"I'm far from lonely and it's all that I've got..." The Used Circuksessa 20.11.2012

The Used saapui eilen Suomeen ensimmäistä kertaa keikalle (ainakin sellaisen käsityksen sain, ettei bändi ole täällä vielä aiemmin käynyt). Olin siskoni ja siskoni kaverin kanssa katsomassa kyseistä bändiä ja jonotettiin Circukseen pari tuntia. Olisin tietty voinut jo aiemmin mennä jonottamaan, mutta siinä olisi sitten tullut ongelma, pitääkö kukaan minulle paikkaa, jos olisin lähtenyt hakemaan tytöt toiselta puolen Helsinkiä keskustaan. Matkalla keskustaan mainitsin tytöille ensi kesänä järjestettävästä Rock The Beach -festarista, joka aiotaan järjestää ensimmäistä kertaa ja jonne aion hakea talkoolaiseksi, vaikka vanhempamme ihmettelivät, miksi.

Päästiin suht hyville paikoille, kun ovet vihdoin aukesivat klo 19.00. Niiltä paikoilta näki lavalle ihan kiitettävän hyvin ja siskoni sai räpsittyä kuvia bändeistä, koska on minua huomattavasti pidempi.

Lämppäreinä The Usedille toimivat suomalainen New Deadline sekä brittiläinen Lower Than Atlantis, jonka musiikkia joku kanssamme jonottanut tyyppi vertasi Foo Fightersin musiikkiin. Hyvin lämppärit vetivät, erityisesti tuo jälkimmäinen ja toivoisin, että Lower Than Atlantis saataisiin Suomeen uudestaan ensi kesänä.

Ennen ovien aukeamista eräs tyttö oli laittanut jonossa kiertämään lappuja, joista jokaisessa luki jonkun The Usedin jäsenen nimi tai sitten yksi sana lauseesta "This is my time to shine" (en tosin muista, menikö se lause noin). Itselleni tarttui mukaan niistä lapuista Bertin nimi ja siskoni valitsi myös kyseisen lapun. Nostimme kyseiset laput ilmaan, kun The Used pääsi viimein ennen kymmentä aloittamaan ja toistamiseen nostimme ne silloin, kun Bert käski meitä kaikkia nostamaan kätemme ylös ja hymyilemään, jotta hän saa otettua meistä kuvan, jonka laittaa myöhemmin Instagramiin.

The Used on bändinä minulle melko tuntematon, vaikka se onkin perustettu samoihin aikoihin kuin My Chemical Romance ja molemmat bändit keikkailivat alkuaikoinaan yhdessä. Nykyään laulajat Bert ja Gerard eivät ole enää minkäänlaisissa väleissä toistensa kanssa ja bänditkin ovat kehittyneet omaan suuntaansa. Muutaman biisin sentään tunnistin, mm. "All That I've Got":in, jonka kertosäettä tämän merkinnän otsikkokin lainaa.

Keikan spiikeistä muistan parhaiten sen, miten Bert kertoi, kuinka musiikki on pelastanut hänet todella monta kertaa. Se on hyvin sanottu ja bändi lupaili tulla takaisin Suomeen niin pian kunhan se vain on mahdollista.

Kuvista tosiaan kiitos ja kaikki kunnia siskolleni. Ja kiitos kaikille bändeille upeasta keikasta.


New Deadline:

Lower Than Atlantis:

The Used:

Jepha ja viisikielinen basso

Bert

Bert ja Quinn, bändin kitaristi

Yhden biisin ajaksi Bert kiskoi karvahatun päähänsä :D

Stonetone, CHEO & Circus At Dawn @ Liberté 3.11.12

Lupasin pistää kuvapostausta viime viikonlopun keikasta, joten tässä se nyt olisi. Mitään biisilistoja minulla ei ole, koskapa en tunne poikien tuotantoa niin hyvin, mutta Circus At Dawnin pojat soittivat ainakin "Limbon" ja "Zero History Of Contact:in" omassa osuudessaan. Vanhempiakin biisejä toivoisin joskus kuulevani heiltä Jassen, tämän uuden laulajan esittämänä, mutta saa nyt nähdä.


Muistan puhuneeni CHEO:n toisen kitaristin, Jannen ja rumpalin kanssa ennen poikien keikkaa ja sain kuulla, että heidän laulajansa oli vasta 16-vuotias (ei tosin kyllä näyttänyt siltä), mutta hyvin kuitenkin pojat vetivät ja olivat söpöjä, vaikkakin paljon nuorempia kuin itse olen. Ja Stonetonen pojat olivat varmaan vanhimmasta päästä niistä esiintyjistä.

Stonetone:

CHEO:

Circus At Dawn:

Tähteni

Kesällä sain inspiraation uuteen biisintekstiin ollessani muutaman kerran katulaulajana. Kun olimme bändikaverini kanssa käyneet läpi biisejä, joita osaamme soittaa, rupesin yllättäen laulamaan ilman säestystä jotain käsittämätöntä improvisaatiota, josta en muista mitään muuta kuin alun toiston: "Tähteni, tähteni".

Myöhemmin kirjoitin ylös hieman sanoituksia, jotka mielestäni rimmasivat tuon sanonnan kanssa, kadotin hetkeksi inspiraationi kyhätä se biisi loppuun ja tänään sitten pitkästä aikaa rupesin soittamaan omia biisejäni läpi ja keskeneräinen teksti löysi yllättäen seurakseen a-mollissa liikkuvan, yksinkertaisen sointukierron, mutta kauniin melodian (suunnittelin alunperinkin biisin menevän a-mollista, en tiedä, miksi). Pienen mietinnän jälkeen sain viimein pitkästä aikaa uuden tekstin valmiiksi ja haluan jakaa sen nyt teidän lukijoitteni kanssa:

Tähteni, tähteni,

valaiset mun tietäni.

Pariton ja onneton

mun sydämeni ilman sua on.

Mä pakenin, sillä halusin unohtaa.

Mä pelkäsin, etten osais enää rakastaa.

Tähteni, tähteni,

tulit silloin maailmaani.

Tähteni, tähteni,

toivon sun jäävän viereeni.

Virheisiin ja syytöksiin

tahtois’ en jäädä entisiin.

Tatuoituna oot mun sydämeen,

sä tiedät mun joskus vuokses itkeneen.

Tähteni, tähteni,

painan pääni sun syliisi.

Ei ehkä mitään kovin iloista luettavaa, koska minulla on ollut pitkän aikaa vaikeaa, mutta tuosta voi kuulla myös ajoittain toivon kipinän.

Viikonloppuna kävin Kalliossa Libertéssä seuraamassa kolmen, hyvin erilaisen bändin keikkaa. Yhden näistä bändeistä tiesin jo entuudestaan: Circus At Dawn keikkaili MIR:in kanssa alkuvuodesta. Ja tässä pitää nyt ilmoittaa myös yksi suru-uutinen, sillä MIR päätti lopettaa oltuaan 6 vuotta kasassa. Ilmeisesti pojilla ei motivaatio riittänyt enää yhdessä soittamiseen työkiireiden ja kaiken muun takia. 

En tiedä vielä, millaisen kuvasaldon sain tuosta viime viikonlopun keikasta, mutta lupaan pistää kuvia myöhemmin.

Näihin tunnelmiin tällä kertaa. Ehkä inspiraatio yllättää minut uudemman kerran nyt syksyn aikana.