Mieleni palaa menneisiin.
Muistan, miten me
yhdessä leikittiin.
Sä katsoit mua silmiin
ja mulle hymyilit.
Mutta mä jouduin lähtemään.
Sain neljä lasta perääni itkemään.
Itkin silloin itsekin
enkä tahtonut jättää sua.
Sinusta mä sielunveljen sain,
vaikka lapsi olit vain.
Sä mua kädestä tartuit,
kun ulos lähdettiin.
Ei kukaan muu milloinkaan
jäänyt mun kanssani puhumaan,
mut sä olit se, joka jaksoi
uskoa unelmiin.
Uuden työpaikan tietysti sain,
mutta silti sinua mä mietin.
Ja oon huolissani, pärjäiletkö nyt,
kun luonasi ole en.
Muistot jäivät mulle kuitenkin.
Ja opin siitä ajasta jotain:
opin sen, ettei lasta lyödä saa
enkä tahdo sua unohtaa.
Sinusta mä sielunveljen sain,
vaikka lapsi olit vain.
Ja mun täytyy se myöntää,
että mua hieman taisit rakastaa,
kun tulit kerran mulle pusun antamaan.
Tahdoit mun vieressä istua vaan
ja aina, kun juoksit mut nurin,
sait mut nauramaan.
Pengoin taas lauluarkistojani ja löysin tämän. Muokaksin tämän tekstiä hieman ja puntaroin rytmitystä. Katsotaan tätä kai tänään, kun menen töiden jälkeen bändiharjoituksiin. Tai ainakin toivoisin, että katsottaisiin. Saa nähdä, mitä duon toinen osapuoli on tästä mieltä. Ainakin olen saanut yhden vinkin, jonka avulla rytmittää lauluja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti