sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

5 albumia, joita ilman en olisi minä 1/5

Apocalyptica -Cult, 2000


Yläasteen viimeiset vuodet. Lohtu koulukiusatulle nuorelle. Piristys aamuheräämisiin. Rohkaisu pelkoon. Tieto siitä, etten enää mahdu siihen samaan muottiin kuin kaikki toiset vaan haluan etsiä omaa polkuani, omaa itseäni.

Kappaleista:

1.Path: Kuulin tästä ensin sen version, jossa Guano Apesin Sandra Nasic lauloi ja inhosin aluksi kyseistä tulkintaa. Ja sitä videota. Instrumentaali oli vielä jotenkin kuunneltavissa silloin. Vanhempana aloin pitää molemmista versioista, jopa se laulettu kuulostaa nykyään siedettävämmältä.

2. Struggle: Alun jännite hieman pelottaa, mutta kun tarkemmin kuuntelee, kappale on kokonaisuudessaan hieno ja toimii. Käytettiin tätä yhdessä näytelmässä, kun olin teatterikoulussa.

3. Romance: Kaunis, melodinen rakkauslaulu, jonka Eicca on omistanut perheelleen. Mietin joskus koreografiaa tähän ja muutamaan muuhunkin kappaleeseen, mutta se ei kehittynyt suunnitteluvaihetta pidemmälle.

4. Pray! : Raskas, mutta melodinen kappale.

5. In Memoriam: Alku ja loppu rauhallisia, keskellä biisiä raskaampi meninki. Kuten nimikin kertoo, tätä voisi käyttää hautajaisissa ja niin varmaan on käytetykin... Tai ainakin sellaiseen tilanteeseen, jossa joku on menettänyt jonkun.

6. Hyperventilation: Jää minulle aika etäiseksi. Taustamusiikiksi esim. kirjoittamiseen.

7. Beyond Time: Levyn kaunein ja surullisin kappale. Kappale, johon olen nuorempana tehnyt koreografian ja jota kuunnellessani olen monesti itkenyt. Ja joka on tuonut minulle lohtua sitä tarvitessani.

8. Hope: Melodinen kappale, josta on olemassa myös laulettu versio, jota en ole kuullut kuin kerran. Vaikea mennä sanomaan, kummasta pidin enemmän.

9. Kaamos: Rauhallinen alku, joka kuitenkin muuttuu raskaaksi. Kaunis ja toimiva.

10. Coma: Tätä kuunnellessa meinaa nukahtaa, sillä tämä on niin rauhallinen ja unettava. Olen kuunnellut tätä silloin, kun minulla on ollut vaikeuksia nukahtaa tai olen nuokkunut unen ja valveen rajamailla.

11. Hall Of The Mountain King: Edellisen kappaleen jälkeen tätä kuunnellessa säpsähtää hereille. Aika hurja tulkinta klassisesta kappaleesta.

12. Untill It Sleeps: Metallica-cover, josta pidän yhtä paljon kuin alkuperäisestäkin tulkinnasta.

13. Fight Fire With Fire: Minulle aika mitäänsanomaton, koska en ole koskaan kuunnellut viimeistä kappaletta loppuun enkä oikein ottanut selvää tästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti