Tule nyt, tule pian, kevät...

"Sä et oo muuttunut yhtään",
sanoin ja valehtelin.
En minäkään syntynyt eilen.
Miksi sen kieltäisin?

On vuodet kai vierineet vinhaa
ja päivät pois pyyhkiytyneet,
kun katseestas koskeni kuohuu
ja vuolaana vellovat veet.
 
Tule nyt, tule vielä,
kun suonissa soi
tämä laulu niin kiivas ja arvaamaton.
Tule vielä, kun aamuksi virkoaa yö.
Tule vielä, kun sydämes' lyö.

"Oi, miksi mut hylkäsit silloin,
kun sylini hulluna huus'?"
Sinä kysyt, mä kalpeena kuiskaan:
"No siitä on ikuisuus.

En ehtinyt sinua löytää,
en löytänyt itseänikään,
kun kiireestä raatoni riuhdoin.
Nyt kaiken mä selvemmin nään."

Tule nyt, tule vielä,
kun suonissa soi
tämä laulu niin kiivas ja arvaamaton.
Tule vielä, kun aamuksi virkoaa yö.
Tule vielä, kun sydämes' lyö.

Aika tuhlattu otsaani piirtyi
ja vaurautta, viisautta sain.
Mut miksi mä vaelsin illoin
rannalla rauhattomain?

Niin turhaan mä tuulelle tuiskin
ja vimmaani vastausta hain.
Mä etsinkö sinua silloin
mun ainoa auttajain?

Tule nyt, tule vielä,
kun suonissa soi
tämä laulu niin kiivas ja arvaamaton...

(Aki Sirkesalo)

Tämän viikonlopun olen vain lojunut, eilen käytiin äänittämässä Helsingin Laulun Stadi-levylle taas yksi uusi biisi ja kuukauden päästä äänitetään viimeinen. Levy julkaistaan Helsinki-päivänä ja silloin on myös konsertti, johon saa varmasti lippuja allekirjoittaneelta, joka myös kiljuu kakkossopraanoa eturivissä, kuten tavallisesti konserteissa olen tehnyt.

Miksi valitsin alkuun biisin jo 10 vuotta sitten joulun aikaan kuolleelta laulajalta? Kai siksi, koska olen pitänyt kyseisestä biisistä todella paljon siitä lähtien, kun kuulin sen. Olisin kai laulanut sen myös Teatterikorkean pääsykokeissa 2008, kun hain näyttelijäntyön koulutusohjelmaan toista kertaa ja mikäli minut olisi hyväksytty valintapäivänä iltapäiväksi jatkoon.

Pari viikkoa sitten esiinnyimme Kallion kirkossa kahden muun kuoron kanssa ja sen jälkeen vielä poikaystäväni kanssa Duo PuoliMielenä kuorojemme karonkassa. Esitimme yhdessä ensimmäisen oman biisimme, joka sai hyvän vastaanoton, mutta poikaystäväni oli sitä mieltä, että kyseistä biisiä pitää vielä hioa.

Nyt en ole pitkään aikaan käynyt keikoilla, karaokessa käyntiänikin olen rajoittanut alkoholipaastoni takia... Toivottavasti kesällä taas innostun keikkailemaan. Ja huomenna alkaa taas hullun lailla kirjoittaminen, kun CampNaNoWriMo alkaa. Tällä kertaa olen kehittänyt tarinan, jonka tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin, aikaan, jolloin elin viimeisiä vuosiani teini-ikääni. Ja kyseistä tekstiä varten olen päättänyt kääntää suomeksi erään pitkään rakastamani biisin: Depeche Moden "It's No Good:in"... Kertosäe on jo valmiina, mutta säkeistöt odottavat vielä muotoutumistaan. Laitan koko käännöksen tänne, kunhan saan sen valmiiksi.

Näihin varhaisen kevään tunnelmiin tällä kertaa.

-Haruka

Nostalgiaa, jos sitä nyt voi sellaiseksi kutsua...

En ole taas hetkeen päivittänyt, mutta haluan tällä postauksella ilmoittaa, että hengissä ollaan...

Viime yön uneni oli jotain niin sekavaa, että päätän mainita siitä nyt hieman...
Olin siis unessani toimittaja, joka palkattiin kirjoittamaan lehtijuttua koomaan vaipuneen Brian Molkon viimeisistä päivistä ja siitä, kuka se oikein on. Tehtäväni oli haastatella Brianin lähipiiriin kuuluvia ihmisiä hänen elämäänsä liittyen. Ja loppujen lopuksi Brian heräsi koomastaan ja hänelle selvisi, että kirjoitan hänestä lehtijuttua, jota ei kuitenkaan julkaistu. Hän halusi tavata minut, mutta kun hän näki, miten nätti olin, hän ehdotti, että alkaisimme tapailla toisiamme.

Uneeni liittyen rupesin nyt aamusta kuuntelemaan Placebon ensimmäisiä levyjä, joista kyseisen bändin fanitukseni lähti liikkeelle. En ole kuunnellut Placeboa intensiivisesti ainakaan pariin vuoteen sen jälkeen, kun bändi perui Helsingin keikkansa puoli tuntia ennen ovien aukeamista ja viimeisin levy, jota kuuntelin, osoittautui minulle pettymykseksi. Mutta kun luin vuosi sitten tehdyn haastattelun Placebosta, Stefan, heidän basistinsa kertoi, ettei hän välitä, vaikka "Loud Like Love" jäisi heidän viimeiseksi levykseen.

Syksyisiä kuulumisia...

Meillä ei ole muuta,
ei muuta kuin vähän rehellisyyttä.
Alastomuus hiekkaa,
sen vapaus tuulen kiusaamaa.

Meillä ei ole muuta,
ei muuta kuin vähän kärsivällisyyttä.
Ajattomuus leikkii ajatuksen valolla.

Laulut puhuu rakkaudesta,
laulut suulla suuremmalla
Laulut kaipaa, laulut etsii
Laulut tekee tekojaan

Ja muistin marmoriin on kaiverrettu sanoin
"Haluan sinua", muuttumista lähteeksi
Ja muistin marmoriin on kaiverrettu kuvin
"Olet taloni, lämmin sateen keskellä"

Ja me lennämme surujemme poikki,
ei meillä ole muuta

Meillä ei ole muuta,
ei muuta kuin vähän mielettömyyttä
Ajatus on leikki,
kosketus kuin tulessa

Meillä ei ole muuta,
ei muuta kuin vähän hiljaisuutta
Luvuttomat päivät virtaa toistensa lomaan

Minä tulen talvitietä
liian vähän rinnassani
Liettehiä povella
Ja haaveissa puhdasta kultaa

Ja muistin marmoriin on kaiverrettu sanoin
"Haluan sinua, muuttumista lähteeksi"... x2

Ja me istumme haaveillen vanhuudesta,
ei meillä ole muuta.

(CMX - Marmori)

Olin jo ehtinyt tottua siihen, ettei aamuisin tarvitse paksua takkia, mutta tänään huomasin, että syksy tulee sittenkin. Ja tuo yllä oleva biisi sopii syksyyn paremmin kuin hyvin, ehkä talveenkin.

CMX:n lyriikoissa on sellaista talven harmautta ja melankoliaa, mutta myös kauneutta, runollisuutta, vaikka A.W. Yrjänä ei olekaan paras mahdollinen livelaulaja. Mutta hienoja lyriikoita mies kirjoittaa ja hienoja runoja, vaikka en muista lukeneeni kuin muutaman teoksesta "Arcana".

Loppukesän tunnelmia en ehtinyt postata, vaikka silloin ehti olla mm. Musen keikka ja Helsingin Laulun kanssa olin keikalla ensin Art Goes Kapakan kuorojen kierroksella ja viikkoa myöhemmin Taiteiden yössä sekä viikko sitten Tallinnassa kuoroleirillä, jossa laulaminen oli viikonlopun ajan todella intensiivistä. Lauloimme joululauluja, jotka ovat soineet sen jälkeen päässä enemmän tai vähemmän ja olen yrittänyt siedättää itseni joululaulusta "Varpunen jouluaamuna". Kyseisen laulun sovitus sai minut kyyneliin Tallinnassa ja pari päivää senkin jälkeen, vaikka en ole koskaan aiemmin sitä laulaessani itkenyt. Tänä aamuna heräsin siihen, miten poikaystäväni unensa läpi mumisi kyseistä laulua saaden minut vain hymähtelemään.

Perustimme kesällä myös poikaystäväni, Helsingin Laulun varajohtajan ja bassoviskaalin, kanssa duon, joka teki debyyttikeikkansa sisareni rippijuhlissa. Me olemme Duo Puolimieli, mutta saa nyt nähdä, vakiintuuko tuo nimi lopullisesti meille ja missä vaiheessa ehdimme harjoitella lisää. Olemme soitelleet yhdessä covereita mm. CMX:ltä ja Eppu Normaalilta sekä poikaystäväni kaverin yhtä biisiä, josta pidän hyvin paljon sanoitukseltaan. Suunnitelmissa olisi kirjoittaa omiakin biisejä, joista yhdelle minulla on jo nimi valmiina: "Hautalyhtyjä Töölönlahdelle".

Näihin kuulumisiin ja alla olevaan kuvaan kissastani ja kynttilästä viime syksyltä päätän tämän blogimerkintäni tällä kertaa ja käperryn lämpimän peiton alle nukkumaan. Yritän tässä päivitellä taas sitä mukaa, kun ideoita tulee.

Kesän odottelua

Lunta tulee taivaan täydeltä yhä, vaikka eletään maaliskuun puoltaväliä ja toivoisin, että kevät tulisi ja sen myötä taas ihana, lämmin kesä.

Kevään keikka-aikatauluista en ole vielä varma, mihin kaikkialle haluan mennä ja mihin varani riittävät, sillä aloitin tammikuussa uudessa kuorossa ja käytän ainakin muutaman arki-illan ensi kuusta eteenpäin esiintymällä muiden kuorolaisten kanssa. Kyseessä on kuoro nimeltä Helsingin Laulu. Kuulin kyseisestä kuorosta äidiltäni, jonka työkaveri laulaa siinä ja pienryhmässä nimeltä Jospa. Jospalla oli viime vuonna joulukuussa joulukonsertti, jota äitini oli kuuntelemassa ja kun oli puhetta kyseisestä kuorosta, jätin siihen hakemuksen, kävin koelaulussa ja nyt olen ollut kohta kaksi kuukautta koeajalla. Harjoittelulle yritän löytää aikaa aina, kun jaksan, vaikka viikonloput reissaan välillä Keravalle. Nytkin viikonloppuna olen menossa taas sinne Oskua tapaamaan.

Rock The Beach julksiti eilen lisää esiintyjiä ja kun eilen illalla töiden jälkeen sain tiedon uusista kiinnityksistä, kiljuin ainakin 10 minuuttia kuin pahainen teinityttö. BILLY TALENT TULEE ROCK THE BEACHIIN KESKIVIIKKONA! Siinä on jälleen yksi hyvä syy hakea kyseiselle festarille talkootöihin ja yrittää päästä näkemään jo toisen kerran mahtava bändi, vaikka keskiviikkona Hietaniemen uimarannalla soittaa myös Green Day ja Jätkäjätkät, jotka haluaisin myös nähdä. Talkoolaisten hakuaika alkaa huomenna, niin kerrottiin Rock The Beachin sivustolla, kun kävin sitä lukemassa. Aikatauluja ei olla vielä sen tarkemmin julkistettu, mihin aikaan Billy Talent soittaa, mutta onhan kesäkuuhunkin vielä aikaa.

Haaveeni olisi myös joskus tulevaisuudessa saada haastattelu Beniltä, vaikka en ole ammatiltani edes toimittaja, mutta haluaisin kysellä herralta ylipäätään elämästä ja Billy Talentin lyriikoista yms. Olen kyseisestä tilanteesta nähnyt joskus unta, mutta aika näyttää, toteutuuko tuo haave joskus tosielämässäkin.

Devil On My Shoulder

As I get closer,
My dreams get farther.
I climb that ladder
but you kick it over.

Thirsty for water,
You give me vinegar.
When I drink your medicine,
it just makes me sicker.

I dug a hole so deep,
I'm gonna drown in my mistakes
Can't even sell my soul
'Cause it ain't worth shit to take.

I got the devil on my shoulder,
And I just can't sink any lower.
The hounds of Hell are getting closer.
I got the devil on my shoulder.

Follow the rainbow,
my lucky omen.
There ain't no pot of gold,
just copper tokens.

I found the key to life,
the lock was broken.
All my accomplishments
Are best left unspoken.

I dug a hole so deep,
I'm gonna drown in my mistakes
Can't even sell my soul
'Cause it ain't worth shit to take.

I got the devil on my shoulder,
And I just can't sink any lower.
The hounds of Hell are getting closer.
I got the devil on my shoulder.

My horror-story is nearly over.
I said "I'm sorry", but I was sober.
I beg for mercy from my infernal friend,
The one that drops the nails into my coffin.

I got the devil on my shoulder.
I got the devil on my shoulder.

I got the devil on my shoulder,
And I just can't sink any lower...

(Billy Talent)

Piti postata jo viime vuoden puolella merkintä siitä, että Anna K:hon, kantakaraokepaikkaani, on saatu uusia biisejä, mm. tuo yllä oleva Billy Talentin biisi, jossa on mielettömät kitarariffit (Ian D'sa on loistava kitaristi) ja jota on muuten ihan mahtavaa laulaa. Nyt otan vahingon takaisin ja kirjoittelen taas hieman kuulumisia.

Yksi syy, miksi valitsin Billy Talentin biiseistä juuri tuon, on se, että sen lyriikat muistan edes jollain tavalla ulkoa. Yksikään toinen biisi ei ole jäänyt minulle kyseiseltä bändiltä niin hyvin päähän, vaikka pitää kyllä myöntää, että tykkään kovasti kyseisestä bändistä nähtyäni heidän keikkansa viime vuonna. Voisinpa sanoa itsekin, että piru istuu välillä omalla olkapäälläni ja kuiskuttelee kaikkea kiellettyä korvaani :D

Suunnitelmia tälle vuodelle ei vielä ihan tarkkaan keikkojen suhteen ole. Haluaisin ensi viikolla katsomaan Olavi Uusivirtaa ravintola Allotriaan Vallilaan, mutta saa nähdä, onko minulla ja Oskulla viitseliäisyyttä ja rahaa lähteä kyseiseen tapahtumaan, koska seuraavana iltana pidän tuparit. Kesällä taas olisi vuorossa Muse, jonne olen menossa kaveripariskuntani kanssa. Ja tietysti Rock The Beachin uusia kiinnityksiä odottelen innolla, kun niitä julkaistaan lisää huomenna.

Uuden musiikin kilpailujen alkuerät pidettiin kuukausi sitten. En kyseistä kilpailua seurannut, mutta yhden biisin sieltä olen kuullut jo useammin kuin kerran ja tykännyt, vaikka kyseinen biisi putosikin jatkosta. Kyseinen biisi on Atlético Kumpulan "Paperilyhty", joka sai ainakin minut hyvälle tuulelle, kun kuulin sen. Ehkäpä postailen kyseisestä bändistä hieman enemmän tietoa myöhemmin...

Tähteni

Kesällä sain inspiraation uuteen biisintekstiin ollessani muutaman kerran katulaulajana. Kun olimme bändikaverini kanssa käyneet läpi biisejä, joita osaamme soittaa, rupesin yllättäen laulamaan ilman säestystä jotain käsittämätöntä improvisaatiota, josta en muista mitään muuta kuin alun toiston: "Tähteni, tähteni".

Myöhemmin kirjoitin ylös hieman sanoituksia, jotka mielestäni rimmasivat tuon sanonnan kanssa, kadotin hetkeksi inspiraationi kyhätä se biisi loppuun ja tänään sitten pitkästä aikaa rupesin soittamaan omia biisejäni läpi ja keskeneräinen teksti löysi yllättäen seurakseen a-mollissa liikkuvan, yksinkertaisen sointukierron, mutta kauniin melodian (suunnittelin alunperinkin biisin menevän a-mollista, en tiedä, miksi). Pienen mietinnän jälkeen sain viimein pitkästä aikaa uuden tekstin valmiiksi ja haluan jakaa sen nyt teidän lukijoitteni kanssa:

Tähteni, tähteni,

valaiset mun tietäni.

Pariton ja onneton

mun sydämeni ilman sua on.

Mä pakenin, sillä halusin unohtaa.

Mä pelkäsin, etten osais enää rakastaa.

Tähteni, tähteni,

tulit silloin maailmaani.

Tähteni, tähteni,

toivon sun jäävän viereeni.

Virheisiin ja syytöksiin

tahtois’ en jäädä entisiin.

Tatuoituna oot mun sydämeen,

sä tiedät mun joskus vuokses itkeneen.

Tähteni, tähteni,

painan pääni sun syliisi.

Ei ehkä mitään kovin iloista luettavaa, koska minulla on ollut pitkän aikaa vaikeaa, mutta tuosta voi kuulla myös ajoittain toivon kipinän.

Viikonloppuna kävin Kalliossa Libertéssä seuraamassa kolmen, hyvin erilaisen bändin keikkaa. Yhden näistä bändeistä tiesin jo entuudestaan: Circus At Dawn keikkaili MIR:in kanssa alkuvuodesta. Ja tässä pitää nyt ilmoittaa myös yksi suru-uutinen, sillä MIR päätti lopettaa oltuaan 6 vuotta kasassa. Ilmeisesti pojilla ei motivaatio riittänyt enää yhdessä soittamiseen työkiireiden ja kaiken muun takia. 

En tiedä vielä, millaisen kuvasaldon sain tuosta viime viikonlopun keikasta, mutta lupaan pistää kuvia myöhemmin.

Näihin tunnelmiin tällä kertaa. Ehkä inspiraatio yllättää minut uudemman kerran nyt syksyn aikana.

Monenlaista surua ja murhetta...

Eipä tullut viime viikon keikalle menosta yhtään mitään, sillä sain kuulla Jäähallilla, että Placebon keikka on peruttu 15 minuuttia ennen kuin ovien piti avautua. Järjestäjät kertoivat peruutuksen johtuvan laulajan eli Brian Molkon ääniongelmista. Harmitti ihan älyttömästi, mutta en itkenyt, vaikka olisi pitänyt. Ainoa valoisa puoli oli se, että en sentään joutunut jonottamaan yli 10 tuntia Jäähallilla turhaan.

Placebo on kuitenkin se bändi, jonka musiikkia oon kuunnellut jo peräti 10 vuotta ja ottanut sekä tyylillisesti että musiikillisesti vaikutteita niiltä ja Brianilta, samaistunut sen kokemiin tunteisiin, vaikka en oo sekoillut edes niin rajusti.

Palautin tänään sitten sen lipun, kun korvaavaa keikkaa ei edes järjestetä ja sain rahat takaisin...

Toinen tämän viikon murheenkryyni on rakas kosketinsoittimeni, jonka virtajohdon karvainen neitini onnistui puremaan poikki. Isäni yrittää korjata kyseisen johdon, mutta jos ei onnistu, niin pakko ostaa joulukuuhun mennessä uusi soitin tai pyytää joululahjaksi sellainen, koska niitä kuitenkin saa nykyään jo kohtuuhinnalla melko hyviä.

Ihmissuhdeongelmatkin aiheuttavat päänvaivaa, tulevat varmaan aiheuttamaan vielä kauan. Haluaisin, että joku kiva tyyppi huomaisi tällaisen pienen, ristiriitaisen, rock-henkisen tytön ja ottaisi kainaloonsa.

Lohduttamaan ja lievittämään yksinäisyyden tunnettani tänään kuuntelen korealaisen pianistin, Yiruman sävellyksiä, erityisesti kappaletta "A River Flows In You", jonka myös eräs kaverini osaa soittaa (kuulin hänen soittavan sitä, kun tapasimme elokuussa).

Parhaita mieslaulajia 4/15

Hizumi, D'espair's Ray 

Kuten kuvasta voimme päätellä, Hizumi on visuaaliselta tyyliltään hyvin seksikäs mies :) Ja herralla on myös mahtava lauluääni, kun muistelen vieläkin haikeana vuosien 2006 ja 2007 livekeikkoja. Bändi itsessään lopetti vuosi sitten, mutta muistot kyseisestä herrasta ja hänen äänestään säilyvät minulla varmasti aina.


En ole nyt pitkään aikaan päivitellyt tätäkään. Syyksi pistän työkiireeni ja sen, etten ole saanut pitkään aikaan kirjoitettua mitään lyriikoitakaan. "Lapsi aikuisen kehossa" pitäisi saada sävellettyä ja minun pitäisi kirjoittaa varmaan myös muutamia uusia runoja, kunhan vain inspiraatiota löytyy.
Keikoilla en ole nyt hetkeen taas käynyt, pari päivää ennen vappua olin tosin katsomassa Poets Of The Fallia ensimmäisen kerran tänä vuonna, mutta sieltä en saanut kovin hyvälaatuisia kuvia, jotka voisi tänne laittaa, sillä en nähnyt kauhean hyvin. Mutta hyvä keikka oli silti.

Jos sä tahdot niin

Jos sä tahdot, niin
olen sulle joku aivan muu.
Jos sä tahdot, niin
olen virhe, joita tapahtuu.

Jos sä tahdot niin,
tulen jouluksi kotiin,
jos sä tahdot, niin
en enää lähde uusiin sotiin.

Jos sä tahdot, niin
jään vahtikoiraksi ovelles'
tai painan pääni sun povelles'.

Jos sä tahdot, niin
et enää koskaan ole levoton.
Jos sä tahdot, niin
kaikki minun myöskin sinun on.

Jos sä tahdot niin,
otan sinun uskontosi,
jos sä tahdot, niin
on mulle valheesikin tosi.
Jos sä tahdot, niin
muutan kirjoille Andorraan,
jos vielä siellä sut nähdä saan.

Sillä ilman sinua
hukun öihin sekaviin
ja ilman sinua mä niin...
Ilman sinua olen puolitiessä helvettiin.

Jos sä tahdot, niin
nimeäsi enää toista en.
Mut vaikka tahdot, niin
kuvaas' mielestäni poista en.

Jos sä tahdot, niin
tulen kallioiden läpi.
Jos sä tahdot, niin
whatever makse you happy.

Jos sä tahdot, niin
tuon sulle Tiibetin vuoteeseen
tai siirrän pohjoisen luoteeseen.
Ja aina uudelleen ja uudelleen
sun muistan joskus mua suudelleen.

Mutta ilman rakkautta
huku öihin sekaviin
ja ilman rakkautta...
No niin.
Ilman rakkautta olemme
puolitiessä helvettiin.

Jos sä tahdot niin.
Jos sä tahdot niin.

(Hector -Jos sä tahdot niin)

Tuota olen laulanut useamman kerran karaokessa ja muutaman kerran katulaulajana ollessani. Sitä paitsi tuo biisi on nyt kevään aikaan todella ajankohtainen oman tilanteeni takia.
Minulla on kevättä rinnassa ja olen tavannut yhden tyypin, josta en tässä vaiheessa vielä mainitse tämän enempää, koska en tiedä, mitä siitä tulee. Mutta voin sanoa, että hän on kiinnittänyt ainakin minuun todella paljon huomiota, jos ei muuta :)

Kevät vaikuttaa niin moneen, myös minuun sillä on vaikutusta. Mitähän kevät-aiheisia biisejä tulisi mieleeni? Ainakin Tavaramarkkinoiden "Kevät", jossa surkutellaan eroa ja Tommi Läntisen "Kevät ja minä", joka on pirteä ja jää päähän ainakin minulle. Yritän keksiä vielä myöhemmin muita.

Katulaulajana

Repäisinpä oikein kunnolla tänään heikon rahatilanteeni vuoksi ja menin keskustaan laulamaan.
Olen aiemminkin ollut katusoittajana, mutta yksin oleminen ja laulaminen jossain rautatieasemalla tuntui alkuun hieman oudolta, olen tottunut siihen, että minulla on yleensä säestys taustalla.
Mutta loistavasti meni ja sain parissa tunnissa tienattua 30e, mikä on jo mielestäni melkoinen saavutus. Voisin taas ensi viikolla mennä, kunhan löydän aikaa töiltäni.

Lauloin tänään mm. näitä:

Maija Vilkkumaa -Totuutta ja tehtävää (2x)
Irina -Vihamiehet
Irina -Merkitykset muuttuu
Stella -Tunti
Stella -Häävalssi
Adele -Someone Like You
Kate Bush -The Man With The Child In His Eyes
Hoobastank -The Reason
MCR -The Ghost Of You
Chisu -Sama nainen
PMMP/ Noitalinna Huraa -Pikkuveli

ja lisäksi omista biiseistäni lauloin "Vihreät silmät" sekä "Unia, haaveita ja Apocalypticaa"... Muutama rokkari pysähtyi kuuntelemaan Rautatieasemalla ollessani ja minulle tuli hyvä fiilis, kun ne sanoivat, että minun kannattaa jatkaa laulamista. Haluaisin päästä vielä johonkin rock-/ progeprojektiin laulamaan, mikäli joku etsii sellaiseen naislaulajaa.

Muutaman viikon päästä aktivoidumme luultavasti bändikaverini kanssa jälleen ja yritämme saada keikkoja nyt keväällä. Voi myös olla, että mennään yhdessä katusoittajiksi, kunhan ilmat tästä lämpenevät.

Tauolla

Kun juttelin eilen bändikaverini kanssa, se totesi, ettei tämänhetkisen elämäntilanteensa vuoksi ehdi pitämään bänditreenejä ennen kevättä. Tietyllä tapaa se harmittaa itseäni, mutta olen ihan samaa mieltä, että uusi työ ja opintoasioiden selvittäminen on vienyt aikaani nyt tavallista enemmän enkä ole ehtinyt kirjoittaa juuri muuta kuin ficcejä.

Ylihuomenna pääsen kuitenkin taas keikalle, kun MIR heittää keikan Semifinalissa Carved In Ashesin ja Candorloopin kanssa. Pitää ottaa taas kuvia sieltä keikalta. Ja saa nyt nähdä, jaksanko/ ehdinkö tehdä keikkapostausta. Voi olla, että keskityn tällä kertaa Carved In Ashesin poikiin enemmän, jos jotain kirjoitan ja yritän perehtyä paremmin siihen musiikkiin.

Valonkantaja

Yön huveissa tylsää ja kaunista.
Laiskana soi musiikki.
Katso mua nyt,
suutele mua.
Valehtele kauniisti.

Hei, Valonkantaja,
viaton et ole sinäkään.
Hei, rakkauden antaja,
ei oo mitään menetettävää.

Kaupunki on autiomaa
yksinäisen kulkea.
Vain tämän yön lohdutan sua,
mustelmille sut rakastan.

Hei, Valonkantaja,
viaton et ole sinäkään.
Hei rakkauden antaja,
ei oo mitään menetettävää.

(Tehosekoitin -Valonkantaja)

Jälleen kerran Tehosekoitinta, jota olen nyt viimeiset pari päivää kuunnellut ja soittanut muutamaa biisiä korvakuulolta. Tuo biisi on yhtä kaunis kuin se, jonka sanat aikaisemmin kirjoitin ylös tänne, mutta nuo sanoitukset jättävät enemmän tulkinnanvaraa. Ja minä onneton lupauduin kirjoittamaan yhteen haasteeseen tämän biisin pohjalta tekstin Finissä. Toivoisin osaavani tulkita tuota tekstiä paremmin, mutta eiköhän se aukea vähitellen.

Mitäs muuta... Jouduin viemään läppärini huoltoon nettiyhteyden vaihdon takia ja saan sen takaisin viimeistään perjantaina. Rahatilanne on melko heikko ja haluaisin päästä kirjoittamaan taas, mutta nyt en voi kirjoittaa pariin päivään muualla kuin Myllypuron mediakirjastossa, jossa tälläkin hetkellä olen lainaläppärillä kirjoittelemassa.

Ja sain taas hieman uusia ajatuksia videoficciin kirjoiteltua ylös, joten jaan sen ajatuksen vielä täällä.

My grandmother Elena was one of the most important persons to me. When she died it left scars to my heart and the only thing how I could handle that pain was writing songs. "The Ghost Of You" is a song about sadness and past. And about feeling guilty".

-Gerard Way

Levyhankintoja

Tuli tuossa joulun jälkeen hankittua muutama levy, joista kaksi olikin itselläni jo poltettuna, mutta alkuperäisenä on pakko saada, jos tykkää kyseisestä bändistä ^^
Anna Erikssonin "Garden Of Love" löytyi Keltaisesta jäänsärkijästä, Tavastian vierestä, samoin MCR:n "The Black Parade". Ensinmainittua en ole hirveästi ehtinyt kuunnella Spotifyn kautta, mutta muutaman biisin ainakin tiedän siltä. Pitää katsella levyn mukana tullut live-taltiointi jossain vaiheessa koneella.

Tänään menen haalarimiittiin töiden jälkeen. Olen odottanut taas tyyppien tapaamista todella innokkaana. Ja "Love Like Winter" on valmis yhtä osaa lukuunottamatta. Kirjoittelen sen, kunhan saan taas inspiraation.

Ei millään malta odottaa ensi kevääseen :)

"In 2001 I saw how the towers of The World Trade Center came crashing down. Then I realized how short my life was and how I'm losing eveything that's important to me little by little. And how I had to do something that will make my memories stay. So I wrote a song and called it "Skylines And Turnstiles"...
(Gerard Way)

"Vuonna 2001 mä näin, miten World Trade Centerin tornit romahtivat. Tajusin silloin, miten lyhyt ihmiselämä lopulta on ja kuinka mä menetän vähitellen kaiken, mikä on mulle tärkeää. Ja miten mun pitäis saada aikaiseksi jotain merkittävää, jotta mut muistettaisiin. Niinpä mä kirjoitin laulun, jonka nimeksi mä annoin "Skylines And Turnstiles".
(Gerard Way)

Kirjoitin tämän ensin suomeksi ja käänsin sitten englanniksi, koska sillä tavalla olen tehnyt aiemminkin. Ja tykkään kirjoitella tällaisia juttuja, jotka on todenmukaisia, jonkun toisen ajatuksia. Siksi olen varmaan ruvennut kirjoittamaan fanfictioniakin. Osaan niistäkin jutuista laitan tosin osan itseäni, vaikka jonkun hahmon muodossa.
Tätä tekstiä ajattelin käyttää ensi keväänä/kesänä ja tehdä MCR:stä jonkun fanipohjalta tehdyn videon miittiporukan kanssa, mikäli porukka vain lähtee mukaan. Laulan itse muutaman MCR:n biisin siinä videolla Gerardiksi pukeutuneena ja kirjoitan muutaman biiseihin pohjautuvan ajatuksen, jotka voin sitten sanoa.
Millään en jaksaisi kyllä odottaa ensi kevääseen, mutta kai sitä täytyy. Ja nytkin on työn alla kaikennäköistä tekstiä, keikkaraporttia yms.

