Telepatiaa ja progea

Muistan kuinka hiivimme
ylös vuokrahuoneeseen.
"Älä herätä mummoa", sä sanoit,
"Jätä kengät eteiseen".

Ja sä keitit meille teetä
itämaiseen tapaan.
"Uskotko yliluonnolliseen?",
sä kysyit: "Uskotko telepatiaan?"

Tähtilampun alla, siinä sängyn laidalla,
kun me kerran suudeltiin.
Oi, mä uskoin ihmeisiin.

Kuuntelimme viestejä
radion kohinasta
ja koitimme siirtää pöytää
ajatuksen voimalla.

Seinän takana mummo
jatkoi yskimistään.
Meillä oli yliaistit,
hän ei kuullut yhtään mitään.

Tähtilampun alla, siinä sängyn laidalla,
kun me kerran suudeltiin.
Oi, mä uskoin ihmeisiin.

Mistä muistin sinut nyt
niin monen vuoden jälkeen?
Käsivoiteesi tuoksun
kai tunsin jostain leijailleen.

Vai tapahtuiko kenties jotain
elämää suurempaa?
Muistatko, kun leikimme
telepatiaa?

Tähtilampun alla,
siinä sängyn laidalla,
kun me kerran suudeltiin.
Oi, mä uskoin ihmeisiin.

(J. Karjalainen -Telepatiaa)

Taisi tulla pari vuotta täyteen siitä, kun olen ensimmäistä kertaa tuota biisiä karaokessa laulanut ja kuullut sen jonkun toisen laulamana. Siitä toisen tulkinnasta jäi minulle muisto, ikävä ja se lämpö, joka nousee edelleen välillä pintaan laulaessani tuota itse.

Lapsesta asti olen rakastanut tuota biisiä sen rauhallisuuden ja haikean, mutta herkän tunnelman ja kauniin melodian takia. Ja tietysti vanhemmiten sen sanoituksista on tullut myös tärkeä osa elämääni.

Kävin torstaina taas keikalla ja sen keikan jälkeen olen lähinnä kuunnellut proggressiivista rockia ja metallia, sekin vain, koska ehdin tutustua siellä keikalla uuteen ihmiseen. Kyseisen ihmisen kautta olen nyt parina päivänä innostunut kuuntelemaan progea ja löytänyt uusia bändituttavuuksia, joista en ole aiemmin kuullut. Tänään latasin päivällä koneelleni Aeon Spoke -nimisen bändin nimikkolevyn ja siirrän sen kai jossain vaiheessa MP3-soittimeeni.

Mikä progessa sitten kiehtoo minua? Lähinnä se vaihtelevuus, se, että biisi koostuu useammasta osasta tai kitarariffistä, joita yhdistellään. Se, että löytää biisistä jotain uutta jokaisella kuuntelukerralla. Vuodesta 2005 olen kuunnellut progea todella innoissani (kiitos sen, että työharjoittelussa ollessani muutamat tyypit soittivat minulle Kingston Wallia, jonka kaikki kolme albumia olen myöhemmin hankkinut. Mutta toinen niistä on oma suosikkini niistä), olenpa toivonut joskus, että osaisin soittaa kitaraa tai bassoa enkä vain rajoittaisi soittotaitoani koskettimiin ja viuluun, jonka soittaminen on jäänyt vuosien myötä. Progessa laululla ei ole läheskään niin suuri pääpaino kuin kitaramelodioilla, mutta jos niitä on, niin olen kuunnellut niitäkin ja fiilistellyt. Tuttuni sanoi progen laajentavan tajunnanvirtaa, mielestäni se soveltuu hyvin taustamusiikiksi. En tiedä ihan tarkkaan, onko progella jotain yhteyksiä rytmimusiikkiin esim. funkiin ja reggaeen.

Muutama sananen Kingston Wallista tässä vielä... Niiltä ei ehtinyt tulla kuin kolme pitkäsoittoa ja yksi live-levy. Bändi lopetti ennen kuin niiden laulaja-kitaristi Petri Walli hyppäsi Töölön kirkon tornista alas ja kuoli vain 26-vuotiaana. Myöhemmin Zen Garden julkaisi uudelleen kaikki kolme albumia ja niitä myydään edelleen. Itse kuitenkin olen tyytynyt poltettuihin versioihin noista kolmesta levystä.

Olen nyt saman ikäinen kuin Walli oli kuollessaan ja toivoisin saavani aikaan musiikin saralla jotain ennen kuin tajuan olevani liian vanha tekemään mitään.

Ja tähän loppuun biisi eräältä bändiltä, johon tutustuin entisen poikaystäväni kautta. Haluaisin nähdä Toolin joskus livenä ja toivoisin, että niiltä tulisi vielä uusi albumi, koska 10 000 Days:in julkaisemisesta on jo 6 vuotta aikaa ja Tool on sanonut tekevänsä uuden albumin siinä ajassa. Saa nyt nähdä, pitävätkö pojat lupauksensa.