Mä annan sut pois

Sammuu, talossamme lamput sammuu.
Autioituneita huoneet
ovat yksi kerrallaan.
Sängyn laitamilla hiljaa nuokkuu
kaksi uupunutta,
onnellisia vain unissaan.

Mä annan sut pois, mä päästän sut pois,
vaikka sattuu.
Sä annat mut pois, sä päästät mut pois,
kaikkeen tottuu.
Hymyillään vaan, ei oo muutakaan
enää antaa.
Luovutaan toisistamme hiljaa.

Liikaa, luulin meistä aina liikaa.
Lupasin: "mä korjaan kaiken"
yhä vain uudestaan.
Liukuu sun ote käsistäni,
vaihtuu viikot.
Huomaamatta äänet kuuluu
koko ajan hiljempaa.

Mä annan sut pois, mä päästän sut pois,
vaikka sattuu.
Sä annat mut pois, sä päästät mut pois,
kaikkeen tottuu.
Hymyillään vaan, ei oo muutakaan
enää antaa.
Luovutaan toisistamme hiljaa.

(Laura Närhi: Mä annan sut pois)

Elämä ei ole aina helppoa. Joskus joutuu tekemään todella suuria valintoja. Mutta ne valinnat auttavat eteenpäin. Tuntuu tyhjältä, tyhjyys vaihtuu suruun, ikävään. Myöhemmin sen surun tilalle tulee helpotus, usko siitä, että pystyy seisomaan omilla jaloillaan, vaikka joskus pelkääkin jalansijan horjuvan.

Näe minut tässä

Purin itseäin kieleen,
en voinut tehdä muutakaan.
Ajatus sopimaton
piti tukahduttaa edes jotenkin.

Pahoittelut ei auttaisi jälkeenpäin,
sun ymmärrys ei riittäis kuitenkaan.

Erittäin hyvin tiedän,
sun on aina oltava oikeessa.
Useimmiten en jaksa
väitellä sua vastaan, vaikka haluisin.

Sä et oppisi virheistäsi kuitenkaan,
etenkään, kun et niitä huomaa.

Näe minut tässä, sitä toivoisin.
Samat tarpeet lienee muillakin.
Teet minusta liian pelokkaan,
vaikka se on täysin turhaa.

Sinun tahtosi ei oo yhteinen,
oon vielä toistaiseksi eri ihminen.
Teet minusta liian varovaisen.
Jotenkin lamaantuneen.

Miten tasoihin tullaan?
Miten pidetään puoliaan,
jos toinen on ilmaa
ja toinen mielestään aina oikeessa?

Sä et kuule minua kuitenkaan,
vaikka minussa kaikki sinulle huutaa:

Näe minut tässä, sitä toivoisin.
Samat tarpeet lienee muillakin...
(Irina -Näe minut tässä)

Viime perjantaina olin tosiaan keikalla katsomassa Candorloopia, MIR:ä ja Carved In Ashesia, joista ensinmainittu ja viimeinen olivat uusia tuttavuuksia. Candorloopin musiikki oli makuuni liian psykedellistä ja kuulosti ihan liian kasarilta. Ja laulaja näytti variksenpelätiltä pörröisine, blondeine hiuksineen enkä edes muista, oliko sen silmät rajattu (en nyt millään halua loukata kyseistä ihmistä, mutta minullakin on hyvä olla mielipide) :D Pistän kuvia jossain vaiheessa, kunhan saan ne koneelleni.
MIR oli loistava, kuten aina ja viimeisenä esiintyneeseen Carved In Ashesiin en edes ehtinyt niin paljon perehtymään, koska jäin suustani kiinni parinkin tyypin kanssa. Sekin vain, koska olin pukeutunut rokkitytöksi :)
Olen sydämeltäni rokkari henkeen ja vereen ja juttelin yhden rokkipojan kanssa, joka soittaa kitaraa Damien Cullen Bandissa. Se lupasi, että pääsen ottamaan kuvia niiden keikasta, jos jossain vaiheessa eksyn jonnekin, missä niillä on keikka :) Tyypin nimi oli Misty ja sillä oli todella pitkät hiukset. Ja mitä ilmeisemmin se oli kiinnostunut, kun kerroin sille kirjoittavani blogia musiikista.
Koko eilisen päivän sitten kuuntelin kaikennäköistä musiikkia netin kautta: lähinnä musikaalibiisejä Les Misérablesista ja Notre Dame de Parisista, Damien Cullenia ja Indi Lovelessia, joista jälkimmäinen on ystäväni tutun bändi. Joku musikaali olisi kiva nähdä pitkästä aikaa tai ruveta suunnittelemaan omaa käsikirjoitusta joidenkin tyyppien kanssa, jos saisin sopivan porukan kasaan.

