Oot Eicca Toppinen mulle.
Minä villikko huoleton.
Anna tilaa haaveilulle,
niin tiedät, milloin mentävä on.
Oot Eicca Toppinen mulle,
enempää mä toivo en.
Ja tahdo kertoa sulle,
ketä eniten tarvitsen.
Iltaisin, kun aurinko laskee,
mä sinun vangikses jään.
Jos taivaalla tähdet loistaa,
mä susta unta nään.
Oot Eicca Toppinen mulle.
Nyt, kun luokseni sut mä sain,
niin syvälliselle keskustelulle
uhraan aikaani vain.
Oot Eicca Toppinen mulle,
viileä ja kaukainen vaan,
mut haluaisin näyttää sulle,
kuinka saan sut sulamaan.
Istun sohvalla lähelläsi,
sellon soittoa kuuntelen.
Painan pääni olkaas' vasten,
pehmeitä hiuksias' hyväilen.
Oot Eicca Toppinen mulle,
Apocalyptican soittaja.
Ja mä oon laulaja sulle,
pikkuinen haaveilija.
Oot Eicca Toppinen mulle,
mä sua ihailen vaan.
Ja kun sä hymyilet mulle,
se saa mut unohtamaan.
Toisinaan sä saat mut jäämään
vierellesi nukkumaan.
Silloin samaa unta nähdään
ja sä opetat mua rakastamaan.
Tämä olisi ilman säestystä todella hyvä keikan lopetusbiisiksi, koska olen suunnitellut alkuun ja loppuun vapaata improvisaatiota ja melodia on yksinkertainen, mutta kaunis ja tulee jäämään varmasti ihmisten mieleen. Nyt vain odottelen ensi viikkoa, jolloin laulan tämän ensimmäisellä duokeikalla. Nimi meiltä tosin vielä puuttuu, mutta toivottavasti keksimme vielä jonkun mieleenpainuvan nimen ennen ensi lauantaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti