Lempeä jättiläinen

Suurissa käsissään hän
maailmaa pitelee.
Tunteet sen ukkosmyrskyt
ja rankkasateet.

Iltaisin katsoo maahan,
kun lamput syttyvät
ja toivoo jostain vielä
paikkansa löytävän.

Skrymir, jättiläisten kuningas,
ei sinua voi omistaa.

Kirkas, hopeinen tähti
putosi taivaalta.
Skrymir rupesi miettimään:
"Miten sen takaisin saa?"

Maahan laskeutuessaan
löysi tähden muuttuneen.
Katsoi kaunista, pientä ihmistä
ja tiesi kohdanneensa rakkauden.


Skrymir, jättiläisten kuningas.
Tähti muiden joukossa.




Nyt tämä on vihdoin valmis. Voi olla, että teksti muuttuu myös aikojen saatossa, mutta alustavasti uusi tekstini kuuluisi näin.