Avautumista

Jäätkö luokseni silloin,

kun muut on lähteneet?

Kun drinkit on juotu

ja juhlat on loppuneet?

Jäätkö silloinkin,

kun mua itkettää,

mut kyyneleet mun kurkkuuni

kiinni jää?

Tahdotko mut, vaikka oon

muista riippuvainen?

Elän rutiinien mukaan

niistä turvaa hakien.

Tahdotko mut, vaikka ryyppään

ja kiukuttelen?

Olen hankala,

muita komentelen.

Tahdotko auttaa silloin,

kun on vaikeaa

enkä pysty virastoissa

yksin asioimaan?

Tahdotko olla valmis

vastuun kantamaan,

jos sattuu vahinko

ja äidiksi tulla saan?

Ei paljoo paina politiikka,

ei uskontokaan,

kun oon haluamani

tottunut saamaan.

Sun kainaloosi on

helppo nukahtaa.

Tahtoisin suhun luottaa

ja sua rakastaa.

En tahdo elää toisten elämää,

mä oon vain mä,

se sun täytyy tietää.

Sain tämän tekstin valmiiksi eilenillalla, kun oli tylsää ennen nukkumaanmenoa. Kirjoitin alkua bussissa eilen matkalla töihin ja päätin jatkaa, kunhan pääsin kotiin takaisin ja halusin hetken aikaa itselleni. Aikaa kirjoittaa ajatuksiani ylös eräästä ihmisestä, jonka kanssa ollaan nyt nähty pari kertaa kolmen viikon tauon jälkeen. Olen kuitenkin onnellinen.