Vie mut kotiin

Tule ostamaan, mä myynnissä oon.
Monta hyvää rakkautta
rikoittuina taskussa
kaupan päälle saat.

Tule hakemaan, mä valmiina oon.
Muistot muovikasseissa,
sydän matkalaukussa,
valmis muuttumaan.
Vie mut kotiin.

Vie mut kotiin uudelleen,
laita mun pää ja sydän paikoilleen.
Koske mua niin, etten voi enää unohtaa,
kuka on se, joka minut omistaa.
Vie mut kotiin.

Millä hinnalla mut viereesi saat?
En mä pyydä liikoja:
pyydän palan taivasta ja pari suudelmaa.

En anna takuita nyt riskillä vaan.
Rakkaus saattaa satuttaa.
Muista, ettei vaihtaa saa,
jos alkaa kaduttaa.
Vie mut kotiin.

Vie mut kotiin uudelleen,
laita mun pää ja sydän paikoilleen.
Koske mua niin, etten voi enää unohtaa
kuka on se, joka minut omistaa.

Ja mä teen parhaani ja enemmänkin,
ett' sä et pety milloinkaan,
vannon sen.
Sä korjasit mut taas.

Vie mut kotiin uudelleen,
laita mun pää ja sydän paikoilleen.
Koske mua niin, etten voi enää unohtaa,
kuka on se, joka minut omistaa.

Kuka on se, joka minut omistaa.

Vie mut kotiin.

(Jesse Kaikuranta -Vie mut kotiin)

Tuo ylläoleva kappale on soinut koko loppukevään ja kesän radiossa. Jesse Kaikuranta oli mukana The Voice Of Finland -kilpailussa tänä vuonna, pääsi finaaliin, mutta putosi jo alkuvaiheessa. En tiedä ihan tarkkaan, kuka tuon biisin on Jesselle kirjoittanut (vai onko se Jessen omaa käsialaa), mutta koskettavasti nuori herra sen ainakin tulkitsee ja sai minut jähmettymään paikalleen, kun kuulin sen ensimmäistä kertaa töissä ollessani.

Joka kerta kuullessani nuo sanat ja tuon melodian, saan kyyneleet silmiini. Mieleeni muistuu oma tilanteeni ja eräs ihminen, jolta olisin halunnut pyytää tuota, mitä tuossa biisissä sanotaan. Haluaisin pyytää sitä edelleen samalta ihmiseltä. En tiedä, tulenko näkemään häntä enää missään, mutta toivoisin niin.

Mun Tähteni

Taas huomaan vuosien juoksun,
siivet unen katkoneen.
Aika hautaani mua lepotauoitta paimentaa.

Niin kevään kukkien tuoksun,
huokauset tyttöjen,
niin sävelmät laulujen kuus syltä
ikuisesti vaimentaa.

Enkä murehdi suotta,
kun kaikki mitä saan
saa lisää janoamaan.
Vaan ei tuhatkaan vuotta
kai riittäis' alkuunkaan
janooni sammuttamaan.

Sielustain pirun ja herran
mä jätän noppaa heittämään.
Ja maljani pohjaan juon,
jos sen milloinkaan käsiini saan.

Maistanut oon tilkan verran,
mut ei voimat riitäkään,
niin pelkään, uudestaan maljaa
huulillein kohottamaan.

On tahtoni voima hento:
tuominnut on kohtalo
päämäärättä kulkemaan.
Oon yötaivaan tähdenlento,
valot kirkkaat kaupungin
mut himmentää loistollaan.

Siks tahdon, että maljan juot muistolleni
aika kun tähteni sammuttaa.
Ja jos kyynel poskellas' kimaltaakin,
siinä tähteni uudestaan,
mun tähteni saat loistamaan.

En mä osaani tiedä,
kun hetki näytännön koittaa.
En juonta ymmärrä,
en sanotuksi saa repliikkejä.

Ei sitä yleisö siedä,
siks en tohdi aloittaa.
Täällä vahvat vain voittavat,
ei muisteta amatöörejä.

Siis tyttöni sorja:
sun tahdon sulkevan
sydämees' säkeet nää.
Ne talteen sä korjaa,
kun mennyt oon, muista tää,
jos ikävä yllättää:

Tahdon, että maljan juot muistolleni
aika kun tähteni sammuttaa.
Ja jos kyynel poskellas' kimaltaakin,
siinä tähteni uudestaan,
mun tähteni saat loistamaan.

Mä tahdon, että maljan juot muistolleni
aika kun tähteni sammuttaa.
Ja jos kyynel poskellas' kimaltaakin,
siinä tähteni uudestaan,
mun tähteni saat loistamaan.

(Tehosekoitin -Mun Tähteni)

Mainitsin tästä biisistä jossain aikaisemmassa merkinnässäni. Olen rakastanut tätä siitä lähtien, kun luin ensimmäisen kerran nuo sanat. Ja kun kuulin sen ensimmäisen kerran, rakastuin vielä enemmän. Oton rosoinen ääni ja kaunis melodia <3

Noissa sanoituksissa on "sitä jotain". Kuolemattomuutta, rakkautta, ikävää, sielunkumppanuutta ja ennen kaikkea toivoa. Vuodesta 2004 lähtien olen jumaloinut tuota biisiä ja odottanut, että minullekin löytyisi sielunkumppani, joka pysyisi kuolemaani asti vierelläni ja vielä sen jälkeenkin. En ole tosin vielä sellaista löytänyt, mutta ehkä toiveeni toteutuu jonain päivänä.