Idänprinsessa

Kuulin kaupunkinsa jättäneen
tuon teiniprinsessan.
Oli tyytymätön elämäänsä,
tahtoi paremman.

Vain vartalonsa seuranaan
hän lähti kulkemaan
ja ensimmäiseen satamaan
jäi yksin seisomaan.

Tuuli tuo niin erilaisen tuoksun tullessaan.
Huuhtelee sen, mihin tottui Idän kodissaan.

Oli kuullut puhuttavan
paljon kaikenlaisista
autoista, discoista
ja muotivaatteista.

Hän tahtoi nähdä kaiken
ja myös saada omansa,
oli valmis tekemään
sen eteen mitä tahansa.

Päiväkahviseuraa sekä iltahierontaa.
On toteltava herraa, jolta leivän tänään saa.

Yö kuljettaa nuorta kulkijaa,
synneistään palkan saa,
ansaittua rahaa.
Taivaltaa pitkin katujaan.
Se vetää viinaa ja kamaa,
ne auttaa inhon unohtamaan.

Vuosi sitten uhkasi
nuo hommat lopettaa,
päästä kuiville sekä
itsellensä kurin opettaa.

Vihaa, mitä haluaa,
mut ei pysty vastustamaan.
Kiusaus on kovempaa
kuin moni arvaakaan.

Todellisuus sumenee ja lasi tipahtaa.
Kun aamu valkenee, taas kyyneliin saa nukahtaa.

Yö kuljettaa nuorta kulkijaa,
synneistään palkan saa,
ansaittua rahaa.
Taivaltaa pitkin katujaan,
se vetää viinaa ja kamaa,
ne auttaa inhon unohtamaan.

Yö kuljettaa Idänprinsessaa,
synneistään palkan saa,
ansaittua rahaa.
Haluaa vielä uudestaan
turvallisen kodin, mielenrauhaa
ja jonkun, jota rakastaa.

(Neljä Ruusua -Idänprinsessa)

Vuosi sitten tunsin olevani samanlainen kuin tuon ylläolevan biisin nuori nainen. Riittämätön ja riippuvainen seksistä ja rakkaudesta, rahasta, jota silloin ei ollut kovin paljon. Riippuvainen syyllisyydestä, jota kannoin sydämessäni, epätoivosta, joka melkein musersi sydämeni.
Viime kesä muutti minua ja nyt kaikki on paremmin kuin silloin. Saatiin jopa selvitettyä välit sen kanssa, jota rakastan.
Tänään menen keikalle ja pidän hauskaa juomalla limua tai teetä ja riehumalla ja tanssimalla. Keikkaraporttia teen luultavasti huomenna sitten, mikäli ehdin.

Minne katosi päivät?

Vaikka vieressä on tilaa,
hän makaa omalla puolellaan.
Eilen hän huomasi,
että seinästä irtoaa maali.

Ja että ensimmäistä kertaa
hän ei jaksanut odottaa.
Eilen hän huomasi,
ettei enää jaksa odottaa.

Minne katosi päivät,
joina et nähnyt mitään
ilman, että hän olisi nähnyt saman?
Minne katosi päivät,
joiden aikana hän tottui,
hän tottui syliisi?

Kasvit on kuolleet ruukkuihin,
hän istuu ajatuksissaan.
Eilen hän ymmärsi,
ettei näkisi sinun palaavan.
Ja että ensimmäistä kertaa
hän ei tuntenut mitään.

Minne katosi päivät,
joina et nähnyt mitään
ilman, että hän olisi nähnyt saman?
Minne katosi päivät,
joiden aikana hän tottui,
hän tottui syliisi?
(Scandinavian Music Group: Minne katosi päivät)

Tuo teksti tuli mieleeni eilen illalla erään keskustelun päätteeksi. Olin viime viikonlopun allapäin, kiitos sen, että perjantaina meni taas kerran överiksi kaikki. Ei enää alkoholia minulle.
Minne on kadonnut se ilo, joka oli vielä pari kuukautta sitten tässä ihmisessä? En tunnista enää itseäni samaksi ihmiseksi, joka silloin rakasti toista, yhtä ristiriitaista, mutta ihanaa ihmistä. Mihin on kadonnut se lämpö, joka antoi hymyn kasvoilleni kesällä, rauhan sydämeeni, tunteen siitä, etten ole yksin eikä minun tarvitse olla yksin?
Nyt olen pieni, mustahiuksinen olento, joka haluaisi rutistaa rintaansa vasten pienen susipehmolelunsa ja pyyhkiä kyyneleensä nenäliinaan tai painaa päänsä toisen olkaa vasten ja itkeä siinä. Olla hiiri, joka näpertää laaman turkkia hellästi pienillä käpälillään.
En minä tahdo erota, vaikka mokasin. Olen osannut antaa ja pyytää anteeksi, yrittänyt myös ymmärtää. Haluan nyt itse sitä samaa ymmärrystä toiselta, tahtoa olla vahva ja seistä rinnallani, vaikka tietyt asiat pelottavat. Kyllä minuakin pelotti silloin kesällä, kun mietin, mitä tästä tulee.

Mieleeni tuli myös toinen teksti, josta en tosin tiedä, soveltuuko se tähän merkintään, mutta laitan sen silti, koska siinäkin on vähän samantyylinen tarina taustalla.

Parempi on olla yksin vaan,
kuin yksinäinen kahdestaan.
Parempi eksyä toisistaan,
kuin itsensä kadottaa.

Parempi on olla itsekseen,
kuin tulla sokeiksi toisilleen.
Helpompi lähteä ja levähtää,
ennen kuin tulee pimeää.

Mut heti, kun mä olen yksin,
ikävä viiltelee.
Vielä kerran kahdestaan
tämän yhden kerran vaan.

Neljä seinää saa yksin todistaa.
Vaieten ne valvoo
ja meitä tuijottaa.
Vesi hiljalleen hautaa kaiken alleen.
Neljä seinää valvoo,
kun sinua suutelen.

Sinä saat minut uskomaan,
etten pysty jatkamaan.
Sinua ilman ja yksinään
ois vielä pimeämpää.

Sinut tahdon unohtaa,
en enää osaa muutakaan.
Kertaakaan et enää saa
mun mieltä muuttumaan.

Neljä seinää saa yksin todistaa
toisenlaista yötä ja minua rauhoittaa,
kun vesi hiljalleen sinut hautaa alleen.
Liian monta yötä mä sinua suutelin.

Neljä seinää vaan enää tuijottaa.
Vaieten ne valvoo ja minua suojelee.
Kun vesi hiljalleen valuu yli menneen,
odotan ja istun, veden ääntä kuuntelen.

Neljä seinää vaan enää tuijottaa saa,
varjoja ne kantaa, sinusta muistuttaa.
Neljä seinää saa yksin todistaa.
Kanssani ne valvoo ja minua lohduttaa.

Neljä seinää
yksin tietää.
Neljä seinää saa minut uskomaan:
seuraavana yönä veden pinta hiljenee.
(Jonna Tervomaa: Neljä seinää)

Miksi musiikki on minulle niin tärkeää?

Eräs lukijani halusi tietää, miksi musiikki on minulle niin tärkeää ja miksi kirjoitan siitä blogia.
Olen laulanut 2-vuotiaasta asti, niin se on ainakin yksi syy, miksi olen aina ollut musikaalinen. Olen laulanut elämäni aikana kahdessa kuorossa, ollut bändikoulussa, soittanut viulua 9 vuotta, soittanut pianoa itseoppineena ja nyt olen toisena osapuolena folkpop-duossa, jolle kirjoitan myös biisejä.

Musiikkimakuni vaihtelee mielialojen mukaan. Tein Facebookissa jokin aika sitten testin, jossa kysyttiin, millainen musiikin kuuntelija olen. Vastaukseksi sain "Tunteiden narri", mikä pitää paikkansa kohdallani. Surullisena kuuntelen välillä sellaista musiikkia, mikä saa itkemään, mutta myös auttaa minua eteenpäin, auttaa minua myöntämään välillä, etten ole täydellinen eikä minun tarvitse miellyttää kaikkia. Ja väsyneenä jotain, mikä piristäisi. Ja tietyt biisit vain naurattavat. Hyvänä esimerkkinä noihin biiseihin sopisi ainakin kerran täällä mainitsemani My Chemical Romancen "I'm Not Okay", jonka lyriikat naurattivat minua jo ennen kuin näin siitä musiikkivideon, jossa pojat esittävät luusereita, joita koko lukio pilkkaa (vai onko kyseessä yläaste?). Tai sitten Samuli Putron "Älä huuda mulle", jossa naisen juomista puidaan aika naurettavin sanakääntein. Välillä on vain ihanaa laulaa mukana ja fiilistellä, vaikka kaikki menisi todella yli tai en muistaisi sanoja. Rakastan myös leikkiä lauluäänelläni, imitoida muita laulajia ja niiden fraseerauksia.

Kiinnitän myös musiikin kuuntelijana huomiota sanoituksiin todella tarkasti, jos joku biisi kolahtaa. Jokaisella tekstillä on tarina kerrottavanaan ja on kiva löytää myös uusia merkityksiä jostain tutuista sanoituksista. Ja ottaa niistä myös selvää jollain tavalla käännösten pohjalta, jos en osaa kieltä. Ja joskus jostain biisistä tulee tietynlainen mielikuva, joka pysyy mielessäni, vaikka näkisin kyseisestä biisistä tehdyn musiikkivideon. Rupean myös mielikuvissani suunnittelemaan ja miettimään, millaisen musiikkivideon kyseiseen biisiin voisi tehdä.

Eräillä biiseillä on minulle hyvin tärkeä merkitys. Yksi niistä on Tehosekoittimen "Mun tähteni", jonka kuulin ensimmäistä kertaa vuonna 2004, kun Tehosekoitin lopetti. Biisi on Oton tekemä ja siinä on todella koskettavat sanat. Sen biisin sanat saivat minut miettimään, olisiko minulle olemassa jossain ns. "kaksoisliekki", josta olen joskus lukenut, sielunkumppani, joka täydentäisi minua.Minua harmittaa, etten päässyt näkemään Tehosekoitinta livenä kertaakaan, koska kuulin juttua, että niiden livekeikat olivat mahtavia.

Englanninkielisistä biiseistä en osaa sanoa, mikä on merkinnyt minulle eniten. Niitä on useita, mm. Placebon "Without You I'm Nothing" ja "Every Me Every You", joista jälkimmäinen on soittoäänenäni, koska reagoin siihen viimeistään siinä vaiheessa, kun Brian alkaa laulaa.

Lovers Dream

Please, put me to sleep,
if there's room beneath your feet.
See, I've left my home,
I couldn't get used to living alone.

Put me to rest,
lay your head on my chest.
Hold my hand, when you leave
don't wake me up just to see
how you say "Goodbye".

Maybe I could be yours,
Maybe you could be mine.
God, I've waited so long.
Maybe my time has come
To walk by your side.

Please, put me at ease!
Now my soul is ready for peace.
Give me the lover's curse,
Now I'm ready for you
my rebel, my hope.

Maybe I could be yours,
Maybe you could be mine.
God, I've waited so long!
Maybe my time has come
To walk by your side.

(Anna Ternheim: Lovers Dream)

Tuon biisin lyriikat ja melodia ovat upeat. Ja siitä tehty musiikkivideo, jossa brittiläinen Fyfe Dangerfield on mukana. Pidän enemmän tästä juuri tuona duettoversiona kuin Annan soolona laulamana, koska Annan ja Fyfen äänet sointuvat todella hyvin yhteen.

tässä kyseinen versio tuosta kappaleesta

Sain eilen vihdoin Annan Tavastian keikalle ensi vuodeksi lipun. Mietin, ketä menisin vielä tänä vuonna katsomaan, MIR:in pojat näen ainakin ensi viikolla, jos ei muuta, mutta olisi kiva nähdä muitakin. Oma keikkamme on luultavasti ensi kuun alussa Samettiklubilla.
Jos sitä pääsisi taas ensi vuonna Provinssiin. Kuulin eilen eräältä tutultani, että My Chem on varmaan mennyt studioon ja valmistelee parhaillaan uutta levyä (jos sitä juttua on edes uskominen, mutta toivotaan ainakin, että se olisi totta). Nyt vain sitten odotellaan ja toivotaan, että ensi kesästä tulisi taas festarikesä omalta kannaltani.

Ja vielä tähän loppuun yksi Annan video hänen ensimmäisen levynsä sinkkubiisistä "To Be Gone". Tämä saa minut kaipaamaan ja muistelemaan kesää ja sitä tunnetta, kun saa kävellä paljain jaloin :)

Onnellinen

Sain Spotify Unlimitedin maksettua ja NaNoni kirjoittaminen on pelastettu.
Varasin eilen lipun Anna Ternheimin keikalle, joka on ensi vuonna Tavastialla. Kiva mennä kuuntelemaan sitä, kun se tulee ensimmäistä kertaa Suomeen :)

Näihin tunnelmiin tällä kertaa... Kirjoitan varmaan ylös vielä jotkut lyriikat Annalta, kunhan saan lipun käsiini.

Festarifiilistelyä ja muistoja

Katsoin tänä aamuna MCR:n keikkataltioinnin viime kesältä Roskildesta. Ja harmittaa, ettei poikia taideta saada festareille Suomeen missään vaiheessa, kun moni muu fani on sanonut, että ne heittävät Suomessa keikkoja vain Jäähallissa. Jonkun ulkomaalaisen bändin kiinnittäminen festareille Suomessa maksaa tietysti keikkapalkkiot yms. , mutta olisi todella hauskaa nähdä My Chem joskus festareillakin livenä Suomessa.

Festarit on just siistejä, erityisen siistiä olisi päästä taas talkoolaiseksi Provinssirockiin ensi kesänä, koska talkoolaisena pääsee katsomaan bändejä tauoilla. Olin viimeksi Provinssissa 2009 ja se oli ensimmäinen kertani talkoolaisena. Näin silloin Placebon livenä ja pakko myöntää, että niiden keikka oli silloin parempi kuin Jäähallin keikka vuonna 2007, jolloin näin Placebon ensimmäisen kerran. Festareilla on ihanaa myös tutustua uusiin ihmisiin, syödä festariruokaa ja nukkua teltassa leirintäalueella, vaikka nukkuminen jääkin aina todella vähälle.

Roskilden keikkataltioinnin nähtyäni olen vain kaivannut keikoille ja festareille ja fiilistellyt kaikennäköistä musiikkia taas kerran. Ainakin 8kk siihen, kunnes on taas kesä, mutta sitä ennen on synttärit ja nyt marraskuussa NaNo ja... Kyllähän minä keikalle pääsen taas varmaan parin viikon päästä, kun MIR, kavereitteni bändi, heittää taas keikan Helsingissä :)

Nauhoitettiin bänditreeneissä tänään vihdoin viimein "Vihreät silmät". Ja ollaan marraskuun lopussa menossa studioon vihdoin, joten ollaan ainakin meidän bändin osalta saatu pyörät pyörimään hieman eteenpäin.

Seconhand Serenade

Teen jatkuvasti uusia bändi- ja biisilöytöjä kavereiden kautta. Niin kävi nytkin, kun olen lupautunut kirjoittamaan yhteisficciä yhden tytön kanssa.
Ficin nimi tulee Seconhand Serenade -nimisen bändin biisistä nimeltä "Stranger" ja rakastuin kyseen biisiin kuultuani sen ensimmäisen kerran. John Veselyllä, biisin tekijällä ja laulajalla on todella upea ääni. Todella kaunis ja koskettava biisi. Pitänee etsiä joskus sen soinnut ja lyriikat jostain ja harjoitella sitä. Hankin tänään kaikki Secondhand Serenaden albumit ja yritän kuunnella ne läpi, jos niistä löytyisi muitakin biisihelmiä :)

kuunnelkaa, millainen ääni tuolla jätkällä on <3


Pidettiin tänään bänditreenejä ja lauloin kolme kertaa "Viherät silmät", mutta yksikään niistä kerroista ei ottanut tarpeeksi hyvin sujuakseen. Joko tuli keskeytys tai sitten mokasin itse. Mutta sekin vain, koska olen ollut tavallista väsyneenpi tänään. Keikalle menosta tuskin tulee ensi viikolla mitään, mutta yritämme saada ainakin demon tehtyä nyt loppuvuodesta, jos ei muuten.

Haaveenani olisi myös olla mukana joskus jossain fanipohjalta tehdyssä jutussa esim. näytelmässä tai lyhytelokuvassa. Tai mahdollisesti larpissa, jos minusta vielä joskus on näyttelemään jotakuta. Jos joku tekee fanipohjalta jonkun jutun esim. MCR:stä haluan olla mukana ainakin laulamassa Gerardiksi pukeutuneena pari biisiä. Kokonaan toinen juttu on, saako minusta Gerardin näköisen. Mutta sydämeni ja lauluääneni ovat ainakin mukana niissä biiseissä, joten tulkinnasta minua ei voisi moittia millään tavalla.

Parhaita mieslaulajia 2/15

"Nyt on kaupunki kuollut,
 hän palaa, mutta minä elän!
Minä tulin tänne takaisin.
Minä tulin tänne takaisin.
Olen köyhistä lapsista kaunein, mitä on"...
(Olavi Uusivirta: Kuollut kaupunki)

Olavi Uusivirta

Hyvä kakkonen Brianin jälkeen :) Olavin lyriikat ovat vaikuttaneet omalta osaltani elämääni paljon, olen hetkittäin miettinyt kausia, jolloin olen ollut runotyttö enkä ole halunnut olla niin kuin kaikki muut. Olavin sanoitukset ovat hyvin koskettavia ja joskus myös kantaaottavia. Niissä haikaillaan nuoruutta ja lainaillaan häpeilemättömästi kirjallisuuden klassikoista siteerauksia mm. Eino Leinolta ja Pentti Saarikoskelta.

Olavi on paitsi hyvä laulaja-lauluntekijä, myös loistava live-esiintyjä ja näyttelijä. Olen ollut katsomassa häntä lukuisia kertoja ja päässyt joskus yhteiskuvaankin keikkojen jälkeen.

 Viime kesältä Kallio Block Partystä.