torstai 17. toukokuuta 2012

Versatile Blogger





1. Nimeä 15 bloggaajaa
2. Ilmoita heidän nimeämisistään heidän blogissaan
3. Jaa 7 faktaa itsestäsi
4. Kiitä bloggaajaa joka nimesi sinut
5. Lisää Versatile Blogger Award kuva blogipostaukseesi


Kiitos Coronalle tästä ^^


Ne, joille annan seuraavaksi tämän ovat:


Nukkemestari
 - Beta
monroegirl2008
Syringa
Tähti (Upsila)
Jo
Sirja
MadeOfChemicalX
.nelli
Geraldine

1. Ensimmäisenä joku niinkin itsestäänselvä asia kuin se, että rakastan musiikkia. Siksi olen ruvennut pitämään siitä blogiakin. En voisi kuvitella päivääkään ilman musiikkia ja minulla on todella orpo olo, jos takkini taskussa olevasta MP3-soittimesta loppuu akku kesken kaiken.

2. Tykkään kirjoittaa tarinoita, päiväkirjaa, fanfictionia, runoja, mitä milloinkin tulee mieleeni.

3. Olen tyyliltäni melkoinen sekamelska emoa, rokkaria, hippiä ja runotyttöä. Laittaudun keikoille tai bileisiin enemmän kuin arkena, silloin panostan jopa meikaamiseen enemmän.

4. Olen biseksuaali, mutta neljä pidempää suhdettani olen ollut miesten kanssa. Haluaisin joskus kokeilla, miltä tuntuu seurustella tytön kanssa.

5. Omistan välillä ihanan, mutta välillä hermoille käyvän, uteliaan kissan.

6. Pelkään ampiaisia. Jos sellainen lentää lähelleni, rupean kiljumaan ja menen täysin paniikkiin.

7. Tykkään elää hetkessä. Aamuisin herätessäni haluaisin vain jäädä lämpimän peiton alle loikoilemaan, joskus saatan istua pitkään katsomassa ulos ikkunasta edessäni kupillinen lämmintä teetä ja välillä vain unohdun haaveilemaan jostain kauniista.

perjantai 11. toukokuuta 2012

Parhaita mieslaulajia 4/15






Hizumi, D'espair's Ray 

Kuten kuvasta voimme päätellä, Hizumi on visuaaliselta tyyliltään hyvin seksikäs mies :) Ja herralla on myös mahtava lauluääni, kun muistelen vieläkin haikeana vuosien 2006 ja 2007 livekeikkoja. Bändi itsessään lopetti vuosi sitten, mutta muistot kyseisestä herrasta ja hänen äänestään säilyvät minulla varmasti aina.


En ole nyt pitkään aikaan päivitellyt tätäkään. Syyksi pistän työkiireeni ja sen, etten ole saanut pitkään aikaan kirjoitettua mitään lyriikoitakaan. "Lapsi aikuisen kehossa" pitäisi saada sävellettyä ja minun pitäisi kirjoittaa varmaan myös muutamia uusia runoja, kunhan vain inspiraatiota löytyy.
Keikoilla en ole nyt hetkeen taas käynyt, pari päivää ennen vappua olin tosin katsomassa Poets Of The Fallia ensimmäisen kerran tänä vuonna, mutta sieltä en saanut kovin hyvälaatuisia kuvia, jotka voisi tänne laittaa, sillä en nähnyt kauhean hyvin. Mutta hyvä keikka oli silti.

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Veitsenterällä

Mitä tarvitsen?
Sen täytyy olla jotain,
mitä tahdo en.
Mitä mä tahdon, sitä mä saan,
vaikkei se onnea toisikaan.

Mitä tarvitsen?
Sen täytyy olla jotain,
jota pakoilen, kun
samaan ansaan aina meen,
saman virheen aina teen.
Aina uudelleen.

Mä tahdon sen, sen, joka saa
minut tanssimaan
veitsenterällä tunteiden.

Mä tahdon sen, sen, joka saa
minut uskomaan
liittoon pelon ja rakkauden.
Sen, minkä tahdon,
sen mä aina saan.

Mitä tarvitsen?
En tahdo jäädä miettimään,
mistä haaveilen.
En oikein muista itsekään.
Nehän on haaveita vaan.
Ei kai ne onnea toisikaan?

