Korttelijuhlissa oli tarjolla musiikkia, mahdollisuus piknikkiin ja rentoa yhdessäoloa. Hengasin Karhupuiston läheisyydessä olevan lavan luona katsomassa "Runopoikien" eli suomalaisten laulaja-lauluntekijöiden esityksiä. Ensimmäisenä kuuntelin Ville Ahosta hetken, mutta hänen tuotantonsa ei ole minulle niin tuttua, joten en ehtinyt kuunnella kuin muutaman biisin verran. Yksi hänen kappaleistaan oli nimeltään "Sammutetaan valot". Hyvältä kuulosti ja otinpa herrasta kitaroineen kuvankin.
Ville Ahosen jälkeen oli vuorossa bändi Black Twig, helsinkiläinen rockbändi, jonka jäsenet ovat alunperin kotoisin mm. Kuopiosta ja Hyvinkäältä. Musiikki kuulosti hieman garage-rockilta, mutta laulajan ääni on puhdas ja kaunis. Laulajan olemuksesta tuli mieleeni joskus aikaisemmin livenä näkemäni Liekki, tosin laulukieli tällä bändillä on englanti. Mutta uskoisin, että Black Twig on tutustumisen arvoinen bändi vielä tulevaisuudessa.
Klo19.45 Karhupuiston lavalla aloitti soittamisensa Olavi Uusivirta, jonka olen nähnyt todella monta kertaa livenä. Edellisestä kerrasta on tosin aikaa jo ainakin muutama kuukausi, mutta olen sitä mieltä, että jokainen Olavin keikka on ainutlaatuinen ja omaa luokkaansa oleva kokemus. Niin oli nytkin, kun herra aloitti keikkansa räväkästi "Punavuori-bluesilla", joka on herran sanojen mukaan "kotiseutuhenkinen kappale".
"Punavuorta" seurasi "Tyhjiä sanoja", joka toimii todella hyvin sekä soolona, että bändin kanssa.
Hauskinta Olavin keikoissa ovat välispiikit. "Tyhjien sanojen" jälkeen kuultiin "Elegia Fleminginkadulla" (joka oli toiminut aluksi työnimenä) eli "Ave Maria" ja seuraavana "Jenni". Olavi kyseli, montako Jenniä yleisön joukosta löytyy ja muutama miespuolinenkin Jenni nosti kätensä, oltiinhan sentään Kalliossa :D
Laulun välisoiton aikana Olavia kiinnosti tietää "Miksi Jenni lähti Ville Ahosen matkaan, kun eihän sillä ole edes hiuksia"...
Keikan aikana kuultiin kaksi uutta biisiä: "Nuoruus" ja "Tuulen tiellä". Tosin viimeksimainitun olen kuullut aikaisemmin Kallio Kukkii tapahtuman osana olevassa Katu Soi! -konserttisarjassa, jossa Helsinginkadun pommisuojan portaikko otettiin esiintymislavaksi ja jossa olin viimeksi Olavia katsomassa (eräs tyttö sanoi ennen Olavin keikan alkua muistavansa minut sieltä). Molemmat Olavi esitti yhdessä Kiki Paun poikien kanssa.
Henrik Domingo yrittää soittaa huilusoolon |
Uusien biisien jälkeen oli luvassa "Apokalyptinen laulelma" eli "Kuollut kapunki" ja viimeisenä "Minä olen hullu", jonka aikana Kiki Paun Henrik Domigo soitti melodikan tyylistä soitinta siinä kohtaa, jossa melodikasoolo tai jotain muuta yhtä erikoista tavallisesti kuullaan. Olavi innostui istumaan kaiuttimen päällä, kuten seuraavasta kuvasta voimme todeta.
Keikkojen jälkeen loppuilta menikin ravintola Black Doorissa, jossa juttelin yhden runoilijan kanssa ja lausuin sille muutamia runojani. Sain myös hyviä neuvoja ja kirjavinkkejä, jos aion elättää joskus itseni kirjoittamalla. Kiitos pojille värikkäästä päivästä ja kiitos myös Kallio Block Partyn järjestäneille ihmisille/järjestöille, jotka olivat siinä mukana sitä tekemässä. Toivottavasti ensi vuonna järjestetään kyseinen tapahtuma uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti