maanantai 23. syyskuuta 2013

Syksyisiä kuulumisia...

Meillä ei ole muuta,
ei muuta kuin vähän rehellisyyttä.
Alastomuus hiekkaa,
sen vapaus tuulen kiusaamaa.

Meillä ei ole muuta,
ei muuta kuin vähän kärsivällisyyttä.
Ajattomuus leikkii ajatuksen valolla.

Laulut puhuu rakkaudesta,
laulut suulla suuremmalla
Laulut kaipaa, laulut etsii
Laulut tekee tekojaan

Ja muistin marmoriin on kaiverrettu sanoin
"Haluan sinua", muuttumista lähteeksi
Ja muistin marmoriin on kaiverrettu kuvin
"Olet taloni, lämmin sateen keskellä"

Ja me lennämme surujemme poikki,
ei meillä ole muuta

Meillä ei ole muuta,
ei muuta kuin vähän mielettömyyttä
Ajatus on leikki,
kosketus kuin tulessa

Meillä ei ole muuta,
ei muuta kuin vähän hiljaisuutta
Luvuttomat päivät virtaa toistensa lomaan

Minä tulen talvitietä
liian vähän rinnassani
Liettehiä povella
Ja haaveissa puhdasta kultaa

Ja muistin marmoriin on kaiverrettu sanoin
"Haluan sinua, muuttumista lähteeksi"... x2

Ja me istumme haaveillen vanhuudesta,
ei meillä ole muuta.

(CMX - Marmori)

Olin jo ehtinyt tottua siihen, ettei aamuisin tarvitse paksua takkia, mutta tänään huomasin, että syksy tulee sittenkin. Ja tuo yllä oleva biisi sopii syksyyn paremmin kuin hyvin, ehkä talveenkin.

CMX:n lyriikoissa on sellaista talven harmautta ja melankoliaa, mutta myös kauneutta, runollisuutta, vaikka A.W. Yrjänä ei olekaan paras mahdollinen livelaulaja. Mutta hienoja lyriikoita mies kirjoittaa ja hienoja runoja, vaikka en muista lukeneeni kuin muutaman teoksesta "Arcana".

Loppukesän tunnelmia en ehtinyt postata, vaikka silloin ehti olla mm. Musen keikka ja Helsingin Laulun kanssa olin keikalla ensin Art Goes Kapakan kuorojen kierroksella ja viikkoa myöhemmin Taiteiden yössä sekä viikko sitten Tallinnassa kuoroleirillä, jossa laulaminen oli viikonlopun ajan todella intensiivistä. Lauloimme joululauluja, jotka ovat soineet sen jälkeen päässä enemmän tai vähemmän ja olen yrittänyt siedättää itseni joululaulusta "Varpunen jouluaamuna". Kyseisen laulun sovitus sai minut kyyneliin Tallinnassa ja pari päivää senkin jälkeen, vaikka en ole koskaan aiemmin sitä laulaessani itkenyt. Tänä aamuna heräsin siihen, miten poikaystäväni unensa läpi mumisi kyseistä laulua saaden minut vain hymähtelemään.

Perustimme kesällä myös poikaystäväni, Helsingin Laulun varajohtajan ja bassoviskaalin, kanssa duon, joka teki debyyttikeikkansa sisareni rippijuhlissa. Me olemme Duo Puolimieli, mutta saa nyt nähdä, vakiintuuko tuo nimi lopullisesti meille ja missä vaiheessa ehdimme harjoitella lisää. Olemme soitelleet yhdessä covereita mm. CMX:ltä ja Eppu Normaalilta sekä poikaystäväni kaverin yhtä biisiä, josta pidän hyvin paljon sanoitukseltaan. Suunnitelmissa olisi kirjoittaa omiakin biisejä, joista yhdelle minulla on jo nimi valmiina: "Hautalyhtyjä Töölönlahdelle".

Näihin kuulumisiin ja alla olevaan kuvaan kissastani ja kynttilästä viime syksyltä päätän tämän blogimerkintäni tällä kertaa ja käperryn lämpimän peiton alle nukkumaan. Yritän tässä päivitellä taas sitä mukaa, kun ideoita tulee.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti