Olen huomannut, että on helppoa ja hauskaakin kirjoittaa poika- ja tyttörakkaudesta biisejä. Joku voi pitää minua hulluna, kun sanon tämän, mutta niin se vain on.
"Prinsessa ja Tuhkimo", jonka lyriikat olen joskus aikaisemmin kirjoittanut tänne, kertoo juuri kyseisestä aiheesta. Se on rakkauslaulu, jossa toinen muistelee toista, joka on kuollut aikaisemmin kesällä.
"Nukkuvan kaupungin" voisi luokitella myös sellaiseksi, vaikka siinä ei suoraan mainita, kuka laulun puhuja on. Laulun puhuja kuitenkin odottaa toisen ihmisen palaavan luokseen ja tietää toisenkin kaipaavan häntä. Kirjoitin kyseisen biisin erään fanfictionin pohjalta ja voisin sanoa, että se kuvaa tuon ficin erään henkilön ajatuksia. Ja olenpa miettinyt välillä välispiikkiäkin siihen biisiin tulevia keikkojamme ajatellen.
Ja entä "Noel" sitten? Laulun puhuja on alter-egoni ja erään originaalini päähahmo, joka on belgialaisen äidin ja brittiläisen isän biseksuaali poika. Ja tarina tähän biisiin kertoo melkein suoraan saman tarinan kuin "Helsinki-Amsterdam"-tarinatrilogiani, jonka olen aikaisemmin julkaissut. Pähkäilin pitkään tarinatrilogian viimeisen osan "Love Will Tear Us Apart":in kanssa, kunnes sain sen valmiiksi.
Mutta osaavat sitä muutkin kuin minä kirjoittaa kyseisestä aiheesta. Vaikka eivät kirjoitakaan suoraan, niin kuvailun ja pienen vihjailun avulla voi "lukea rivien välistä" ja siksi tykkään esim. Placebon lyriikoista.
Ensi kuun aikana yritämme saada keikan Samettiklubille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti