maanantai 6. kesäkuuta 2011

Kun vaahterat kukkivat

Illat pitenevät ja ilma kylmenee.
Kuka minua lämmittää,
kun aurinko ei voi niin tehdä?
Mietin taas kasvojasi,
sinun hymykuoppiasi.
Muistan vielä, miten hymylläsi sulatit minut.

Jos olisit tässä, kysyisin sinulta yhtä asiaa.

Odotatko minua silloin,
kun vaahterat kukkivat?
Silloin, kun ne taipuvat
vasten sinistä taivasta
ja voikukat nostavat kultaisia päitään?
Toivoisin sinun ajattelevan minua.

Rautainen portti ja kivinen muuri.
Seisoimme portin takana
molemmat.
Tahdoit minun näyttävän sinulle,
mitä toiselta puolelta löytyy.
Kysyit minulta, ketä kaipaan,
kenet huolin elämääni.
Niinpä päästin sinut luokseni.

Auringon valo leikki kasvoillamme ja hymyilin sinulle.

Odotatko minua silloin,
kun vaahterat kukkivat?
Silloin, kun ne taipuvat
vasten sinistä taivasta ja
voikukat nostavat kultaisia päitään?
Toivoisin sinun tulevan vierelleni.

Tästä on tarkoitus tulla CMX -tyylinen rakkauslaulu. Kirjoittaminen kanavoi ajatukseni ja tunteeni, nekin, joita en kykene vielä julkisesti näyttämään.Viikonloppuna lähden Ranskaan pyhiinvaellukselle. Sen matkan ajaksi jätän tilanteet avoimiksi Suomessa ja katson vasta palattuani, mitä tapahtuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti