Levyarvio: Poets Of The Fall - Jealous Gods

Ensimmäistä kertaa arvioin jonkun uuden levyn. Mutta koska olen jo peräti 8 vuotta fanittanut Poets Of The Fallia ja omistan herrojen aiempiakin levyjä, olen odottanut tätä uutukaista ekan sinkkubiisin "Dazen" musavideon julkaisusta lähtien. Jealous Gods täydentää Poets-albumien toisen (jossa albumeilla on kaikilla kaksiosaiset nimet, aiemmat olivat Revolution Roulette ja Twilight Theatre) trilogian ja on herrojen järjestyksessä kuudes pitkäsoitto.

Albumi alkaa siis ensimmäisellä sinkkujulkaisulla "Daze", jonka upean visuaaliseen videoon rakastuin. Sanoitukset ovat tuttua Poets laatua, mutta olen kummastellut Poetsien laulajan, Marko Saareston, falsetin käyttöä. Kaksi vuotta sitten julkaistun "Temple Of Thought"-albumin ensimmäiseen sinkku- ja musavideojulkaisuun "Cradled In Love":en minulla kesti tottua useamman kuuntelukerran ajan, mutta "Dazen" kanssa kävi päinvastoin. Lieneekö jotain tekemistä myös sillä, että "Daze" on nopeatempoisempi ja Markus 'Captain' Kaarlosen soittamat kosketinmelodiat ovat tarttuvampia kuin hitaammissa biiseissä.

Toisena on vuorossa albumin nimiraita "Jealous Gods", jonka alun pianomelodia muistuttaa minua Adelen biisistä "Turning Tables". Ja uskoisin, että tästä tulee yksi suosikkini keikoilla, kunhan tulen parin viikon päästä näkemään  paremman puoliskoni kanssa bändin livenä Tavastialla.

Albumin kolmas raita "Rumors" rokkaa kuten avausraitakin, eri tavalla tosin, sillä kertosäkeessä kappale moduloi (sävellaji vaihtuu toiseksi). Lyriikoista pidän tähän mennessä erityisesti:

N' I know they would steal your heart to see my love tortured
Render trust a hostage to fortune
Rumors seduce like fire

"Brighter Than Sun":ista tulee Poetsien uuden albumin seuraava sinkku, epäilen, että bändin ulkomaalaiset fanit ovat ainakin sitä mieltä. Onpa biisi äänestetty suosikiksi näinkin lyhyessä ajassa uudelta levyltä bändin virallisten nettisivujen keskustelufoorumilla. Itse en oikein tiedä, mitä  ajatella tästä biisistä... Tai onhan se hieno, mutta mietin myös, puuttuuko siitä jotain. Lyriikat ovat tässäkin biisissä tosin hienot.

Seuraava biisi avasi ensikuulemalta minulla kyynelkanavat samalla tavalla kuin edellisen albumin "Skin" sekä "The Ballad Of Jeremiah Peacekeeper". Biisin nimi on "Love Will Come to You" ja se tuo mieleeni lisäksi hieman "Stay":n, Poetsien debyyttilevyn herkistelybiisin. Eikä minulla ole tähän tämän enempää lisättävää.

"Rogue" on albumin ja koko Poetsien uran ensimmäinen täysin instrumentaalikappale, jossa bändin kitaristit pääsevät näyttämään taitonsa. Sekä Olli että Jaska ovat livenäkin loistavia kitaristeja, mutta ottaako bändi tämän uuteen keikkalistaansa, jää nähtäväksi.

"Rebirth" nousi toiseksi suosikikseni balladiosastolta tällä uudella albumilla, etenkin sanoitustensa ansiosta:

For you, for you
I would bring down the heavens on this earth
For you, for you
I would even trust the devil for rebirth

Linkitin kyseisen biisin myös paremman puoliskoni Facebook-seinälle ja hänkin sanoi pitävänsä siitä. Mutta en usko, että hänestä tulee samanlaista fania bändille kuin minusta on tullut.

"Hounds To Hamartia" :ssa kitarat helkkyvät taas kirkkaina ja Markon hypnoottinen ja kaunis lauluääni pääsee oikeuksiinsa. Tykkään todella paljon eikä lopussa kuultava radiolähetys häiritse minua pätkääkään.

"Clear Blue Sky" heijastelee kaipuuta menneeseen, takaisin aikaan, jolloin laulun puhuja juoksi rakkaansa kanssa ilman huolia, vapaana sinisen taivaan alla. Onneksi en ole itse jäänyt haikailemaan menneisyyttäni, vaikka se toisinaan muistuttaa minua olemassaolollaan. 

"Choice Millionaire" ei jostain kumman syystä sytyttänyt minua, se taitaa olla näistä albumin kappaleista myös ainoa, jonka kuuntelemisen jätin kesken. Se ei vain jotenkin auennut minulle heti ensimmäisellä kuuntelukerralla tai sitten se on vain liian erikoinen Poetsien tavallisesti niin hillittyyn ja runolliseen tyyliin.

"Nothing Stays The Same" päättää Jealous Gods-albumin. Rauhallinen, herkkä balladi muistuttaa minua aiemmista Poetsien tekemistä balladeista, jotka ovat koskettaneet minua. Siinä on ripaus surua ja lyriikat ovat myös ehkä yhdet Markon kauneimmista:

Been doused in elixir to numb my pains
And black and white thoughts have all bowed to me
As I’ve walked through their unlit corridors
And weak as I am you’re like an angel standing by me

When sorrow calls my name
I know nothing stays the same

Loppuvaiheessa kappale kasvaa, mutta ei kuitenkaan liikaa. Kitarariffit saavat kylmät väreet kulkemaan pitkin selkääni, samoin kertosäkeen viimeiset, toistuvat säkeet.

Loppuarvosanaksi antaisin tälle albumille 4/5, sillä siinä on paljon hyvää, mutta myös muutama sellainen kohta, mitkä eivät yllätä minua samalla tavalla kuin aiemmin kuunnellessani bändin levyjä. 

Tule nyt, tule pian, kevät...

"Sä et oo muuttunut yhtään",
sanoin ja valehtelin.
En minäkään syntynyt eilen.
Miksi sen kieltäisin?

On vuodet kai vierineet vinhaa
ja päivät pois pyyhkiytyneet,
kun katseestas koskeni kuohuu
ja vuolaana vellovat veet.
 
Tule nyt, tule vielä,
kun suonissa soi
tämä laulu niin kiivas ja arvaamaton.
Tule vielä, kun aamuksi virkoaa yö.
Tule vielä, kun sydämes' lyö.

"Oi, miksi mut hylkäsit silloin,
kun sylini hulluna huus'?"
Sinä kysyt, mä kalpeena kuiskaan:
"No siitä on ikuisuus.

En ehtinyt sinua löytää,
en löytänyt itseänikään,
kun kiireestä raatoni riuhdoin.
Nyt kaiken mä selvemmin nään."

Tule nyt, tule vielä,
kun suonissa soi
tämä laulu niin kiivas ja arvaamaton.
Tule vielä, kun aamuksi virkoaa yö.
Tule vielä, kun sydämes' lyö.

Aika tuhlattu otsaani piirtyi
ja vaurautta, viisautta sain.
Mut miksi mä vaelsin illoin
rannalla rauhattomain?

Niin turhaan mä tuulelle tuiskin
ja vimmaani vastausta hain.
Mä etsinkö sinua silloin
mun ainoa auttajain?

Tule nyt, tule vielä,
kun suonissa soi
tämä laulu niin kiivas ja arvaamaton...

(Aki Sirkesalo)

Tämän viikonlopun olen vain lojunut, eilen käytiin äänittämässä Helsingin Laulun Stadi-levylle taas yksi uusi biisi ja kuukauden päästä äänitetään viimeinen. Levy julkaistaan Helsinki-päivänä ja silloin on myös konsertti, johon saa varmasti lippuja allekirjoittaneelta, joka myös kiljuu kakkossopraanoa eturivissä, kuten tavallisesti konserteissa olen tehnyt.

Miksi valitsin alkuun biisin jo 10 vuotta sitten joulun aikaan kuolleelta laulajalta? Kai siksi, koska olen pitänyt kyseisestä biisistä todella paljon siitä lähtien, kun kuulin sen. Olisin kai laulanut sen myös Teatterikorkean pääsykokeissa 2008, kun hain näyttelijäntyön koulutusohjelmaan toista kertaa ja mikäli minut olisi hyväksytty valintapäivänä iltapäiväksi jatkoon.

Pari viikkoa sitten esiinnyimme Kallion kirkossa kahden muun kuoron kanssa ja sen jälkeen vielä poikaystäväni kanssa Duo PuoliMielenä kuorojemme karonkassa. Esitimme yhdessä ensimmäisen oman biisimme, joka sai hyvän vastaanoton, mutta poikaystäväni oli sitä mieltä, että kyseistä biisiä pitää vielä hioa.

Nyt en ole pitkään aikaan käynyt keikoilla, karaokessa käyntiänikin olen rajoittanut alkoholipaastoni takia... Toivottavasti kesällä taas innostun keikkailemaan. Ja huomenna alkaa taas hullun lailla kirjoittaminen, kun CampNaNoWriMo alkaa. Tällä kertaa olen kehittänyt tarinan, jonka tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin, aikaan, jolloin elin viimeisiä vuosiani teini-ikääni. Ja kyseistä tekstiä varten olen päättänyt kääntää suomeksi erään pitkään rakastamani biisin: Depeche Moden "It's No Good:in"... Kertosäe on jo valmiina, mutta säkeistöt odottavat vielä muotoutumistaan. Laitan koko käännöksen tänne, kunhan saan sen valmiiksi.

Näihin varhaisen kevään tunnelmiin tällä kertaa.

-Haruka

Kesän odottelua

Lunta tulee taivaan täydeltä yhä, vaikka eletään maaliskuun puoltaväliä ja toivoisin, että kevät tulisi ja sen myötä taas ihana, lämmin kesä.

Kevään keikka-aikatauluista en ole vielä varma, mihin kaikkialle haluan mennä ja mihin varani riittävät, sillä aloitin tammikuussa uudessa kuorossa ja käytän ainakin muutaman arki-illan ensi kuusta eteenpäin esiintymällä muiden kuorolaisten kanssa. Kyseessä on kuoro nimeltä Helsingin Laulu. Kuulin kyseisestä kuorosta äidiltäni, jonka työkaveri laulaa siinä ja pienryhmässä nimeltä Jospa. Jospalla oli viime vuonna joulukuussa joulukonsertti, jota äitini oli kuuntelemassa ja kun oli puhetta kyseisestä kuorosta, jätin siihen hakemuksen, kävin koelaulussa ja nyt olen ollut kohta kaksi kuukautta koeajalla. Harjoittelulle yritän löytää aikaa aina, kun jaksan, vaikka viikonloput reissaan välillä Keravalle. Nytkin viikonloppuna olen menossa taas sinne Oskua tapaamaan.

Rock The Beach julksiti eilen lisää esiintyjiä ja kun eilen illalla töiden jälkeen sain tiedon uusista kiinnityksistä, kiljuin ainakin 10 minuuttia kuin pahainen teinityttö. BILLY TALENT TULEE ROCK THE BEACHIIN KESKIVIIKKONA! Siinä on jälleen yksi hyvä syy hakea kyseiselle festarille talkootöihin ja yrittää päästä näkemään jo toisen kerran mahtava bändi, vaikka keskiviikkona Hietaniemen uimarannalla soittaa myös Green Day ja Jätkäjätkät, jotka haluaisin myös nähdä. Talkoolaisten hakuaika alkaa huomenna, niin kerrottiin Rock The Beachin sivustolla, kun kävin sitä lukemassa. Aikatauluja ei olla vielä sen tarkemmin julkistettu, mihin aikaan Billy Talent soittaa, mutta onhan kesäkuuhunkin vielä aikaa.

Haaveeni olisi myös joskus tulevaisuudessa saada haastattelu Beniltä, vaikka en ole ammatiltani edes toimittaja, mutta haluaisin kysellä herralta ylipäätään elämästä ja Billy Talentin lyriikoista yms. Olen kyseisestä tilanteesta nähnyt joskus unta, mutta aika näyttää, toteutuuko tuo haave joskus tosielämässäkin.

"I have finally seen the light..." Muse Hartwall Areenalla 10.12.2012

Muutaman kuukauden odotukseni palkittiin eilen, kun pääsin viimein katsomaan Musea livenä Hartwall Areenalle täällä Helsingissä. Olin ehtinyt koko kesän popittaa MP3-soittimestani Musen biisejä ja laulaa karaokessakin muutamia vain opetellakseni biisejen sanoja ulkoa ja se kannatti, sillä eilinen oli jotain niin mahtavaa, etten tule unohtamaan sitä pitkään aikaan. Muutamaa viikkoa aiemmin oli uutisoitu, että Musen laulaja-kitaristi Matthew Bellamy oli katkaissut jalkansa ja bändi oli joutunut perumaan ainakin Ruotsin ja Norjan keikat tämän kiertueen aikana. Pelkäsin samaa Suomen keikan kohdalla, mutta onneksi niin ei käynyt.

Ovet Hartwall Areenalle aukesivat klo 18.30. Itselläni oli istumapaikka yläkatsomoon, koska kenttäpaikat olivat menneet hetkessä, kun liput olivat tulleet myyntiin. Mutta onneksi näin jonkin verran lavalle omalta paikaltani ja kuulin tarpeeksi.

Lämppärinä Muselle toimi amerikkalainen tyttöduo nimeltä Deap Vally, joiden laulajan ääni kuulosti yhtä räkäiseltä kuin Janis Joplinin aikoinaan. Tytöt eivät soittaneet kuin korkeintaan puoli tuntia ja sinä aikana kävin etsimässä paitakojun, josta matkaani tarttui Musen "The 2nd Law" - Tourin paita kyseisen levyn kansikuvalla varustettuna.

Ilmeeni ei ole mikään paras mahdollinen, poseeraaminen ei ole koskaan ollut hyviä puoliani, mutta itse paita on todella hieno ja värikäs. Ja jos minulta kysytään, pidän "The 2nd Law'n" kansikuvasta kaikkein eniten Musen albumeista :)

Muse aloitti soittamisensa yhdeksän aikaan. Upeaa introa seurasi "Supremacy", jonka aikana meinasin purskahtaa itkuun, koska Mattin ääni on jotain niin mahtavaa kuulla livenä... Muistan, miten olen laulanut itse Musea karaokessa, mutta kaikkiin biiseihin en ole pystynyt läheskään yhtä hyvin heittäytymään, koska Mattin ääntä on mahdotonta verrata yhteenkään toiseen.

"Supremacya" seurasi "Hysteria" ja sitä puolestaan "Panic Station", jonka aikana nousin ensimmäisen kerran seisomaan keikan aikana. Omassa katsomossani ei kovin moni seisonut, koska tilaa oli rajoitetusti, mutta itse ainakin otin tilan haltuun ja fiilistelin, minkä kykenin. Kuviakin sain jonkin verran ilman salamaa omalla kamerallani, vaikka alkuun mietin, saako Hartwall Areenalla kuvata, kun siellä on normaalia tiukempi suhtautuminen kuvaamiseen. Mutta pakkohan minun oli saada edes muutama kuva otettua tätä blogimerkintää varten.

Keikan aikana kuultiin myös seuraavat biisit:

Resistance
Supermassive Black Hole
Animals

Explorers (Matt siirtyi tämän aikana soittamaan flyygeliä. Mies on todella lahjakas pianisti, kitaristi ja laulaja)
Sunburn (tämä oli todella mukava kuulla, koska Muse soittaa nykyään harvemmin alkuaikojen biisejä livenä)
Time Is Running Out (jonka aikana lauloin mukana täydestä sydämestäni ja otin loppuvaiheessa hieman videolle tätä)
Liquid State
Madness

Follow Me (josta on julkaistu viimeisin video Musen kotisivuilla)
Undisclosed Desires
Plug In Baby
Stockholm Syndrome (arvasin lavalle heijastettavista valoista, että tämä olisi seuraava)

Encoret:

Uprising
Knights Of Cydonia
Starlight (jonka aikana yleisö sai laulaa mukana)
Survival

Keikan aikana ei paljon välispiikkejä kuultu, mutta bändi lupasi tulla takaisin ensi vuonna ja seuraava Helsingin keikka onkin heinäkuussa Olympiastadionilla. Liput tulevat myyntiin perjantaina, joten aion hankkia lipun niin pian kuin mahdollista.

Iso kiitos Muselle upeasta keikasta. Thank you guys. Hope to see you again next year.

Poets Of The Fall Virgin Oil Co:ssa 8.12.2012

Jo toistamiseen Poets Of The Fall heittää keikan todella lähellä synttäreitäni ja samassa paikassa. Mutta Virgin Oil Co:sta on sanottava sen verran, että kyseinen paikka on todella hieno keikkapaikkana ja tällä kertaa pääsin seuraamaan keikkaa lavaosion yläkerrasta käsin. Keikalla seuranani oli Osku, joka on hyvä valokuvaaja ja jonka kuvia sain luvan käyttää myös tässä merkinnässäni.

Ennen keikkaa DJ:t soittivat todella hyvää musiikkia ja Musen "Panic Stationin" aikana innostuin laulamaan mukana ja rummuttamaan pöydän pintaa käsilläni... Musen keikka on tosiaan jo huomenna ja odotan sitä yhtä innolla kuin tuota eilistäkin.

fiilistelen Musen biisin tahdissa :D

Itse keikka alkoi joskus puolenyön aikaan taas ja Poetsien ensimmäinen biisi illan aikana oli heidän uusimman levynsä avausbiisi "Running Out Of Time". Sitä seurasi "Diamonds For Tears", joka on soitettu nyt pariin otteeseen keikan alussa, kun olen ollut bändiä katsomassa tämän vuoden aikana (eilinen Virgin Oilin keikka oli jo kolmas keikka vuoden sisään Poetsilta omalta osaltani. Jotkut ovat kiertäneet bändin mukana ulkomailla asti, itsekin toki lähtisin, jos vain olisi varaa ja aikaa). 

Alempana kuvaussaldoa omasta kamerastani, josta loppui akku kesken kaiken.

Illan aikana kuultiin myös nämä biisit:

Temple Of Thought

Cradled In Love (jota olen pitänyt liian imelänä rakkauslauluna, mutta olen alkanut tottua jo tähän)

Locking Up The Sun

Signs Of Life (Markon sanojen mukaan kyseinen biisi täydentää trilogian puuttuvan palasen. Poetsien debyyttilevyllä ei ollut pitkään aikaan nimibiisiä, vaikka Carnival Of Rustilta ja Temple Of Thoughtilta sellainen löytyykin, joten bändi otti vahingon takaisin ja kyseinen biisi oli mielestäni eräs keikan hienoimmista)

Stay

Illusion&Dream (jota ennen Marko kysyi yleisöltä, kuinka moni meistä uskoo unelmiin ja Jani heitti vitsinä, että eräällä keikalla vain kolme ihmistä oli nostanut kätensä kuullessaan Markon kysymyksen)

The Ballad Of Jeremiah Peacekeeper (joka kirvoitti minulta kyyneleet, koska tämä on todella koskettava ja kaunis kappale uudelta levyltä. Voin lyödä vetoa, että mikäli pojat soittavat "Skinin" ensi vuonna keikoillaan, reaktioni on samanlainen)

Kamikaze Love

Miss Impossible (jota ennen Marko kyseli näin "Missä on mun Miss Impossibleni?" :D)

Late Goodbye ("Beer cans, used gloves"... Ei kai sitä enempää tarvitse sanoa, vai mitä?)

