Kun öisin kaupunki nukkuu,
se unta nähdä saa,
miten ikkunalla kynttilä
luo lämmintä, pehmeää valoaan.
Mä odotan sinun palaavan
ja kynttilän liekkiin tuijotan.
Tahdon muistaa tän hetken vaan,
ei muulla väliä olekaan.
Toinen toista kaipaa
hotellihuoneessa.
Katsoo tähtiä taivaan,
antaa varjojen leikkiä kasvoillaan.
Muistelee menneitä,
kahvilaa ja ihmistä,
joka kirjoitti ja uskalsi
ilmaista tunteensa avoimesti.
Tahdot varmaan tietää,
miksi sua ajattelen.
Kun olit silloin mun vierellä,
löysin kadonneen onnen.
Sun ihosi vasten omaani,
huulesi mun huulillani.
Ei häpeää, eikä pelkoa,
vain lämpöä ja rakkautta.
Nyt tämä on vihdoin valmis. On ollut melko vaikeaa kirjoittaa, mutta eilenillalla sain jostain kumman syystä inspiraation. Johtui osaksi varmaan myös siitä, että kirjoitan kahta ficciä samaan aikaan. Miten pitkiä teen niistä, en ole vielä päättänyt. Lähetän tämän vielä tänään myöhemmin bändikaverilleni arvioitavaksi ja ehkä korjattavaksikin, jos siinä jotain korjaamista on.
Ja tätä blogia seuraa jo 10 ihmistä. Kiitos, että jaksatte seurata, vaikka en kirjoita kovin usein tänne. Pitäisi kyllä. Seuraavaksi kirjoitan kai keikkaraporttia, koska menen huomenna keikalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti