuisi paremmin.
Saa nähdä, mitä mieltä se kundi on huomenna siitä tekstistä, jonka sille lähetin. Ja miten ensimmäiset treenti sujuvat. Mutta uskoisin, että olen nyt taas askelen edempänä omaa haavettani päästä esittämään ja julkaisemaan omia biisejäni jossain enemmän :)
Saa nähdä, mitä mieltä se kundi on huomenna siitä tekstistä, jonka sille lähetin. Ja miten ensimmäiset treenti sujuvat. Mutta uskoisin, että olen nyt taas askelen edempänä omaa haavettani päästä esittämään ja julkaisemaan omia biisejäni jossain enemmän :)
perjantai 19. elokuuta 2011
Lempeä jättiläinen
Suurissa käsissään hän
maailmaa pitelee.
Tunteet sen ukkosmyrskyt
ja rankkasateet.
Iltaisin katsoo maahan,
kun lamput syttyvät
ja toivoo jostain vielä
paikkansa löytävän.
Skrymir, jättiläisten kuningas,
ei sinua voi omistaa.
Kirkas, hopeinen tähti
putosi taivaalta.
Skrymir rupesi miettimään:
"Miten sen takaisin saa?"
Maahan laskeutuessaan
löysi tähden muuttuneen.
Katsoi kaunista, pientä ihmistä
ja tiesi kohdanneensa rakkauden.
Skrymir, jättiläisten kuningas.
Tähti muiden joukossa.
Nyt tämä on vihdoin valmis. Voi olla, että teksti muuttuu myös aikojen saatossa, mutta alustavasti uusi tekstini kuuluisi näin.
maailmaa pitelee.
Tunteet sen ukkosmyrskyt
ja rankkasateet.
Iltaisin katsoo maahan,
kun lamput syttyvät
ja toivoo jostain vielä
paikkansa löytävän.
Skrymir, jättiläisten kuningas,
ei sinua voi omistaa.
Kirkas, hopeinen tähti
putosi taivaalta.
Skrymir rupesi miettimään:
"Miten sen takaisin saa?"
Maahan laskeutuessaan
löysi tähden muuttuneen.
Katsoi kaunista, pientä ihmistä
ja tiesi kohdanneensa rakkauden.
Skrymir, jättiläisten kuningas.
Tähti muiden joukossa.
Nyt tämä on vihdoin valmis. Voi olla, että teksti muuttuu myös aikojen saatossa, mutta alustavasti uusi tekstini kuuluisi näin.
perjantai 12. elokuuta 2011
Tyttö farkuissa
"Muuttuu muut, ei tämä maa",
juhannuksena isä sanoi näin.
Mä farkut kiskoin jalkaan,
lähdin juhlakenttää päin.
Oli paikka täys, uudet farkut nää
taisi olla tiukat.
Ja tuhat "känniläistä" otti yhtä aikaa hiukat.
Silloin niskassain' tunsin sormet nuo,
ne lähti kulkemaan.
Kun kuiskasin: "Kuka oikein oot?",
se vastas: "Yks kundi vaan".
Oli outo siellä yks kundi vaan,
mä näin hänen itkeneen.
Pari sanaa vapaudesta
ja mulla alkoi paikat täriseen.
Olin viistoist' vaan, tyttö farkuissaan,
jonka isä eli niin kuin ennen.
Kunnes yks kundi vaan katsoi mua
ja mikään ollut ei niin kuin ennen.
Sen kesän maata kiertelin
kanssa yhden kundin vaan.
Minä kuteet joessa pesaisin,
huuhtelin myös hänen farkkujaan.
Ja kesäyöt, missä oltiinkaan,
valvoin hänen vieressään.
Ja isä ajoi edestakas Suomen maan;
hän etsi kai eilistään.
Olin viistoist' vaan, tyttö farkuissaan,
jonka isä eli niin kuin ennen.
Kunnes yks kundi vaan katsoi mua
ja mikään ollut ei niin kuin ennen.
No, syksyllä kotiin, kun palailin,
hajos' saumat vanhuuttaan.
Isä puhua tahtoi, mä vastasin:
"Se oli yks kundi vaan".
Hänen suudelmansa jokainen
oli kuin viimeinen.
Mitä tehtiinkään? Mitä sanoikaan?
Tulin syksyyn naisena.
Olin viistoist' vaan, tyttö farkuissaan,
jonka isä eli niin kuin ennen.
Kunnes yks kundi vaan katsoi mua
ja mikään ollut ei niin kuin ennen.
(Anna Hanski: Tyttö farkuissa)
Tämä olisi ihanaa laulaa karaokessa joskus, jos tämä vain löytyy jostain. Olen hyräillyt tätä nyt pari päivää ja miettinyt noita sanoja. En itse tosin ollut tuollainen ollessani 15-vuotias, mutta olen miettinyt, mitä olisin voinut tehdä nuorempana toisin.
Menneisyyttä ei voi muuttaa, se on aina osa minua. Kaikki ne haavat, jotka ovat jo arpeutuneet, mutta jotka muistuttavat minua olemassaolollaan, kun kuulen jonkun biisin, joka herättää tunteita niin kuin tuo yllä oleva teksti.
juhannuksena isä sanoi näin.
Mä farkut kiskoin jalkaan,
lähdin juhlakenttää päin.
Oli paikka täys, uudet farkut nää
taisi olla tiukat.
Ja tuhat "känniläistä" otti yhtä aikaa hiukat.
Silloin niskassain' tunsin sormet nuo,
ne lähti kulkemaan.
Kun kuiskasin: "Kuka oikein oot?",
se vastas: "Yks kundi vaan".
Oli outo siellä yks kundi vaan,
mä näin hänen itkeneen.
Pari sanaa vapaudesta
ja mulla alkoi paikat täriseen.
Olin viistoist' vaan, tyttö farkuissaan,
jonka isä eli niin kuin ennen.
Kunnes yks kundi vaan katsoi mua
ja mikään ollut ei niin kuin ennen.
Sen kesän maata kiertelin
kanssa yhden kundin vaan.
Minä kuteet joessa pesaisin,
huuhtelin myös hänen farkkujaan.
Ja kesäyöt, missä oltiinkaan,
valvoin hänen vieressään.
Ja isä ajoi edestakas Suomen maan;
hän etsi kai eilistään.
Olin viistoist' vaan, tyttö farkuissaan,
jonka isä eli niin kuin ennen.
Kunnes yks kundi vaan katsoi mua
ja mikään ollut ei niin kuin ennen.
No, syksyllä kotiin, kun palailin,
hajos' saumat vanhuuttaan.
Isä puhua tahtoi, mä vastasin:
"Se oli yks kundi vaan".
Hänen suudelmansa jokainen
oli kuin viimeinen.
Mitä tehtiinkään? Mitä sanoikaan?
Tulin syksyyn naisena.
Olin viistoist' vaan, tyttö farkuissaan,
jonka isä eli niin kuin ennen.
Kunnes yks kundi vaan katsoi mua
ja mikään ollut ei niin kuin ennen.
(Anna Hanski: Tyttö farkuissa)
Tämä olisi ihanaa laulaa karaokessa joskus, jos tämä vain löytyy jostain. Olen hyräillyt tätä nyt pari päivää ja miettinyt noita sanoja. En itse tosin ollut tuollainen ollessani 15-vuotias, mutta olen miettinyt, mitä olisin voinut tehdä nuorempana toisin.
Menneisyyttä ei voi muuttaa, se on aina osa minua. Kaikki ne haavat, jotka ovat jo arpeutuneet, mutta jotka muistuttavat minua olemassaolollaan, kun kuulen jonkun biisin, joka herättää tunteita niin kuin tuo yllä oleva teksti.
sunnuntai 7. elokuuta 2011
"Runopojat" Kallio Block Partyssä 6.8.2011
Eilen järjestettiin Kalliossa ensimmäistä kertaa Kallio Block Party eli Kallion korttelijuhla Fleminginkadulla. Kyseinen tapahtuma järjestettiin vapaaehtoisvoimin ja Fleminginkadun liikkeet olivat auki pidempään tapahtuman ansiosta osallistuen kukin omalla tavallaan tapahtumaan. Samantyyliset juhlat on aikaisemmin järjestetty Punavuoressa.
Korttelijuhlissa oli tarjolla musiikkia, mahdollisuus piknikkiin ja rentoa yhdessäoloa. Hengasin Karhupuiston läheisyydessä olevan lavan luona katsomassa "Runopoikien" eli suomalaisten laulaja-lauluntekijöiden esityksiä. Ensimmäisenä kuuntelin Ville Ahosta hetken, mutta hänen tuotantonsa ei ole minulle niin tuttua, joten en ehtinyt kuunnella kuin muutaman biisin verran. Yksi hänen kappaleistaan oli nimeltään "Sammutetaan valot". Hyvältä kuulosti ja otinpa herrasta kitaroineen kuvankin.
Ville Ahosen jälkeen oli vuorossa bändi Black Twig, helsinkiläinen rockbändi, jonka jäsenet ovat alunperin kotoisin mm. Kuopiosta ja Hyvinkäältä. Musiikki kuulosti hieman garage-rockilta, mutta laulajan ääni on puhdas ja kaunis. Laulajan olemuksesta tuli mieleeni joskus aikaisemmin livenä näkemäni Liekki, tosin laulukieli tällä bändillä on englanti. Mutta uskoisin, että Black Twig on tutustumisen arvoinen bändi vielä tulevaisuudessa.
Klo19.45 Karhupuiston lavalla aloitti soittamisensa Olavi Uusivirta, jonka olen nähnyt todella monta kertaa livenä. Edellisestä kerrasta on tosin aikaa jo ainakin muutama kuukausi, mutta olen sitä mieltä, että jokainen Olavin keikka on ainutlaatuinen ja omaa luokkaansa oleva kokemus. Niin oli nytkin, kun herra aloitti keikkansa räväkästi "Punavuori-bluesilla", joka on herran sanojen mukaan "kotiseutuhenkinen kappale".
"Punavuorta" seurasi "Tyhjiä sanoja", joka toimii todella hyvin sekä soolona, että bändin kanssa.
Hauskinta Olavin keikoissa ovat välispiikit. "Tyhjien sanojen" jälkeen kuultiin "Elegia Fleminginkadulla" (joka oli toiminut aluksi työnimenä) eli "Ave Maria" ja seuraavana "Jenni". Olavi kyseli, montako Jenniä yleisön joukosta löytyy ja muutama miespuolinenkin Jenni nosti kätensä, oltiinhan sentään Kalliossa :D
Laulun välisoiton aikana Olavia kiinnosti tietää "Miksi Jenni lähti Ville Ahosen matkaan, kun eihän sillä ole edes hiuksia"...
Keikan aikana kuultiin kaksi uutta biisiä: "Nuoruus" ja "Tuulen tiellä". Tosin viimeksimainitun olen kuullut aikaisemmin Kallio Kukkii tapahtuman osana olevassa Katu Soi! -konserttisarjassa, jossa Helsinginkadun pommisuojan portaikko otettiin esiintymislavaksi ja jossa olin viimeksi Olavia katsomassa (eräs tyttö sanoi ennen Olavin keikan alkua muistavansa minut sieltä). Molemmat Olavi esitti yhdessä Kiki Paun poikien kanssa.
Uusien biisien jälkeen oli luvassa "Apokalyptinen laulelma" eli "Kuollut kapunki" ja viimeisenä "Minä olen hullu", jonka aikana Kiki Paun Henrik Domigo soitti melodikan tyylistä soitinta siinä kohtaa, jossa melodikasoolo tai jotain muuta yhtä erikoista tavallisesti kuullaan. Olavi innostui istumaan kaiuttimen päällä, kuten seuraavasta kuvasta voimme todeta.
Keikkojen jälkeen loppuilta menikin ravintola Black Doorissa, jossa juttelin yhden runoilijan kanssa ja lausuin sille muutamia runojani. Sain myös hyviä neuvoja ja kirjavinkkejä, jos aion elättää joskus itseni kirjoittamalla. Kiitos pojille värikkäästä päivästä ja kiitos myös Kallio Block Partyn järjestäneille ihmisille/järjestöille, jotka olivat siinä mukana sitä tekemässä. Toivottavasti ensi vuonna järjestetään kyseinen tapahtuma uudestaan.
Korttelijuhlissa oli tarjolla musiikkia, mahdollisuus piknikkiin ja rentoa yhdessäoloa. Hengasin Karhupuiston läheisyydessä olevan lavan luona katsomassa "Runopoikien" eli suomalaisten laulaja-lauluntekijöiden esityksiä. Ensimmäisenä kuuntelin Ville Ahosta hetken, mutta hänen tuotantonsa ei ole minulle niin tuttua, joten en ehtinyt kuunnella kuin muutaman biisin verran. Yksi hänen kappaleistaan oli nimeltään "Sammutetaan valot". Hyvältä kuulosti ja otinpa herrasta kitaroineen kuvankin.
Ville Ahosen jälkeen oli vuorossa bändi Black Twig, helsinkiläinen rockbändi, jonka jäsenet ovat alunperin kotoisin mm. Kuopiosta ja Hyvinkäältä. Musiikki kuulosti hieman garage-rockilta, mutta laulajan ääni on puhdas ja kaunis. Laulajan olemuksesta tuli mieleeni joskus aikaisemmin livenä näkemäni Liekki, tosin laulukieli tällä bändillä on englanti. Mutta uskoisin, että Black Twig on tutustumisen arvoinen bändi vielä tulevaisuudessa.
"Punavuorta" seurasi "Tyhjiä sanoja", joka toimii todella hyvin sekä soolona, että bändin kanssa.
Hauskinta Olavin keikoissa ovat välispiikit. "Tyhjien sanojen" jälkeen kuultiin "Elegia Fleminginkadulla" (joka oli toiminut aluksi työnimenä) eli "Ave Maria" ja seuraavana "Jenni". Olavi kyseli, montako Jenniä yleisön joukosta löytyy ja muutama miespuolinenkin Jenni nosti kätensä, oltiinhan sentään Kalliossa :D
Laulun välisoiton aikana Olavia kiinnosti tietää "Miksi Jenni lähti Ville Ahosen matkaan, kun eihän sillä ole edes hiuksia"...
Keikan aikana kuultiin kaksi uutta biisiä: "Nuoruus" ja "Tuulen tiellä". Tosin viimeksimainitun olen kuullut aikaisemmin Kallio Kukkii tapahtuman osana olevassa Katu Soi! -konserttisarjassa, jossa Helsinginkadun pommisuojan portaikko otettiin esiintymislavaksi ja jossa olin viimeksi Olavia katsomassa (eräs tyttö sanoi ennen Olavin keikan alkua muistavansa minut sieltä). Molemmat Olavi esitti yhdessä Kiki Paun poikien kanssa.
 |
| Henrik Domingo yrittää soittaa huilusoolon |
Uusien biisien jälkeen oli luvassa "Apokalyptinen laulelma" eli "Kuollut kapunki" ja viimeisenä "Minä olen hullu", jonka aikana Kiki Paun Henrik Domigo soitti melodikan tyylistä soitinta siinä kohtaa, jossa melodikasoolo tai jotain muuta yhtä erikoista tavallisesti kuullaan. Olavi innostui istumaan kaiuttimen päällä, kuten seuraavasta kuvasta voimme todeta.
Keikkojen jälkeen loppuilta menikin ravintola Black Doorissa, jossa juttelin yhden runoilijan kanssa ja lausuin sille muutamia runojani. Sain myös hyviä neuvoja ja kirjavinkkejä, jos aion elättää joskus itseni kirjoittamalla. Kiitos pojille värikkäästä päivästä ja kiitos myös Kallio Block Partyn järjestäneille ihmisille/järjestöille, jotka olivat siinä mukana sitä tekemässä. Toivottavasti ensi vuonna järjestetään kyseinen tapahtuma uudestaan.
maanantai 1. elokuuta 2011
5 albumia, joita ilman en olisi minä 2/5
Placebo -Without You I'm Nothing, 1998
Lukioajat. Epävarmuus. Seksuaalinen herääminen. Syyllisyys. Pelko. Erilaisuus. Androgyynisyys. Kauneus. Kapinoiminen. Ensisuudelmat. Ensimmäiset juomiskokemukset. Kausi, jolloin pukeuduin goottivaatteisiin ja meikkasin. "Molko ja minä". Jälkeenpäin sain lisänimen "Placebo" ystävältäni, joka minut kyseiseen bändiin tutustutti.
Kappaleista:
1. Pure Morning: Yksinkertainen, itseään toistava avausraita, joka on piristänyt minua väsyneenä ja krapula-aamuina. Myöhemmin kirjoitin fanfictionin Brianin elämästä tähän biisin tekstiin pohjautuen.
2. Brick Shithouse: Aluksi pidin tätä vain täytebiisinä, mutta myöhemmin, useamman kuuntelukerran jälkeen tajusin tämän biisin sanoman ja sen, että se on oleellinen osa tätä albumia. Kertoo seksuaalisesta heräämisestä ja kolmen kimpasta.
3. You Don't Care About Us: MItenköhän monta kertaa mieleni on tehnyt sanoa C-osassa kuultavat sanat jollekin tyypille (siis: "You're too complicated, we should separate it"...)? Parisuhteen päättymisestä ja sen ongelmista kertova kappale, joka muistuttaa minua omista kipuiluistani ja kapinoimisestani tuohon aikaan.
4. Ask For Answers: Rauhallinen kappale, jota kuuntelin monesti iltaisin lukioaikanani enkä halunnut liiemmin miettiä.
5. Without You I'm Nothing: Albumin nimikkokappale, jota kuunnellessani olen kuvitellut vuoroin itseni, vuoroin Brian Molkon täysin valkoiseen huoneeseen mustiin pukeutuneena. Täynnä surua, mutta myös epätoivoa, johon olen kyennyt samaistumaan ja siksi tästä on ehtinyt muodostua yksi suosikeistani tällä levyllä. Ensimmäinen kappale, jonka sanat olen kirjoittanut ylös tältä levyltä.
6. Allergic (To Thoughts Of Mother Earth): Nivoutuu yhteen albumin nimikkokappaleen kanssa. Hätähuuto, ettei toinen hylkäisi.
7. The Crawl: Myrkyllinen ja katkeransuloinen balladi. Laulaessani joskus mukana tätä minulta on naisena loppunut ääniala aina kesken, koska tämä menee niin matalalle. Yksi kolmesta tämän levyn surullisimmasta biisistä.
8. Every You Every Me: Albumin tunnetuin kappale ja ensikosketukseni tähän levyyn. Yksi kenties vaikuttavimmista ja voimakkaimmista lauluista, joita olen koskaan kuullut, mutta myös yksi ärsyttävimmistä, koska tämä jos mikä jää päähän.
9. My Sweet Prince: Huumeet, ahdistus ja sydänsurut, siinä kiteytettynä tämän valssikompilla soitetun kappaleen sanoma. Tätä kuunnellessa olen monet kerrat itkenyt ja raivonnut omaa tuskaani, sitä, etten ole kelvannut sellaisena kuin olen. Olen nähnyt joskus videoklipin, jossa Brian on esittänyt sydäntä riipaisevan tulkinnan tästä kappaleesta.
10. Summer's Gone: Albumin ainoa kappale, joka ei ole herättänyt minussa mitään tunteita.
11. Scared Of Girls: Nimi sai minut aikoinaan nauramaan, samoin sanoitukset ovat jaksaneet huvittaa. Joskus mietin tähän koreografiaa, mutta jätin sen, koska siitä olisi tullut todella korni rock-biisiin.
12. Burger Queen/ Evil Dildo: Albumin päätös, joista ensinmainittu toimii hyvin myös ranskaksi. Mieleen tästä tulevat meikkileikkini, jotka olivat aika radikaaleja tuolloin ja tykkäsin laulaa peilin edessä. Albumin piilobiisi on pelottava, mutta myös naurettava, etenkin loppuvaiheessa, kun luin sanat ensimmäistä kertaa.
Lukioajat. Epävarmuus. Seksuaalinen herääminen. Syyllisyys. Pelko. Erilaisuus. Androgyynisyys. Kauneus. Kapinoiminen. Ensisuudelmat. Ensimmäiset juomiskokemukset. Kausi, jolloin pukeuduin goottivaatteisiin ja meikkasin. "Molko ja minä". Jälkeenpäin sain lisänimen "Placebo" ystävältäni, joka minut kyseiseen bändiin tutustutti.
Kappaleista:
1. Pure Morning: Yksinkertainen, itseään toistava avausraita, joka on piristänyt minua väsyneenä ja krapula-aamuina. Myöhemmin kirjoitin fanfictionin Brianin elämästä tähän biisin tekstiin pohjautuen.
2. Brick Shithouse: Aluksi pidin tätä vain täytebiisinä, mutta myöhemmin, useamman kuuntelukerran jälkeen tajusin tämän biisin sanoman ja sen, että se on oleellinen osa tätä albumia. Kertoo seksuaalisesta heräämisestä ja kolmen kimpasta.
3. You Don't Care About Us: MItenköhän monta kertaa mieleni on tehnyt sanoa C-osassa kuultavat sanat jollekin tyypille (siis: "You're too complicated, we should separate it"...)? Parisuhteen päättymisestä ja sen ongelmista kertova kappale, joka muistuttaa minua omista kipuiluistani ja kapinoimisestani tuohon aikaan.
4. Ask For Answers: Rauhallinen kappale, jota kuuntelin monesti iltaisin lukioaikanani enkä halunnut liiemmin miettiä.
5. Without You I'm Nothing: Albumin nimikkokappale, jota kuunnellessani olen kuvitellut vuoroin itseni, vuoroin Brian Molkon täysin valkoiseen huoneeseen mustiin pukeutuneena. Täynnä surua, mutta myös epätoivoa, johon olen kyennyt samaistumaan ja siksi tästä on ehtinyt muodostua yksi suosikeistani tällä levyllä. Ensimmäinen kappale, jonka sanat olen kirjoittanut ylös tältä levyltä.
6. Allergic (To Thoughts Of Mother Earth): Nivoutuu yhteen albumin nimikkokappaleen kanssa. Hätähuuto, ettei toinen hylkäisi.
7. The Crawl: Myrkyllinen ja katkeransuloinen balladi. Laulaessani joskus mukana tätä minulta on naisena loppunut ääniala aina kesken, koska tämä menee niin matalalle. Yksi kolmesta tämän levyn surullisimmasta biisistä.
8. Every You Every Me: Albumin tunnetuin kappale ja ensikosketukseni tähän levyyn. Yksi kenties vaikuttavimmista ja voimakkaimmista lauluista, joita olen koskaan kuullut, mutta myös yksi ärsyttävimmistä, koska tämä jos mikä jää päähän.
9. My Sweet Prince: Huumeet, ahdistus ja sydänsurut, siinä kiteytettynä tämän valssikompilla soitetun kappaleen sanoma. Tätä kuunnellessa olen monet kerrat itkenyt ja raivonnut omaa tuskaani, sitä, etten ole kelvannut sellaisena kuin olen. Olen nähnyt joskus videoklipin, jossa Brian on esittänyt sydäntä riipaisevan tulkinnan tästä kappaleesta.
10. Summer's Gone: Albumin ainoa kappale, joka ei ole herättänyt minussa mitään tunteita.
11. Scared Of Girls: Nimi sai minut aikoinaan nauramaan, samoin sanoitukset ovat jaksaneet huvittaa. Joskus mietin tähän koreografiaa, mutta jätin sen, koska siitä olisi tullut todella korni rock-biisiin.
12. Burger Queen/ Evil Dildo: Albumin päätös, joista ensinmainittu toimii hyvin myös ranskaksi. Mieleen tästä tulevat meikkileikkini, jotka olivat aika radikaaleja tuolloin ja tykkäsin laulaa peilin edessä. Albumin piilobiisi on pelottava, mutta myös naurettava, etenkin loppuvaiheessa, kun luin sanat ensimmäistä kertaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)