Tänään Poets Of The Fall Virgin Oil Co:ssa. Odotan innolla iltaa. Ja merkintä synttäripäivänäni.
Kiva, että kun tätä lukee jo 11 ihmistä :)

Sopimuksensa irti sanonut hiiri, Vasen Linja -klubi ja synttäreiden ennakkofiilistelyä

Pidettiin tänään taas bänditreenejä. Ei saatu demoa valmiiksi viime viikonloppuna, ei saatu oikein mitään aikaiseksi, koska kukaan meistä ei osannut käyttää Mac-koneita :( Bändikaverini oli yhteydessä Kirjasto 10:n henkilökuntaan ja kysyi, pääsisimmekö kurssille, jolla sen järjestelmän ja ohjelmien käyttöä opetetaan. Jospa sen jälkeen oltaisiin sitten viisaampia.

Olin eilen Kallion Vasemmiston järjestämällä Vasen Linja -klubilla, joka järjestetään n. kerran kuukaudessa Café Mascotissa. Kyseisellä klubilla on poliittista keskustelua, livemusaa ja hauskanpitoa torstaisin. Tällä kertaa esiintyjinä olivat La Murga -niminen rytmiryhmä Tampereelta sekä sekalainen kokoonpano, joka esitti espanjankielistä musiikkia. Toisena esiintyjänä piti alunperin olla Espinoza&Olquín -duo, mutta heitä tuli tuuraamaan Espinozan puoliso ja Tico. Mutta hyvää musiikkia oli. Kiitos Kallion Vasemmistolle ja toivottavasti tapaamme pian, viimeistään ensi vuoden helmikuussa. Jos hyvin käy, duomme saattaa päästä esiintymään ensi vuoden puolella kyseiselle klubille, jos vaan saadaan biisit kasaan hyvissä ajoin.

Tietokoneen hiireni sanoi sopimuksensa irti, koska rakas kissani ehti pudottaa sen useasti lattialle. Huomenna pitäisi mennä ostamaan uusi. Ja ostaa myös uusi kamera, jolla saisi parempaa ja enemmän videokuvia keikoista, joilla aion käydä. Menen taas ensi viikolla keikalle, joka sattuu olemaan samana päivänä kuin synttärini. Menen katsomaan Poets Of The Fallia muutaman vuoden tauon jälkeen. Toivottavasti keikalla kuullaan ainakin "Diamonds For Tears" ja "Illusion And Dream", jotka ovat suosikkejani. Keikkaraporttia kirjoittelen sitten paremmalla ajalla ja kuvien kanssa :)

Onnellinen

Sain Spotify Unlimitedin maksettua ja NaNoni kirjoittaminen on pelastettu.
Varasin eilen lipun Anna Ternheimin keikalle, joka on ensi vuonna Tavastialla. Kiva mennä kuuntelemaan sitä, kun se tulee ensimmäistä kertaa Suomeen :)

Näihin tunnelmiin tällä kertaa... Kirjoitan varmaan ylös vielä jotkut lyriikat Annalta, kunhan saan lipun käsiini.

Festarifiilistelyä ja muistoja

Katsoin tänä aamuna MCR:n keikkataltioinnin viime kesältä Roskildesta. Ja harmittaa, ettei poikia taideta saada festareille Suomeen missään vaiheessa, kun moni muu fani on sanonut, että ne heittävät Suomessa keikkoja vain Jäähallissa. Jonkun ulkomaalaisen bändin kiinnittäminen festareille Suomessa maksaa tietysti keikkapalkkiot yms. , mutta olisi todella hauskaa nähdä My Chem joskus festareillakin livenä Suomessa.

Festarit on just siistejä, erityisen siistiä olisi päästä taas talkoolaiseksi Provinssirockiin ensi kesänä, koska talkoolaisena pääsee katsomaan bändejä tauoilla. Olin viimeksi Provinssissa 2009 ja se oli ensimmäinen kertani talkoolaisena. Näin silloin Placebon livenä ja pakko myöntää, että niiden keikka oli silloin parempi kuin Jäähallin keikka vuonna 2007, jolloin näin Placebon ensimmäisen kerran. Festareilla on ihanaa myös tutustua uusiin ihmisiin, syödä festariruokaa ja nukkua teltassa leirintäalueella, vaikka nukkuminen jääkin aina todella vähälle.

Roskilden keikkataltioinnin nähtyäni olen vain kaivannut keikoille ja festareille ja fiilistellyt kaikennäköistä musiikkia taas kerran. Ainakin 8kk siihen, kunnes on taas kesä, mutta sitä ennen on synttärit ja nyt marraskuussa NaNo ja... Kyllähän minä keikalle pääsen taas varmaan parin viikon päästä, kun MIR, kavereitteni bändi, heittää taas keikan Helsingissä :)

Nauhoitettiin bänditreeneissä tänään vihdoin viimein "Vihreät silmät". Ja ollaan marraskuun lopussa menossa studioon vihdoin, joten ollaan ainakin meidän bändin osalta saatu pyörät pyörimään hieman eteenpäin.

Seconhand Serenade

Teen jatkuvasti uusia bändi- ja biisilöytöjä kavereiden kautta. Niin kävi nytkin, kun olen lupautunut kirjoittamaan yhteisficciä yhden tytön kanssa.
Ficin nimi tulee Seconhand Serenade -nimisen bändin biisistä nimeltä "Stranger" ja rakastuin kyseen biisiin kuultuani sen ensimmäisen kerran. John Veselyllä, biisin tekijällä ja laulajalla on todella upea ääni. Todella kaunis ja koskettava biisi. Pitänee etsiä joskus sen soinnut ja lyriikat jostain ja harjoitella sitä. Hankin tänään kaikki Secondhand Serenaden albumit ja yritän kuunnella ne läpi, jos niistä löytyisi muitakin biisihelmiä :)

kuunnelkaa, millainen ääni tuolla jätkällä on <3


Pidettiin tänään bänditreenejä ja lauloin kolme kertaa "Viherät silmät", mutta yksikään niistä kerroista ei ottanut tarpeeksi hyvin sujuakseen. Joko tuli keskeytys tai sitten mokasin itse. Mutta sekin vain, koska olen ollut tavallista väsyneenpi tänään. Keikalle menosta tuskin tulee ensi viikolla mitään, mutta yritämme saada ainakin demon tehtyä nyt loppuvuodesta, jos ei muuten.

Haaveenani olisi myös olla mukana joskus jossain fanipohjalta tehdyssä jutussa esim. näytelmässä tai lyhytelokuvassa. Tai mahdollisesti larpissa, jos minusta vielä joskus on näyttelemään jotakuta. Jos joku tekee fanipohjalta jonkun jutun esim. MCR:stä haluan olla mukana ainakin laulamassa Gerardiksi pukeutuneena pari biisiä. Kokonaan toinen juttu on, saako minusta Gerardin näköisen. Mutta sydämeni ja lauluääneni ovat ainakin mukana niissä biiseissä, joten tulkinnasta minua ei voisi moittia millään tavalla.

Poika- ja tyttörakkautta

Olen huomannut, että on helppoa ja hauskaakin kirjoittaa poika- ja tyttörakkaudesta biisejä. Joku voi pitää minua hulluna, kun sanon tämän, mutta niin se vain on.
"Prinsessa ja Tuhkimo", jonka lyriikat olen joskus aikaisemmin kirjoittanut tänne, kertoo juuri kyseisestä aiheesta. Se on rakkauslaulu, jossa toinen muistelee toista, joka on kuollut aikaisemmin kesällä.

"Nukkuvan kaupungin" voisi luokitella myös sellaiseksi, vaikka siinä ei suoraan mainita, kuka laulun puhuja on. Laulun puhuja kuitenkin odottaa toisen ihmisen palaavan luokseen ja tietää toisenkin kaipaavan häntä. Kirjoitin kyseisen biisin erään fanfictionin pohjalta ja voisin sanoa, että se kuvaa tuon ficin erään henkilön ajatuksia. Ja olenpa miettinyt välillä välispiikkiäkin siihen biisiin tulevia keikkojamme ajatellen.

Ja entä "Noel" sitten? Laulun puhuja on alter-egoni ja erään originaalini päähahmo, joka on belgialaisen äidin ja brittiläisen isän biseksuaali poika. Ja tarina tähän biisiin kertoo melkein suoraan saman tarinan kuin "Helsinki-Amsterdam"-tarinatrilogiani, jonka olen aikaisemmin julkaissut. Pähkäilin pitkään tarinatrilogian viimeisen osan "Love Will Tear Us Apart":in kanssa, kunnes sain sen valmiiksi.

Mutta osaavat sitä muutkin kuin minä kirjoittaa kyseisestä aiheesta. Vaikka eivät kirjoitakaan suoraan, niin kuvailun ja pienen vihjailun avulla voi "lukea rivien välistä" ja siksi tykkään esim. Placebon lyriikoista.

Ensi kuun aikana yritämme saada keikan Samettiklubille.

It's Monday Again

Maanantai, väsymys ja luovuuden yritys. Lauloin eilen ääneni käheäksi MCR:ää ja muutamien muidenkin biisejä, mutta lähinnä niiden kuitenkin.
Oli kiva leikkiä meikkien kanssa viikonloppuna. Odottelen innolla seuraavaa, jolloin on taas miitti!! Näkee taas tuttuja ja uusiakin kasvoja :)

Mitäs muuta...
Listasin suosikkiparituksiani fanficitonin saralla... Mukaan mahtui myös omia hahmojani, joita pidän onnistuneina parituksina. Voisin kirjoittaa taas uuden jutun jollain omalla parituksellani yhteen haasteeseen.
Töitä pitää mennä kohta jatkamaan. Ja torstaina taas bänditreenit.
Kirjoitin viimeisen säkeistön "Nukkuvaan kaupunkiin" ja pistän sen vielä tänne, jos jotakuta nyt kiinnostaa:

"Kun öisin kaupunki nukkuu,
se unta nähdä saa
ja ikkunalla kynttilä
sinusta mua muistuttaa.

Mä odotan sun palaavaan,
tän valon sut luokseni ohjaavan.
Vaikka et olisi lähellä,
säilyt aina mun sydämessä"...