Noin kolme vuotta sitten tämä tyttö kuuli radiosta Pariisin Kevät -nimisen bändin biisin nimeltä "Tämän kylän poikii". Reaktioni kyseiseen biisiin silloin oli vain naureskelu, että "kuka typerys uskaltaa kertoa biisissä äidilleen, ettei ole ottanut lääkkeitään?". Naureskelu loppui kuitenkin siihen, kun kuulin kaverini kertovan, että kyseinen bändi on oikeasti hyvä ja on niillä muitakin biisejä. Vuosi sitten julkaistun albumin "Kaikki on satua" radiossa kesäaikaan soinut sinkkubiisi "Kesäyö" saikin minut ihastumaan bändiin enemmän ja Arto Tuunelan unenomainen, persoonallinen ääni iskostui mieleeni myös.
Nyt Pariisin Kevät on julkaissut jo neljännen levynsä nimeltä "Jossain on tie ulos", jolta on ensimmäiseksi sinkuksi julkaistu biisi "Odotus"
Itse kuulin ensimmäisen kerran tänä aamuna töissä ollessani biisin radiosta ja se sai minut höristämään korviani (enkä ole varmaankaan ainoa): kyseisen biisin alun kitarariffi toi vahvasti mieleeni erään toisen, samankuuloisen biisin. Muutama vuosi sitten julkaistulta Vesterisen albumilta "Jönköping" biisissä "Mitä tapahtui Hokkasen Timolle?" on melko samankuuloinen alku kuin tässä Pariisin Kevään biisissä.
Biisistä sen verran, että tykkään sanoituksista ja melodiasta todella paljon niin kuin "Kesäyössäkin" tykkäsin ja Arto Tuunelan ääni on yhtä unenomainen ja mieleenpainuva kuin aiemminkin ja bändin tunnistaa.
Video onkin sitten sellainen, että sain katsoa sen ainakin pari kertaa läpi ennen kuin sen tarina aukesi minulle ja joku videota kommentoinut sanoi videon noudattavan biisin lyriikoita. Pakko myöntää, että tein saman havainnon itsekin, tosin en pitänyt vampyyritytöstä niin paljon, koska vampyyri-idea alkaa olla loppuukaluttu populäärikulttuurissa myös Suomessa ja tyttö muistutti mielestäni hieman Twin Peaksissa Laura Palmeria näytellyttä Sheryl Leetä.
Arvioksi videolla antaisin tähtiä kolmesta viiteen, koska olisin ehkä toivonut jotain mieleenpainuvampaa tai en ehkä niin suorasti biisiä lainaavaa videota. Vaikka harvemmin kyllä tehdään videoita, jotka noudattaisivat biisin lyriikoita tällä tavalla kuin tässä Pariisin Kevään videossa on tehty.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste löydöt. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste löydöt. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 29. syyskuuta 2013
sunnuntai 19. helmikuuta 2012
Telepatiaa ja progea
Muistan kuinka hiivimme
ylös vuokrahuoneeseen.
"Älä herätä mummoa", sä sanoit,
"Jätä kengät eteiseen".
Ja sä keitit meille teetä
itämaiseen tapaan.
"Uskotko yliluonnolliseen?",
sä kysyit: "Uskotko telepatiaan?"
Tähtilampun alla, siinä sängyn laidalla,
kun me kerran suudeltiin.
Oi, mä uskoin ihmeisiin.
Kuuntelimme viestejä
radion kohinasta
ja koitimme siirtää pöytää
ajatuksen voimalla.
Seinän takana mummo
jatkoi yskimistään.
Meillä oli yliaistit,
hän ei kuullut yhtään mitään.
Tähtilampun alla, siinä sängyn laidalla,
kun me kerran suudeltiin.
Oi, mä uskoin ihmeisiin.
Mistä muistin sinut nyt
niin monen vuoden jälkeen?
Käsivoiteesi tuoksun
kai tunsin jostain leijailleen.
Vai tapahtuiko kenties jotain
elämää suurempaa?
Muistatko, kun leikimme
telepatiaa?
Tähtilampun alla,
siinä sängyn laidalla,
kun me kerran suudeltiin.
Oi, mä uskoin ihmeisiin.
(J. Karjalainen -Telepatiaa)
Taisi tulla pari vuotta täyteen siitä, kun olen ensimmäistä kertaa tuota biisiä karaokessa laulanut ja kuullut sen jonkun toisen laulamana. Siitä toisen tulkinnasta jäi minulle muisto, ikävä ja se lämpö, joka nousee edelleen välillä pintaan laulaessani tuota itse.
Lapsesta asti olen rakastanut tuota biisiä sen rauhallisuuden ja haikean, mutta herkän tunnelman ja kauniin melodian takia. Ja tietysti vanhemmiten sen sanoituksista on tullut myös tärkeä osa elämääni.
Kävin torstaina taas keikalla ja sen keikan jälkeen olen lähinnä kuunnellut proggressiivista rockia ja metallia, sekin vain, koska ehdin tutustua siellä keikalla uuteen ihmiseen. Kyseisen ihmisen kautta olen nyt parina päivänä innostunut kuuntelemaan progea ja löytänyt uusia bändituttavuuksia, joista en ole aiemmin kuullut. Tänään latasin päivällä koneelleni Aeon Spoke -nimisen bändin nimikkolevyn ja siirrän sen kai jossain vaiheessa MP3-soittimeeni.
Mikä progessa sitten kiehtoo minua? Lähinnä se vaihtelevuus, se, että biisi koostuu useammasta osasta tai kitarariffistä, joita yhdistellään. Se, että löytää biisistä jotain uutta jokaisella kuuntelukerralla. Vuodesta 2005 olen kuunnellut progea todella innoissani (kiitos sen, että työharjoittelussa ollessani muutamat tyypit soittivat minulle Kingston Wallia, jonka kaikki kolme albumia olen myöhemmin hankkinut. Mutta toinen niistä on oma suosikkini niistä), olenpa toivonut joskus, että osaisin soittaa kitaraa tai bassoa enkä vain rajoittaisi soittotaitoani koskettimiin ja viuluun, jonka soittaminen on jäänyt vuosien myötä. Progessa laululla ei ole läheskään niin suuri pääpaino kuin kitaramelodioilla, mutta jos niitä on, niin olen kuunnellut niitäkin ja fiilistellyt. Tuttuni sanoi progen laajentavan tajunnanvirtaa, mielestäni se soveltuu hyvin taustamusiikiksi. En tiedä ihan tarkkaan, onko progella jotain yhteyksiä rytmimusiikkiin esim. funkiin ja reggaeen.
Muutama sananen Kingston Wallista tässä vielä... Niiltä ei ehtinyt tulla kuin kolme pitkäsoittoa ja yksi live-levy. Bändi lopetti ennen kuin niiden laulaja-kitaristi Petri Walli hyppäsi Töölön kirkon tornista alas ja kuoli vain 26-vuotiaana. Myöhemmin Zen Garden julkaisi uudelleen kaikki kolme albumia ja niitä myydään edelleen. Itse kuitenkin olen tyytynyt poltettuihin versioihin noista kolmesta levystä.
Olen nyt saman ikäinen kuin Walli oli kuollessaan ja toivoisin saavani aikaan musiikin saralla jotain ennen kuin tajuan olevani liian vanha tekemään mitään.
Ja tähän loppuun biisi eräältä bändiltä, johon tutustuin entisen poikaystäväni kautta. Haluaisin nähdä Toolin joskus livenä ja toivoisin, että niiltä tulisi vielä uusi albumi, koska 10 000 Days:in julkaisemisesta on jo 6 vuotta aikaa ja Tool on sanonut tekevänsä uuden albumin siinä ajassa. Saa nyt nähdä, pitävätkö pojat lupauksensa.
ylös vuokrahuoneeseen.
"Älä herätä mummoa", sä sanoit,
"Jätä kengät eteiseen".
Ja sä keitit meille teetä
itämaiseen tapaan.
"Uskotko yliluonnolliseen?",
sä kysyit: "Uskotko telepatiaan?"
Tähtilampun alla, siinä sängyn laidalla,
kun me kerran suudeltiin.
Oi, mä uskoin ihmeisiin.
Kuuntelimme viestejä
radion kohinasta
ja koitimme siirtää pöytää
ajatuksen voimalla.
Seinän takana mummo
jatkoi yskimistään.
Meillä oli yliaistit,
hän ei kuullut yhtään mitään.
Tähtilampun alla, siinä sängyn laidalla,
kun me kerran suudeltiin.
Oi, mä uskoin ihmeisiin.
Mistä muistin sinut nyt
niin monen vuoden jälkeen?
Käsivoiteesi tuoksun
kai tunsin jostain leijailleen.
Vai tapahtuiko kenties jotain
elämää suurempaa?
Muistatko, kun leikimme
telepatiaa?
Tähtilampun alla,
siinä sängyn laidalla,
kun me kerran suudeltiin.
Oi, mä uskoin ihmeisiin.
(J. Karjalainen -Telepatiaa)
Taisi tulla pari vuotta täyteen siitä, kun olen ensimmäistä kertaa tuota biisiä karaokessa laulanut ja kuullut sen jonkun toisen laulamana. Siitä toisen tulkinnasta jäi minulle muisto, ikävä ja se lämpö, joka nousee edelleen välillä pintaan laulaessani tuota itse.
Lapsesta asti olen rakastanut tuota biisiä sen rauhallisuuden ja haikean, mutta herkän tunnelman ja kauniin melodian takia. Ja tietysti vanhemmiten sen sanoituksista on tullut myös tärkeä osa elämääni.
Kävin torstaina taas keikalla ja sen keikan jälkeen olen lähinnä kuunnellut proggressiivista rockia ja metallia, sekin vain, koska ehdin tutustua siellä keikalla uuteen ihmiseen. Kyseisen ihmisen kautta olen nyt parina päivänä innostunut kuuntelemaan progea ja löytänyt uusia bändituttavuuksia, joista en ole aiemmin kuullut. Tänään latasin päivällä koneelleni Aeon Spoke -nimisen bändin nimikkolevyn ja siirrän sen kai jossain vaiheessa MP3-soittimeeni.
Mikä progessa sitten kiehtoo minua? Lähinnä se vaihtelevuus, se, että biisi koostuu useammasta osasta tai kitarariffistä, joita yhdistellään. Se, että löytää biisistä jotain uutta jokaisella kuuntelukerralla. Vuodesta 2005 olen kuunnellut progea todella innoissani (kiitos sen, että työharjoittelussa ollessani muutamat tyypit soittivat minulle Kingston Wallia, jonka kaikki kolme albumia olen myöhemmin hankkinut. Mutta toinen niistä on oma suosikkini niistä), olenpa toivonut joskus, että osaisin soittaa kitaraa tai bassoa enkä vain rajoittaisi soittotaitoani koskettimiin ja viuluun, jonka soittaminen on jäänyt vuosien myötä. Progessa laululla ei ole läheskään niin suuri pääpaino kuin kitaramelodioilla, mutta jos niitä on, niin olen kuunnellut niitäkin ja fiilistellyt. Tuttuni sanoi progen laajentavan tajunnanvirtaa, mielestäni se soveltuu hyvin taustamusiikiksi. En tiedä ihan tarkkaan, onko progella jotain yhteyksiä rytmimusiikkiin esim. funkiin ja reggaeen.
Muutama sananen Kingston Wallista tässä vielä... Niiltä ei ehtinyt tulla kuin kolme pitkäsoittoa ja yksi live-levy. Bändi lopetti ennen kuin niiden laulaja-kitaristi Petri Walli hyppäsi Töölön kirkon tornista alas ja kuoli vain 26-vuotiaana. Myöhemmin Zen Garden julkaisi uudelleen kaikki kolme albumia ja niitä myydään edelleen. Itse kuitenkin olen tyytynyt poltettuihin versioihin noista kolmesta levystä.
Olen nyt saman ikäinen kuin Walli oli kuollessaan ja toivoisin saavani aikaan musiikin saralla jotain ennen kuin tajuan olevani liian vanha tekemään mitään.
Ja tähän loppuun biisi eräältä bändiltä, johon tutustuin entisen poikaystäväni kautta. Haluaisin nähdä Toolin joskus livenä ja toivoisin, että niiltä tulisi vielä uusi albumi, koska 10 000 Days:in julkaisemisesta on jo 6 vuotta aikaa ja Tool on sanonut tekevänsä uuden albumin siinä ajassa. Saa nyt nähdä, pitävätkö pojat lupauksensa.
lauantai 5. marraskuuta 2011
Seconhand Serenade
Teen jatkuvasti uusia bändi- ja biisilöytöjä kavereiden kautta. Niin kävi nytkin, kun olen lupautunut kirjoittamaan yhteisficciä yhden tytön kanssa.
Ficin nimi tulee Seconhand Serenade -nimisen bändin biisistä nimeltä "Stranger" ja rakastuin kyseen biisiin kuultuani sen ensimmäisen kerran. John Veselyllä, biisin tekijällä ja laulajalla on todella upea ääni. Todella kaunis ja koskettava biisi. Pitänee etsiä joskus sen soinnut ja lyriikat jostain ja harjoitella sitä. Hankin tänään kaikki Secondhand Serenaden albumit ja yritän kuunnella ne läpi, jos niistä löytyisi muitakin biisihelmiä :)
kuunnelkaa, millainen ääni tuolla jätkällä on <3
Pidettiin tänään bänditreenejä ja lauloin kolme kertaa "Viherät silmät", mutta yksikään niistä kerroista ei ottanut tarpeeksi hyvin sujuakseen. Joko tuli keskeytys tai sitten mokasin itse. Mutta sekin vain, koska olen ollut tavallista väsyneenpi tänään. Keikalle menosta tuskin tulee ensi viikolla mitään, mutta yritämme saada ainakin demon tehtyä nyt loppuvuodesta, jos ei muuten.
Haaveenani olisi myös olla mukana joskus jossain fanipohjalta tehdyssä jutussa esim. näytelmässä tai lyhytelokuvassa. Tai mahdollisesti larpissa, jos minusta vielä joskus on näyttelemään jotakuta. Jos joku tekee fanipohjalta jonkun jutun esim. MCR:stä haluan olla mukana ainakin laulamassa Gerardiksi pukeutuneena pari biisiä. Kokonaan toinen juttu on, saako minusta Gerardin näköisen. Mutta sydämeni ja lauluääneni ovat ainakin mukana niissä biiseissä, joten tulkinnasta minua ei voisi moittia millään tavalla.
Ficin nimi tulee Seconhand Serenade -nimisen bändin biisistä nimeltä "Stranger" ja rakastuin kyseen biisiin kuultuani sen ensimmäisen kerran. John Veselyllä, biisin tekijällä ja laulajalla on todella upea ääni. Todella kaunis ja koskettava biisi. Pitänee etsiä joskus sen soinnut ja lyriikat jostain ja harjoitella sitä. Hankin tänään kaikki Secondhand Serenaden albumit ja yritän kuunnella ne läpi, jos niistä löytyisi muitakin biisihelmiä :)
kuunnelkaa, millainen ääni tuolla jätkällä on <3
Pidettiin tänään bänditreenejä ja lauloin kolme kertaa "Viherät silmät", mutta yksikään niistä kerroista ei ottanut tarpeeksi hyvin sujuakseen. Joko tuli keskeytys tai sitten mokasin itse. Mutta sekin vain, koska olen ollut tavallista väsyneenpi tänään. Keikalle menosta tuskin tulee ensi viikolla mitään, mutta yritämme saada ainakin demon tehtyä nyt loppuvuodesta, jos ei muuten.
Haaveenani olisi myös olla mukana joskus jossain fanipohjalta tehdyssä jutussa esim. näytelmässä tai lyhytelokuvassa. Tai mahdollisesti larpissa, jos minusta vielä joskus on näyttelemään jotakuta. Jos joku tekee fanipohjalta jonkun jutun esim. MCR:stä haluan olla mukana ainakin laulamassa Gerardiksi pukeutuneena pari biisiä. Kokonaan toinen juttu on, saako minusta Gerardin näköisen. Mutta sydämeni ja lauluääneni ovat ainakin mukana niissä biiseissä, joten tulkinnasta minua ei voisi moittia millään tavalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)