Vaikka sulkisi silmät, kuva säilyy, eikä mee minnekään

Minut ympäröin tyhjyydellä,
jotta voisin nähdä,
jotta oppisin itse, mitä tunnen
ja tietäisin sen.

Nyt on mentävä yksin,
kulkee pitää ilman varjoo,
osan jäätävä taakse,
jotta toinen voi loppuun löytää.

Tätä hetkeä kartoin, tätä väistin,
tätä niin pelkäsin.
Sen on tultava loppuun.
Nyt on aika

Viimeiseen tiimaan.
Tähän päättyy paljon hyvää,
paljon kaunista,
jonka raajat kuolleet on.
Tän täytyy mennä näin.
Vaikka tahtoisin kieltää,
koittaa säilyttää,
mutta tiedän ett' on turhaa
armoo viivyttää.

Pahat enteet hiljaisuuden
kaiken täyttää.
Niin tuskaisen läsnä, joka hetki,
vaikka pään pois kääntää.

Vaikka sulkisi silmät,
kuva säilyy eikä mee minnekään,
muttei silti tule luo, vaan
tuijottaa tuijottamistaan.

Tämä tie meidät kaataa.
Ei voi jatkaa,
ei voi olla näin.
Sen on tultava loppuun.
Nyt on aika.
Viimeiseen tiimaan.

Tähän päättyy paljon hyvää,
paljon kaunista,
jonka raajat kuolleet on.
Tän täytyy mennä näin.
Vaikka tahtoisin kieltää,
koittaa säilyttää,
mutta tiedän ett' on turhaa armoo viivyttää.

(Apulanta: Armo)

Menneisyys on kipeä piste yhä omassa mielessäni. Tänään menneisyys on ollut vahvasti läsnä, se eräs ihminen, josta aikaisemmin kirjoitin vihaisen merkinnän. Nyt siitä on jo yli vuosi, kun ollaan nähty viimeksi. Juoksisinko karkuun, jos näkisimme vielä jossain? Mahdollisesti. En ainakaan uskaltaisi puhua mitään sille. Sanat ovat juuttuneet kurkkuuni niin kuin kyyneleeni, joita silloin itkin. Ei se varmaan tunnistaisi minua ilman laseja ja lyhyillä hiuksilla. Paitsi silloin, jos näkisimme karaokessa ja se kuulisi, kun karaokevetäjä kuuluttaisi nimeni.

Kirjoitin vuosi sitten kaksi biisiä, joista toisen ajattelin laittaa vielä tähän... Tätä omaa tekstiäni en ole vielä edes säveltänyt, mutta haluaisin, että se sävellettäisiin. Minulla on ollut jo hieman visiota siitä, millainen siitä tulee. Tämän nimi on "Vihreät silmät", koska olen pitänyt vihreistä silmistä, erityisesti miehillä, mutta jostain kumman syystä valinnut miehiä, joilla on siniharmaat silmät. Miksi? Kai siksi, koska sinisilmäisiin miehiin pystyy luottamaan paremmin.

En luota ruskeasilmäisiin miehiin.

Siniset mä olen usein valinnut.

Mutta vihreissä on sitä jotain,

jota en oo muissa havainnut.

Muistan kauniin, viileän alkukesän,

kun kuljin leirintäalueella.

Vierelläni oli silloin pari poikaa,

joiden kanssa oli helppo jutella.

Myöhemmin toisen pojan kanssa

samaan telttaan päädyttiin.

Muistan tatuoinnin sen alaselässä

ja sen, miten katsoin sitä silmiin.

Pojan vihreät silmät jäivät mun mieleen,

jäivät ikuisesti katsomaan sydämeen.

Kun se hetki mieleeni palaa,

mä olen onnellinen.

Punertavat hiukset ja vihreät silmät

sulla oli silloin, kun me tavattiin.

Ja kasvoista kauneimmat

sydämeeni talletin.

Muistan sen kerran, kun yhdessä

seistiin alkuyöstä parvekkeella.

Katsottiin silloin tähtiä taivaan

ja sä poltit tupakkaa.

Kun kiedoit kädet ympärillein,

toivoin, että siihen jäät.

Painoin huulet huulillesi ja

rintaas vasten mun pään.

Kysyt multa unissani,
rakastanko sua vieläkin.
Mutta jos kulkisit kadulla vastaan,
en tiedä, mitä mä sanoisin.




Haaveena olisi myös kirjoittaa biisi, jolle annan nimeksi "Ilman häpeää"...