Lohtu

Jos lohtusi on jouluenkeleitä
kesäkuuksi jäänyt ikkunaan,
maton alla mustia perkeleitä,
jotka ovat käyneet nukkumaan.

Jos se on pysäkillä pakkassäässä
humalaisen pojan suudelma.
Jos lohtusi on yhden sentin päässä
hiljaa huohottava kuolema.

Niin sinä olet minut,
sinä olet minun.
Ole sinä minun lohtuni.

Lohtua on kettinki ovensuussa,
tyynyn alla pistooli piilossa,
kaunis uni lehtilaatikossa,
viimeinen tilkka pullossa.

Lohtua on unelma vapaudesta,
horisontin viiva kaukana.
Se on tehdä kahle sormuksesta
tai rivitalon muotoinen vankila.

Ja sinä olet minun,
sinä olet minun.
Ole sinä minun lohtuni.

Vain sinä olet minun,
sinä olet minun.
Ole sinä minun lohtuni.

(Tuure Kilpeläinen -Lohtu)

Eilenillalla olin Tuomasmessussa Mikael Agricolan kirkossa ja Tuure oli siellä laulamassa parin kappaleen verran. Sunnuntain teema oli "lähimmäinen". Tuo ylläoleva laulu kuultiin ehtoollisen aikana ja jotenkin osasin odottaa sitä toisena lauluna siellä, luultavasti teemansa ja tekstinsä vuoksi. Nyt, kun kuuntelen sitä, muistan, miten eilen silmiini nousivat kyyneleet mennessäni ehtoolliselle ja kuunnellessani tuon biisin sanoja. Käsitin, että jokainen voi olla lohduttamassa toinen toistaan omalla tavallaan ja haluan itse olla ainakin se lohduttaja kaikille niille, jotka tarvitsevat lohtua.