Mä yhä taidan sua rakastaa

Kun sinut siinä nään,
tiedä en, mitä sanoisin.
Kun jouduit lähtemään,
melkein pohjaan vajosin.

Pohjois-Helsinkiin
mä lähdin pakoon varmaa kuolemaa.
Arpeni kätkin;
ne kaikki susta mua muistuttaa.

Oon eksyssissä,
en tiedä, missä.
Siniset silmäs' mua tuijottaa.
Järkeni kieltää,
vaik' sydän tietää:
Mä yhä taidan sua rakastaa.

Mä selvisin,
mut aika jätti muhun jälkensä.
Ja epäilin,
selviätkö itse hengissä.

Nyt, kun mä katson sua,
tiedän kaiken muuttuneen.
Mut onko järkeä
palata alkuun uudelleen?

Oon eksyksissä,
en tiedä, missä.
Siniset silmäs' mua tuijottaa.
Järkeni kieltää,
vaik' sydän tietää:
Mä yhä taidan sua rakastaa.

Kun sinut siinä nään,
tiedä en, mitä sanoisin.
Kun jouduit lähtemään,
melkein pohjaan vajosin.

Oon eksyksissä,
en tiedä, missä.
Siniset silmäs' mua tuijottaa.
Järkeni kieltää,
vaik' sydän tietää:
Mä yhä taidan sua rakastaa.

Oon eksyksissä,
en tiedä, missä.
Siniset silmäs' mua tuijottaa.
Järkeni kieltää,
vaik' sydän tietää:
Mä yhä taidan sua rakastaa,,,

(Nälkäinen Kuu - Jasmiina)

Nyt se on viimein valmis, kun otin itseäni niskasta kiinni: Depeche Moden "It's No Good":in suomennos eli Jasmiinan laulu Henkalle. Ja enää 1,5kk NaNoon aikaa, joten oli siksi myös hyvä, että tämä suomennos valmistui. Pähkäilin nimittäin todella pitkään sen kimpussa ennen tätä iltaa, mutta olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Toivottavasti pääsen joskus laulamaan tämän pianosäestyksellä jossain illanvietossa.

Hautalyhtyjä Töölönlahdelle

Illat hämärtyy ja varjot pitenevät.
Suuntaan kulkuni kohti rantaa,
jalat hiekkaan upotan.

Kädessäni on paperilyhty,
sen sisällä kynttilä
ja huulillani hymy surumielinen.

Kun pääsen veden rajaan,
sytytän kynttilän
ja lyhdyn lasken veteen,
vietäväksi aaltojen.

Katson hautalyhtyä hiljaa,
kädet liitän yhteen
ja taivaan enkeleiltä
näin pyydän rukoillen:

Antakaa hänen sielunsa
rauhan maahan matkata.

***

Tuo tuli mieleeni eilen illalla kävellessäni kotiin kuoroharjoituksista. Teksti muokkaantui hieman, mutta sitä mukaa, kun lisää tulee, kirjoittelen sitä ylös johonkin ja lopullisen version siitä sitten tänne. Tästä tulee kai Duo Puolimielen ensimmäinen oma biisi, jos vain innostusta riittää molemmilla.

Tähteni

Kesällä sain inspiraation uuteen biisintekstiin ollessani muutaman kerran katulaulajana. Kun olimme bändikaverini kanssa käyneet läpi biisejä, joita osaamme soittaa, rupesin yllättäen laulamaan ilman säestystä jotain käsittämätöntä improvisaatiota, josta en muista mitään muuta kuin alun toiston: "Tähteni, tähteni".

Myöhemmin kirjoitin ylös hieman sanoituksia, jotka mielestäni rimmasivat tuon sanonnan kanssa, kadotin hetkeksi inspiraationi kyhätä se biisi loppuun ja tänään sitten pitkästä aikaa rupesin soittamaan omia biisejäni läpi ja keskeneräinen teksti löysi yllättäen seurakseen a-mollissa liikkuvan, yksinkertaisen sointukierron, mutta kauniin melodian (suunnittelin alunperinkin biisin menevän a-mollista, en tiedä, miksi). Pienen mietinnän jälkeen sain viimein pitkästä aikaa uuden tekstin valmiiksi ja haluan jakaa sen nyt teidän lukijoitteni kanssa:

Tähteni, tähteni,

valaiset mun tietäni.

Pariton ja onneton

mun sydämeni ilman sua on.

Mä pakenin, sillä halusin unohtaa.

Mä pelkäsin, etten osais enää rakastaa.

Tähteni, tähteni,

tulit silloin maailmaani.

Tähteni, tähteni,

toivon sun jäävän viereeni.

Virheisiin ja syytöksiin

tahtois’ en jäädä entisiin.

Tatuoituna oot mun sydämeen,

sä tiedät mun joskus vuokses itkeneen.

Tähteni, tähteni,

painan pääni sun syliisi.

Ei ehkä mitään kovin iloista luettavaa, koska minulla on ollut pitkän aikaa vaikeaa, mutta tuosta voi kuulla myös ajoittain toivon kipinän.

Viikonloppuna kävin Kalliossa Libertéssä seuraamassa kolmen, hyvin erilaisen bändin keikkaa. Yhden näistä bändeistä tiesin jo entuudestaan: Circus At Dawn keikkaili MIR:in kanssa alkuvuodesta. Ja tässä pitää nyt ilmoittaa myös yksi suru-uutinen, sillä MIR päätti lopettaa oltuaan 6 vuotta kasassa. Ilmeisesti pojilla ei motivaatio riittänyt enää yhdessä soittamiseen työkiireiden ja kaiken muun takia. 

En tiedä vielä, millaisen kuvasaldon sain tuosta viime viikonlopun keikasta, mutta lupaan pistää kuvia myöhemmin.

Näihin tunnelmiin tällä kertaa. Ehkä inspiraatio yllättää minut uudemman kerran nyt syksyn aikana.

Merenmies ja perhospoika

Taivaanrantaan hän tuijottaa,
harmaat silmät seuraa merta.
Täällä mä hänet nähnyt oon
jo hyvin monta kertaa.

Häntä ympäröi hiljaisuus,
tuuli hänet syliinsä kietoo.
Mietin, onko hänellä salaisuus,
jota hän ei uskalla kertoo.

Tänne tulen välillä minäkin,
kun kaipaan omaa rauhaa.
Enkä tahdo olla onneton,
kun näen sinisen taivaan.

Mua taas hyönteiset kiinnostaa,
niistä luontolehteen kirjoittelen.
Perhoset olkapäälleni istahtaa,
heinäsirkkoja kuuntelen.

Näen kimalaisen lentävän
kohti värikästä kukkaa.
Leppäkerttu tuntosarvillaan
herkkää ihoani kutittaa.

Paljaat jalat maahan upotan,
hengitän raikasta ilmaa.
Kotiseutuani rakastan
ja kuulun tähän maailmaan.

Seuraavan kerran, kun hänet nään,
hän luo minuun vakavan katseen
ja tulee sitten kysymään,
mitä mä oikein teen.

Tahdon tietää, kuka hän on,
miksi hän merelle katsoo.
Hän kertoo olevansa onneton,
kun ei osaa päättää, kenet tahtoo.

Sain idean uudesta sanoituksesta vanhaan sävellykseeni. Olen muokkaillut vanhempia biisejäni oikein urakalla nyt, kun olen päässyt bändiin. Idea tuohon ylläolevaan tekstiin on lähtenyt originaalista, jota rupean kirjoittamaan. Keksin sille nimen "Merenmies ja perhospoika". Se kertoo kahdesta pojasta, Mariuksesta ja Eliaksesta, jotka tutustuvat toisiinsa kesän aikana ja rakastuvat, vaikka Mariuksella on haavoja sielussaan erään toisen pojan takia, joka on hylännyt hänet edellisenä kesänä ja tullut takaisin reilaamasta uusi poikaystävä mukanaan. Melkoista draamaa on siis luvassa, kunhan saan tuon aloitettua. Biisin tekstin näkökulma on Eliaksella, joka pitää hyönteisistä. Ja tuo biisin teksti on vielä keskeneräinen, yritän saada siihen jonkinlaisen loppuratkaisun vielä tehtyä.

Ihan ensimmäinen versio tuosta biisistä oli nimeltään "Toisinaan mietin, missä Peltonen on", mutta pidin sitä niin tyhmänä ja lapsellisena, että halusin kirjoittaa uudet sanat siihen.

Ikuinen uni

Sä oot kyynel,
suru mun sydämen
ja katkera nauru
läpi kyynelten.

Mä oon neula,
pistos ihossa sun
ja silmät niin surulliset.

Tiedän kyllä,
mitä ikävä on
enkä tahtois luovuttaa.
Tahdon tietää,
miksi pimeys jää
meidän kummankin maailmaan.

Ei kai kukaan voi
sua ymmärtää,
jos sanot aina:
Mä yksin jään.
Sä luulet asioiden muuttuvan
vain silloin, kun
katsot mua.

Sä oot pikkulintu,
liekki elämän
ja toivon sun kaikesta
selviävän.
Mä oon sun lohtus,
turva ja läheisyys.
Et muutu kai milloinkaan.

Kuulit varmaan,
kun mä kutsuin sua.
Mä tiesin sinun lähtevän.
Vaan ei, et koskaan,
palaa takaisin,
kun olet jo nukahtanut.

Ei kai kukaan voinut
ymmärtää:
sä yksin olit,
se tiedetään.
Nuku vaan, sillä sä tarvitset
unta mua enemmän.

Vaan jos voisin palata
entiseen,
niin tahtoisin jäädä
eiliseen
ja nähdä sun kanssas
unta ikuista.

Kirjoitin tämän lukioaikani viimeisenä vuotena. Tästä tuli tarkoituksella näin synkkä, koska oma tilanteeni oli silloin hankala. Minulla on ollut kausia, jolloin olen masentunut. Nyt on taas sellainen kausi ja stressiä on ollut tavallista enemmän töiden, mutta myös oppisopimukseni ja ihmissuhteiden takia. Rääkkäsin itseäni maanantai-iltana zumbassa ja eilen minulla ei ollut lainkaan ruokahalua töiden jälkeen, piti pakottaa itsensä syömään jotain. Niinpä napostelin kirsikkatomaatteja ja join teetä. Minulla taisi olla illalla lämpöä, siksi jäin tänään kotiin lepäilemään, olisi ollut kurjaa joutua lähtemään kesken työpäivän kotiin, jos heikko olo olisi iskenyt taas.
Stressi saa vastustuskykyni heikkenemään ja minut sairastumaan.

Tarvitsen voimaa ja jonkun tukea, jonkun, joka voisi pitää minut koossa. Onhan minulla kissani, mutta sille ei voi puhua samalla tavalla kuin ihmiselle.

Tee niin!

Sun kuvaasi tuijotan päivin ja öin.

Mä sinua ikävöin.

Aivan kuin sä oisit unelmaa,

jota ei voi koskaan tavoittaa.

Ei aina voi satuttaa itseään,

mut ilman sua en oo yhtään mitään.

Tee niin kuin mun unessa teet!

Kuivaa vihdoin mun kyyneleet,

sillä oon joutunut yksinään

täällä lähiökaupungissa elämään.

Ja silloin, kun kohtaa meidän tiet,

mä toivon, että mut pois täältä viet.

Saat mut kokonaan,

jos lupaat tulla mua rakastamaan.

Sä sait kuumeeni nousemaan,

kun rupesit mulle flirttailemaan.

Me toisemme baarissa tavattiin

ja yhdessä silloin tanssittiin.

Kun katsoin sua silmiin, toivoin niin,

ettei juttu tää päättyis mun kyyneliin

Ja kun yöhön sä katosit,

mä odotin, että palaisit.

Seuraavan kerran, kun sut mä näin,

se käänsi kaiken väärinpäin.

Jäin yksin tyhjään huoneeseen,

mut jaksan uskoa huomiseen.

Sun kirjoituksias mä arvostan

ja sinua ihan liikaa rakastan.

Mä oon tyttö mustasilmäinen,

kaipaan hymyäs läpi kyynelten.

Jos siivet hopeiset mä omistaisin,

sun luokses mä silloin tulisin.

Mä mietin, miten voisin sulle puhua,

sillä oottaa en enää kauan jaksa.

En oo enää valmis kärsimään!

Auta mua, jotta pääsen lähtemään.

Mä pimeydessä kuljen vieläkin

ja hajoan aina aamuihin.

Vie mut johonkin lämpimään

ja pyydä multa, että sun vierees’ jään.

Mä sut silloin viettelen

ja kanssasi rakastelen.

Siis mulle tee niin, oh yeah!

Kirjoitin tähän itsenäisyyspäivänä yhden säkeistön lisää ja sovituksestakin tulee hieman erilainen kuin alkuperäisestä sitten joskus livenä. 

En edes muista, mistä tämä alunperin lähti liikkeelle tämän biisin teksti. Muistan vain, että olin lukiossa ja kirjoitin siihen aikaan toisenkin tekstin, joissa molemmissa käytin sanontaa "Hajoo aamuihin". Ja tuo teksti oli peräisin yhden tyypin kuvatekstistä IRC-galleriassa, jossa tuolloin kävin harva se päivä. 

Sävellys syntyi tosin muutamaa vuotta myöhemmin tähän ja siitä tuli todella hieno, ainakin omasta mielestäni. Toivottavasti tämä saa keikoilla joskus hyvän vastaanoton :)

Miksi musiikki on minulle niin tärkeää?

Eräs lukijani halusi tietää, miksi musiikki on minulle niin tärkeää ja miksi kirjoitan siitä blogia.
Olen laulanut 2-vuotiaasta asti, niin se on ainakin yksi syy, miksi olen aina ollut musikaalinen. Olen laulanut elämäni aikana kahdessa kuorossa, ollut bändikoulussa, soittanut viulua 9 vuotta, soittanut pianoa itseoppineena ja nyt olen toisena osapuolena folkpop-duossa, jolle kirjoitan myös biisejä.

Musiikkimakuni vaihtelee mielialojen mukaan. Tein Facebookissa jokin aika sitten testin, jossa kysyttiin, millainen musiikin kuuntelija olen. Vastaukseksi sain "Tunteiden narri", mikä pitää paikkansa kohdallani. Surullisena kuuntelen välillä sellaista musiikkia, mikä saa itkemään, mutta myös auttaa minua eteenpäin, auttaa minua myöntämään välillä, etten ole täydellinen eikä minun tarvitse miellyttää kaikkia. Ja väsyneenä jotain, mikä piristäisi. Ja tietyt biisit vain naurattavat. Hyvänä esimerkkinä noihin biiseihin sopisi ainakin kerran täällä mainitsemani My Chemical Romancen "I'm Not Okay", jonka lyriikat naurattivat minua jo ennen kuin näin siitä musiikkivideon, jossa pojat esittävät luusereita, joita koko lukio pilkkaa (vai onko kyseessä yläaste?). Tai sitten Samuli Putron "Älä huuda mulle", jossa naisen juomista puidaan aika naurettavin sanakääntein. Välillä on vain ihanaa laulaa mukana ja fiilistellä, vaikka kaikki menisi todella yli tai en muistaisi sanoja. Rakastan myös leikkiä lauluäänelläni, imitoida muita laulajia ja niiden fraseerauksia.

Kiinnitän myös musiikin kuuntelijana huomiota sanoituksiin todella tarkasti, jos joku biisi kolahtaa. Jokaisella tekstillä on tarina kerrottavanaan ja on kiva löytää myös uusia merkityksiä jostain tutuista sanoituksista. Ja ottaa niistä myös selvää jollain tavalla käännösten pohjalta, jos en osaa kieltä. Ja joskus jostain biisistä tulee tietynlainen mielikuva, joka pysyy mielessäni, vaikka näkisin kyseisestä biisistä tehdyn musiikkivideon. Rupean myös mielikuvissani suunnittelemaan ja miettimään, millaisen musiikkivideon kyseiseen biisiin voisi tehdä.

Eräillä biiseillä on minulle hyvin tärkeä merkitys. Yksi niistä on Tehosekoittimen "Mun tähteni", jonka kuulin ensimmäistä kertaa vuonna 2004, kun Tehosekoitin lopetti. Biisi on Oton tekemä ja siinä on todella koskettavat sanat. Sen biisin sanat saivat minut miettimään, olisiko minulle olemassa jossain ns. "kaksoisliekki", josta olen joskus lukenut, sielunkumppani, joka täydentäisi minua.Minua harmittaa, etten päässyt näkemään Tehosekoitinta livenä kertaakaan, koska kuulin juttua, että niiden livekeikat olivat mahtavia.

Englanninkielisistä biiseistä en osaa sanoa, mikä on merkinnyt minulle eniten. Niitä on useita, mm. Placebon "Without You I'm Nothing" ja "Every Me Every You", joista jälkimmäinen on soittoäänenäni, koska reagoin siihen viimeistään siinä vaiheessa, kun Brian alkaa laulaa.

Nukkuva kaupunki

Kun öisin kaupunki nukkuu,
se unta nähdä saa,
miten ikkunalla kynttilä
luo lämmintä, pehmeää valoaan.

Mä odotan sinun palaavan
ja kynttilän liekkiin tuijotan.
Tahdon muistaa tän hetken vaan,
ei muulla väliä olekaan.

Toinen toista kaipaa
hotellihuoneessa.
Katsoo tähtiä taivaan,
antaa varjojen leikkiä kasvoillaan.

Muistelee menneitä,
kahvilaa ja ihmistä,
joka kirjoitti ja uskalsi
ilmaista tunteensa avoimesti.

Tahdot varmaan tietää,
miksi sua ajattelen.
Kun olit silloin mun vierellä,
löysin kadonneen onnen.

Sun ihosi vasten omaani,
huulesi mun huulillani.
Ei häpeää, eikä pelkoa,
vain lämpöä ja rakkautta.

Nyt tämä on vihdoin valmis. On ollut melko vaikeaa kirjoittaa, mutta eilenillalla sain jostain kumman syystä inspiraation. Johtui osaksi varmaan myös siitä, että kirjoitan kahta ficciä samaan aikaan. Miten pitkiä teen niistä, en ole vielä päättänyt. Lähetän tämän vielä tänään myöhemmin bändikaverilleni arvioitavaksi ja ehkä korjattavaksikin, jos siinä jotain korjaamista on.

Ja tätä blogia seuraa jo 10 ihmistä. Kiitos, että jaksatte seurata, vaikka en kirjoita kovin usein tänne. Pitäisi kyllä. Seuraavaksi kirjoitan kai keikkaraporttia, koska menen huomenna keikalle.

Soiva Kortteli 24.9.2011 Helsingissä

Olin eilen We Love Helsingin ja Raido Helsingin järjestämässä Soiva Kortteli -tapahtumassa esiintymässä.
Tapahtuma oli ensimmäinen suurempi katusoittajien tapahtuma, mitä Helsingissä on koskaan järjestetty ja osanottajia oli jos jonkinlaisia. Kun pidimme taukoa bändikaverini Janin kanssa, kävimme kiertelemässä Kiseleffin talossa, jonka yhdessä liikkeessä soitimme ja otin kuvia muista Kiseleffin talossa soittajista.

Tarjolla oli mm. Akkajee-nimisen tyttöduon soittoa avainviululla ja alttoviululla.

Iiris Mikkola soitti isoa kannelta alakerrassa Giselle Delissä

Tundramatiksista ja The Bad Ass Brass Bandista tuttu Janne Masalin oli kenties yksi tunnetuimmista Kiseleffin talon esiintyjistä. Itse olen ollut joskus katsomassa Tundramatiksia, mutta siitä on useampi vuosi aikaa. Olen nähnyt Jannen esiintymässä myös osana Staalon kaato -orkesteria, joka säesti Maija Vilkkumaata, Marjo Leinosta ja Ulla Pirttijärveä Korjaamolla 16.9.2011, jossa olin paikan päällä naisia katsomassa. Tosin sieltä en saanut kuvia, kun minulla ei ollut kameraa, mutta kavereillani oli ja saan ehkä heiltä joskus kuvia.

Janne haitarin kanssa Martiinissa

Lisäksi Kiseleffissä nähtiin soittoa perinteisellä kitara-laulu-meiningillä. Yläkerrassa soitti bändikaverini tuttu Jani Koskinen, joka tekee todella hyvää folk-musiikkia, johon tutustumista suosittelen. Kuulimme häneltä neljä biisiä, joista kaksi oli toiveita, koska bändikaverini tuntee hänet. Tykkäsin Koskisen esittämästä biisistä "Älä pyydä kuuta taivaalta".

 

 

 

Jani Koskinen

Soitimme itse neljä kertaa viiden biisin setin läpi bändikaverini kanssa. Muutama ihminen ilmaisi pitävänsä biiseistämme ja parhaiten varmaan mieleeni on jäänyt viimeisimmän settimme aikana kuultu kommentti eräältä naiselta, joka oli juuri kassalla, kun kuunteli esitystämme ja lauloin omaa biisiäni "Unia, haaveita ja Apocalypticaa". Tämä nainen totesi, että "Eicca Toppinen saattaisi pitää tuosta kyseisestä kappaleesta". En muista edes, mistä se laulun teksti on alunperin saanut alkunsa.

Tähän loppuun vielä kuva meistä kahdesta. Kiitokset Jani Koskiselle, joka otti kuvan. Olisin halunnut laittaa Koskisen kuvaaman videoklipin, jossa laulan bändikaverini biisiä "Minä, Heli ja sen poikaystävä", mutta se saa nyt jäädä.

Kiitos kaikille tapahtumaan osallistuneille ja kiitoksia Janille, bändikaverilleni.
Toivottavasti pääsee taas jossain vaiheessa keikalle.

Parhaita mieslaulajia 1/15

Brian Molko, Placebo

Yksi syy, miksi olen listannut Brianin yhdeksi parhaimmista mieslaulajista on se, että olen pystynyt samaistumaan hänen kirjoittamiinsa sanoituksiin. Yksi on myös se, että hän on horoskoopiltaan Jousimies niin kuin minä ja eräs kauneimmista miehistä. Kirjoitin hänestä biisin joskus lukioaikana ja olisin varmaan kääntänyt sen englanniksi, mutta paremmin se luultavasti toimii suomeksi.

Molko ja minä

Ajan vanki.
Sun vihreät silmät, jotka tuijottaa.
Kaikki unet, joita oon susta nähnyt
ja joita mä mietin vieläkin.

Tarvitsen sua
enemmän kuin muita.
Sä olet se,
joka saa mut jäämään paikoilleen.

Molko ja minä.
Kaksi kaunista ihmistä
ja rakkaus niiden kahden välillä.
Molko ja minä,
ei muita me elämäämme tarvita,
vaikka eletäänkin joskus
aikamoisessa ristiriidassa.

Mä katson sun kuvaa
ja melkein aina hymyilen.
Mietin, mitä mä sanoisin,
jos joskus me tavataan.

Jää vain kaipaus,
sillä oon liian nuori vieläkin.
Mut olen ylpee ja
musta tulee kai sinun seuraaja.

Molko ja minä,
sinun kuvaasi tuijotan
ja aina iltaisin painan
poskellesi hellän suudelman.
Molko ja minä.
Sua tahdon ymmärtää
ja tietää, miltä tuntuu,
kun joku välittää.