Jos vain sun olla saan...

Ratoja lintujen käy
ajatus hento ja pieni.
Kunpa vain sut saavuttaa
se jotenkin vois.

Katuja kaupungin sen
kulkee mun haikea mieli.
Askeleesi kaikuun jää
viestini äänettömyys.

Jos vain sun olla saan,
niin mitään muuta tahdo en mun maailmaan
ja aika kuolee pois.
Jos vain sun olla saan,
niin pelkojemme sillat maahan poltetaan.
Kasvotusten vielä seisotaan,
kun muuri sortuu pois.

Taivaalla lintujen maa,
pilvien kuultava hanki.
Ikkunaani heijastuu
sun kuvasi taas.

Katuja kulkenut oon,
ikävän voimaton vanki.
Askeleeni kaikuun jää
viestisi äänettömyys:

Jos vain sun olla saan,
niin mitään muuta tahdo en mun maailmaan
ja aika kuolee pois.
Jos vain sun olla saan,
niin pelkojemme sillat maahan poltetaan.
Kasvotusten vielä seisotaan
ja muuri sortuu pois.

Kun seisot vierelläin,
lähelläin on voima ja varmuus.
Kun katson sisäänpäin,
kaiken ehjäksi teet.

(Anna Eriksson: Vain sun)

Muutamana päivänä olen miettinyt taas ihmissuhteitani, omaa luovuuttani, haaveitani tulevaisuudesta. Ja ehkä olen taas hieman lähempänä. Kaverini kysyi minulta, mistä Taizé-lauluista pidin eniten matkan aikana. Ajattelin laittaa tähän muutaman, joista erityisesti pidin ja jotka haluaisin opettaa myös muille lauluryhmäni jäsenille alkuperäisellä kielellä: Meine Hoffnung und meine Freude, Porlande vatten, Nada te turbe, Il Signore ti ristora, Ubi caritas, Laudate omnes gentes sekä yksi krekkailainen laulu, jonka nimeä en nyt saa päähäni. Lisäksi pidän tuosta ylä olevasta Anna Erikssonin kappaleesta sen sanoitusten vuoksi sekä käsitin vihdoin viimein Hoobastankin "The Reasonin" sanojen merkityksen. Mielestäni sekin on todella kaunis kappale ja olen tainnut löytää elämääni jonkun, jonka vuoksi haluan muuttua.