Näe minut tässä

Purin itseäin kieleen,
en voinut tehdä muutakaan.
Ajatus sopimaton
piti tukahduttaa edes jotenkin.

Pahoittelut ei auttaisi jälkeenpäin,
sun ymmärrys ei riittäis kuitenkaan.

Erittäin hyvin tiedän,
sun on aina oltava oikeessa.
Useimmiten en jaksa
väitellä sua vastaan, vaikka haluisin.

Sä et oppisi virheistäsi kuitenkaan,
etenkään, kun et niitä huomaa.

Näe minut tässä, sitä toivoisin.
Samat tarpeet lienee muillakin.
Teet minusta liian pelokkaan,
vaikka se on täysin turhaa.

Sinun tahtosi ei oo yhteinen,
oon vielä toistaiseksi eri ihminen.
Teet minusta liian varovaisen.
Jotenkin lamaantuneen.

Miten tasoihin tullaan?
Miten pidetään puoliaan,
jos toinen on ilmaa
ja toinen mielestään aina oikeessa?

Sä et kuule minua kuitenkaan,
vaikka minussa kaikki sinulle huutaa:

Näe minut tässä, sitä toivoisin.
Samat tarpeet lienee muillakin...
(Irina -Näe minut tässä)

Viime perjantaina olin tosiaan keikalla katsomassa Candorloopia, MIR:ä ja Carved In Ashesia, joista ensinmainittu ja viimeinen olivat uusia tuttavuuksia. Candorloopin musiikki oli makuuni liian psykedellistä ja kuulosti ihan liian kasarilta. Ja laulaja näytti variksenpelätiltä pörröisine, blondeine hiuksineen enkä edes muista, oliko sen silmät rajattu (en nyt millään halua loukata kyseistä ihmistä, mutta minullakin on hyvä olla mielipide) :D Pistän kuvia jossain vaiheessa, kunhan saan ne koneelleni.
MIR oli loistava, kuten aina ja viimeisenä esiintyneeseen Carved In Ashesiin en edes ehtinyt niin paljon perehtymään, koska jäin suustani kiinni parinkin tyypin kanssa. Sekin vain, koska olin pukeutunut rokkitytöksi :)
Olen sydämeltäni rokkari henkeen ja vereen ja juttelin yhden rokkipojan kanssa, joka soittaa kitaraa Damien Cullen Bandissa. Se lupasi, että pääsen ottamaan kuvia niiden keikasta, jos jossain vaiheessa eksyn jonnekin, missä niillä on keikka :) Tyypin nimi oli Misty ja sillä oli todella pitkät hiukset. Ja mitä ilmeisemmin se oli kiinnostunut, kun kerroin sille kirjoittavani blogia musiikista.
Koko eilisen päivän sitten kuuntelin kaikennäköistä musiikkia netin kautta: lähinnä musikaalibiisejä Les Misérablesista ja Notre Dame de Parisista, Damien Cullenia ja Indi Lovelessia, joista jälkimmäinen on ystäväni tutun bändi. Joku musikaali olisi kiva nähdä pitkästä aikaa tai ruveta suunnittelemaan omaa käsikirjoitusta joidenkin tyyppien kanssa, jos saisin sopivan porukan kasaan.