Salaisuuksia (tämä kuulosti todella ihanalta livenä ja Markon äänellä, vaikka tykkään myös Johanna Kurkelan tulkinnasta. Alkuspiikin mukaan tämä on ensimmäinen suomenkielinen biisi, jota pojat ovat koskaan esittäneet livenä)

Roses (jonka aikana Marko esitteli koko bändin)

Dreaming Wide Awake

Carnival Of Rust

Lift

Välispiikit jaksoivat naurattaa, vaikka en niitä nyt tässä vaiheessa kovin hyvin muistakaan. Marko myös innostui hieman vilauttelemaan lavalla, mutta ei kuitenkaan liikaa.

Iso kiitos pojille keikasta ja kiitos Oskulle keikkaseurasta sekä kuvista. 

"I'm far from lonely and it's all that I've got..." The Used Circuksessa 20.11.2012

The Used saapui eilen Suomeen ensimmäistä kertaa keikalle (ainakin sellaisen käsityksen sain, ettei bändi ole täällä vielä aiemmin käynyt). Olin siskoni ja siskoni kaverin kanssa katsomassa kyseistä bändiä ja jonotettiin Circukseen pari tuntia. Olisin tietty voinut jo aiemmin mennä jonottamaan, mutta siinä olisi sitten tullut ongelma, pitääkö kukaan minulle paikkaa, jos olisin lähtenyt hakemaan tytöt toiselta puolen Helsinkiä keskustaan. Matkalla keskustaan mainitsin tytöille ensi kesänä järjestettävästä Rock The Beach -festarista, joka aiotaan järjestää ensimmäistä kertaa ja jonne aion hakea talkoolaiseksi, vaikka vanhempamme ihmettelivät, miksi.

Päästiin suht hyville paikoille, kun ovet vihdoin aukesivat klo 19.00. Niiltä paikoilta näki lavalle ihan kiitettävän hyvin ja siskoni sai räpsittyä kuvia bändeistä, koska on minua huomattavasti pidempi.

Lämppäreinä The Usedille toimivat suomalainen New Deadline sekä brittiläinen Lower Than Atlantis, jonka musiikkia joku kanssamme jonottanut tyyppi vertasi Foo Fightersin musiikkiin. Hyvin lämppärit vetivät, erityisesti tuo jälkimmäinen ja toivoisin, että Lower Than Atlantis saataisiin Suomeen uudestaan ensi kesänä.

Ennen ovien aukeamista eräs tyttö oli laittanut jonossa kiertämään lappuja, joista jokaisessa luki jonkun The Usedin jäsenen nimi tai sitten yksi sana lauseesta "This is my time to shine" (en tosin muista, menikö se lause noin). Itselleni tarttui mukaan niistä lapuista Bertin nimi ja siskoni valitsi myös kyseisen lapun. Nostimme kyseiset laput ilmaan, kun The Used pääsi viimein ennen kymmentä aloittamaan ja toistamiseen nostimme ne silloin, kun Bert käski meitä kaikkia nostamaan kätemme ylös ja hymyilemään, jotta hän saa otettua meistä kuvan, jonka laittaa myöhemmin Instagramiin.

The Used on bändinä minulle melko tuntematon, vaikka se onkin perustettu samoihin aikoihin kuin My Chemical Romance ja molemmat bändit keikkailivat alkuaikoinaan yhdessä. Nykyään laulajat Bert ja Gerard eivät ole enää minkäänlaisissa väleissä toistensa kanssa ja bänditkin ovat kehittyneet omaan suuntaansa. Muutaman biisin sentään tunnistin, mm. "All That I've Got":in, jonka kertosäettä tämän merkinnän otsikkokin lainaa.

Keikan spiikeistä muistan parhaiten sen, miten Bert kertoi, kuinka musiikki on pelastanut hänet todella monta kertaa. Se on hyvin sanottu ja bändi lupaili tulla takaisin Suomeen niin pian kunhan se vain on mahdollista.

Kuvista tosiaan kiitos ja kaikki kunnia siskolleni. Ja kiitos kaikille bändeille upeasta keikasta.


New Deadline:

Lower Than Atlantis:

The Used:

Jepha ja viisikielinen basso

Bert

Bert ja Quinn, bändin kitaristi

Yhden biisin ajaksi Bert kiskoi karvahatun päähänsä :D