Mä tahdon sen, sen, joka
saa minut tanssimaan
veitsenterällä tunteiden.

Mä tahdon sen, sen, joka
saa minut uskomaan
liittoon pelon ja rakkauden.
Sen, minkä tahdon,
sen mä aina saan.

(Kaija Kärkinen & Ile Kallio -Veitsenterällä)

Oloni on ollut viimeiset viikot onnellinen, mutta myös hämmentynyt. Tänään ne tunteet vaihtuivat pelkoon, huoleen. Huoleen siitä, olenko tarpeeksi hyvä sille, joka välittää minusta. Huoleen siitä, etten riitäkään sille. Huoleen siitä, että jommankumman menneisyys nousee pintaan ja saa minut jähmettymään pelosta, saa minut murtumaan, koska välillä olen heikko ja haavoittuvainen. Tuo ylläoleva biisi kuvaa omia tunteitani tällä hetkellä loistavasti, koska olen taas ruvennut epäröimään.

Haluaisin olla vahva, uskoa riittävästi siihen, että asiat järjestyvät ajan kanssa. Että tämä, mihin olen ryhtynyt näiden viimeisten viikkojen aikana, on oikein ja että voisin olla "sitä jotain", mitä olen jo pitkään halunnut olla.

Olen aiemminkin tasapainoillut veitsenterällä, vaaravyöhykkeellä, mutta haavoittunut ja juossut sen seurauksena karkuun. En haluaisi enää paeta, mutta ihmissuhdekuviot eivät aina ole sieltä helpoimmasta päästä. Olen halunnut välttää liiallisia haasteita, liiallista riskin ottoa, mutta kerranhan sitä tässä vain eletään.

Tähän loppuun vielä toinen biisi Kaija Kärkiseltä ja Ile Kalliolta. Kaijan kirjoittamat sanoitukset ovat loistavia ja onpa tällä pariskunnallakin ollut todella haasteellinen alku niiden suhteessa.

Merkitty mies, merkitty nainen.
Ei kumpikaan enkeli, ei paholainen.
Kun ympärillä kuiskailtiin:
"Tuo päättyy kyyneliin",
ei käynyt niin.
Ei käynyt niin.

Mä tuun sun ihollesi,
mä tuun sun muistoihisi.
Uurteina kasvoillasi aina oon.
Merkitty mies.

Voimakas mies, voimakas nainen.
Mikä voimat vei, ymmärrä vain en.
Kun ympärillä erottiin,
me aina vannottiin:
"Meille ei käy niin".
Ei käy niin.

Mä tuun sun ihollesi,
mä tuun sun muistoihisi.
Uurteina kasvoillasi aina oon.
Merkitty mies.

Jos nyt lähdet, minä joudun eksyksiin.
Mihin mä meen, kun minut
sinuun piirrettiin, merkittiin?

(Kaija Kärkinen & Ile Kallio -Merkitty mies)

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Jos sä tahdot niin

Jos sä tahdot, niin
olen sulle joku aivan muu.
Jos sä tahdot, niin
olen virhe, joita tapahtuu.

Jos sä tahdot niin,
tulen jouluksi kotiin,
jos sä tahdot, niin
en enää lähde uusiin sotiin.

Jos sä tahdot, niin
jään vahtikoiraksi ovelles'
tai painan pääni sun povelles'.

Jos sä tahdot, niin
et enää koskaan ole levoton.
Jos sä tahdot, niin
kaikki minun myöskin sinun on.

Jos sä tahdot niin,
otan sinun uskontosi,
jos sä tahdot, niin
on mulle valheesikin tosi.
Jos sä tahdot, niin
muutan kirjoille Andorraan,
jos vielä siellä sut nähdä saan.

Sillä ilman sinua
hukun öihin sekaviin
ja ilman sinua mä niin...
Ilman sinua olen puolitiessä helvettiin.

Jos sä tahdot, niin
nimeäsi enää toista en.
Mut vaikka tahdot, niin
kuvaas' mielestäni poista en.

Jos sä tahdot, niin
tulen kallioiden läpi.
Jos sä tahdot, niin
whatever makse you happy.

Jos sä tahdot, niin
tuon sulle Tiibetin vuoteeseen
tai siirrän pohjoisen luoteeseen.
Ja aina uudelleen ja uudelleen
sun muistan joskus mua suudelleen.

Mutta ilman rakkautta
huku öihin sekaviin
ja ilman rakkautta...
No niin.
Ilman rakkautta olemme
puolitiessä helvettiin.

Jos sä tahdot niin.
Jos sä tahdot niin.

(Hector -Jos sä tahdot niin)

Tuota olen laulanut useamman kerran karaokessa ja muutaman kerran katulaulajana ollessani. Sitä paitsi tuo biisi on nyt kevään aikaan todella ajankohtainen oman tilanteeni takia.
Minulla on kevättä rinnassa ja olen tavannut yhden tyypin, josta en tässä vaiheessa vielä mainitse tämän enempää, koska en tiedä, mitä siitä tulee. Mutta voin sanoa, että hän on kiinnittänyt ainakin minuun todella paljon huomiota, jos ei muuta :)

Kevät vaikuttaa niin moneen, myös minuun sillä on vaikutusta. Mitähän kevät-aiheisia biisejä tulisi mieleeni? Ainakin Tavaramarkkinoiden "Kevät", jossa surkutellaan eroa ja Tommi Läntisen "Kevät ja minä", joka on pirteä ja jää päähän ainakin minulle. Yritän keksiä vielä myöhemmin muita.

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Katulaulajana

Repäisinpä oikein kunnolla tänään heikon rahatilanteeni vuoksi ja menin keskustaan laulamaan.
Olen aiemminkin ollut katusoittajana, mutta yksin oleminen ja laulaminen jossain rautatieasemalla tuntui alkuun hieman oudolta, olen tottunut siihen, että minulla on yleensä säestys taustalla.
Mutta loistavasti meni ja sain parissa tunnissa tienattua 30e, mikä on jo mielestäni melkoinen saavutus. Voisin taas ensi viikolla mennä, kunhan löydän aikaa töiltäni.

Lauloin tänään mm. näitä:

Maija Vilkkumaa -Totuutta ja tehtävää (2x)
Irina -Vihamiehet
Irina -Merkitykset muuttuu
Stella -Tunti
Stella -Häävalssi
Adele -Someone Like You
Kate Bush -The Man With The Child In His Eyes
Hoobastank -The Reason
MCR -The Ghost Of You
Chisu -Sama nainen
PMMP/ Noitalinna Huraa -Pikkuveli

ja lisäksi omista biiseistäni lauloin "Vihreät silmät" sekä "Unia, haaveita ja Apocalypticaa"... Muutama rokkari pysähtyi kuuntelemaan Rautatieasemalla ollessani ja minulle tuli hyvä fiilis, kun ne sanoivat, että minun kannattaa jatkaa laulamista. Haluaisin päästä vielä johonkin rock-/ progeprojektiin laulamaan, mikäli joku etsii sellaiseen naislaulajaa.

Muutaman viikon päästä aktivoidumme luultavasti bändikaverini kanssa jälleen ja yritämme saada keikkoja nyt keväällä. Voi myös olla, että mennään yhdessä katusoittajiksi, kunhan ilmat tästä lämpenevät.

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Päivä idolin kanssa


VIHDOINKIN! Olen odottanut vuodesta 2007, että saisin kenttäpaikan lempibändini keikalle ja toiveeni toteutui ^^
Kokonaan toinen asia onkin sitten, saako Jäähallissa kuvata ja muuttuuko järjestely kuvaamisen suhteen mitenkään ennen syyskuuta. Toivoisin, että muuttuisi, sen verran kovasti haluaisin ottaa kuvia pojista (ja sekin vain, jos saan kentällä riittävän hyvän paikan, jotta näen lavalle) blogiini. Britteihin Placebon keikalle pääseminen olisi tietysti myös kivaa, koska silloin pojilla olisi ainakin kotikenttäetu ja turvajärjestelytkään eivät olisi niin tiukat kuin Suomessa. Fanitapaamisesta en ole myöskään niin varma, tullaanko sellaista järjestämään syyskuussa Helsingin keikan yhteydessä, mutta jos sellainen järjestetään, se on vain jonkun kilpailun kautta ja silloin pitäisi olla todella hyvä tuuri, jotta sen kisan voittaisi (kuulostan melko pessimistiseltä, mutta Placebon tapauksessa asia on ollut niin, ainakin vuonna 2007, kun ne kävivät ensimmäistä kertaa Jäähallilla keikalla).

Mutta... Jos minulla olisi tuuria ja saisin mahdollisuuden viettää päivän yhdessä Brian Molkon kanssa, joku saattaisi kysyä, miten käyttäisin sen päivän. Veisin Brianin luultavasti metroajelulle Itä-Helsinkiin ja tarjoaisin hänelle kupillisen kahvia Itäkeskuksessa. Tai menisimme valokuvaamaan yhdessä Viikkiin ja kirjoittaisimme siitä päivästä yhdessä biisin. Tai sitten laulaisin itse Brianille omistamani biisin suomeksi ja antaisin hänelle mukaan kiertueen lopulle paketin hyvää teetä :)

Ja yrittäisin olla näyttämättä sitä, että minua jännittäisi hänen seurassaan, kun keskustelisimme arkisista asioista esim. perhe-elämästä ja vertailisimme Helsinkiä ja Lontoota kaupunkeina.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Anna Ternheim 7.3.2012 Tavastialla

Joskus vuosi sitten kirjoitin jossain merkinnässäni Anna Ternheimista, ruotsalaisesta laulaja-lauluntekijästä, joka lukeutuu yhdeksi suosikkiartisteistani. Nykyään Anna Ternheim asuu Yhdysvalloissa ja on levyttänyt siellä ollessaan viimeisimmän albuminsa "Night Visitor". Kävin katsomassa Annaa, kun hän esiintyi Tavastialla keskiviikkona.

Tunnelma Tavastialla oli todella odottava ja harras, mutta kun Anna tuli lavalle, se kirvoitti yleisössä suuret aplodit ja melkoisen huutomyrskyn. Keikan ensimmäinen biisi oli "Night Visitorin" avausraita "Solitary Move", jota kuuntelin todella keskittyneesti. Melkein kaikki biisit menivät sillä tavalla ja tietysti jokaisen jälkeen tuli taputettua. Anna vaikutti alkuun yllättyneeltä suomalaisyleisönsä reaktioon, hän ei ollut osannut odottaa, että saisi niinkin hyvän vastaanoton meiltä :)

Biisilistaan kuului pääasiassa "Night Visitorin" biisejä, mutta myös muutama vanhempi biisi kuultiin keikan aikana mm. Annan ensimmäiseltä albumilta kuultiin "I'll Fllow You Tonight", "My Secret" (encorena) ja Broder Danielin tunnetuksi tekemä "Shoreline". Annan kanssa esiintyi muutamissa biiseissä Dave Ferguson, joka on ollut mukana tekemässä Annan viimeisintä albumia ja jonka kanssa Anna lauloi "The Longer The Waiting, The Sweeter The Kiss":in.

Muutamia kuvia ja videopätkiä tuli otettua keikan aikana.


Anna soitti keikan aikana peräti kolmea tai neljää eri kitaraa ja muutamissa biiseissä pianoa. "Leaving On A Mayday" kuultiin aluksi vain pianon päällä olevan metronomin nakutuksen säestämänä, mutta biisin loppupuolella Dave soitti kontrabassoa. Todella hyvältä kuitenkin kuulosti ja biisien välissä Anna heitti todella rentoa läppää Daven ja yleisön kanssa.







Keikan viimeinen biisi oli "Black Light Shines", josta ehti muodostua suosikkini "Night Visitor" -albumilta viime syksynä, kun olen ensimmäistä kertaa kyseistä albumia kuullut. Sen Anna lauloi ottaen etäisyyttä mikrofoniin, mutta koska seisoin toisessa rivissä, kuulin todella hyvin sen ja ilman korvatulppia, joita olin muuten pitänyt koko keikan ajan (koska monesti keikoilla musiikki kuuluu niin kovaa, että kuulo on hyvä suojata).

Kiitos kauniista esityksestä Annalle ja kiitos hyville ystävilleni, jotka olivat mukanani kuuntelemassa hänen keikkaansa ja joiden kautta olen Annan musiikkia ensimmäisen kerran kuullut :) Toivottavasti Anna saadaan taas jossain vaiheessa Suomeen uudelle keikalle.