Levyarvio: Poets Of The Fall - Jealous Gods

Ensimmäistä kertaa arvioin jonkun uuden levyn. Mutta koska olen jo peräti 8 vuotta fanittanut Poets Of The Fallia ja omistan herrojen aiempiakin levyjä, olen odottanut tätä uutukaista ekan sinkkubiisin "Dazen" musavideon julkaisusta lähtien. Jealous Gods täydentää Poets-albumien toisen (jossa albumeilla on kaikilla kaksiosaiset nimet, aiemmat olivat Revolution Roulette ja Twilight Theatre) trilogian ja on herrojen järjestyksessä kuudes pitkäsoitto.

Albumi alkaa siis ensimmäisellä sinkkujulkaisulla "Daze", jonka upean visuaaliseen videoon rakastuin. Sanoitukset ovat tuttua Poets laatua, mutta olen kummastellut Poetsien laulajan, Marko Saareston, falsetin käyttöä. Kaksi vuotta sitten julkaistun "Temple Of Thought"-albumin ensimmäiseen sinkku- ja musavideojulkaisuun "Cradled In Love":en minulla kesti tottua useamman kuuntelukerran ajan, mutta "Dazen" kanssa kävi päinvastoin. Lieneekö jotain tekemistä myös sillä, että "Daze" on nopeatempoisempi ja Markus 'Captain' Kaarlosen soittamat kosketinmelodiat ovat tarttuvampia kuin hitaammissa biiseissä.

Toisena on vuorossa albumin nimiraita "Jealous Gods", jonka alun pianomelodia muistuttaa minua Adelen biisistä "Turning Tables". Ja uskoisin, että tästä tulee yksi suosikkini keikoilla, kunhan tulen parin viikon päästä näkemään  paremman puoliskoni kanssa bändin livenä Tavastialla.

Albumin kolmas raita "Rumors" rokkaa kuten avausraitakin, eri tavalla tosin, sillä kertosäkeessä kappale moduloi (sävellaji vaihtuu toiseksi). Lyriikoista pidän tähän mennessä erityisesti:

N' I know they would steal your heart to see my love tortured
Render trust a hostage to fortune
Rumors seduce like fire

"Brighter Than Sun":ista tulee Poetsien uuden albumin seuraava sinkku, epäilen, että bändin ulkomaalaiset fanit ovat ainakin sitä mieltä. Onpa biisi äänestetty suosikiksi näinkin lyhyessä ajassa uudelta levyltä bändin virallisten nettisivujen keskustelufoorumilla. Itse en oikein tiedä, mitä  ajatella tästä biisistä... Tai onhan se hieno, mutta mietin myös, puuttuuko siitä jotain. Lyriikat ovat tässäkin biisissä tosin hienot.

Seuraava biisi avasi ensikuulemalta minulla kyynelkanavat samalla tavalla kuin edellisen albumin "Skin" sekä "The Ballad Of Jeremiah Peacekeeper". Biisin nimi on "Love Will Come to You" ja se tuo mieleeni lisäksi hieman "Stay":n, Poetsien debyyttilevyn herkistelybiisin. Eikä minulla ole tähän tämän enempää lisättävää.

"Rogue" on albumin ja koko Poetsien uran ensimmäinen täysin instrumentaalikappale, jossa bändin kitaristit pääsevät näyttämään taitonsa. Sekä Olli että Jaska ovat livenäkin loistavia kitaristeja, mutta ottaako bändi tämän uuteen keikkalistaansa, jää nähtäväksi.

"Rebirth" nousi toiseksi suosikikseni balladiosastolta tällä uudella albumilla, etenkin sanoitustensa ansiosta:

For you, for you
I would bring down the heavens on this earth
For you, for you
I would even trust the devil for rebirth

Linkitin kyseisen biisin myös paremman puoliskoni Facebook-seinälle ja hänkin sanoi pitävänsä siitä. Mutta en usko, että hänestä tulee samanlaista fania bändille kuin minusta on tullut.

"Hounds To Hamartia" :ssa kitarat helkkyvät taas kirkkaina ja Markon hypnoottinen ja kaunis lauluääni pääsee oikeuksiinsa. Tykkään todella paljon eikä lopussa kuultava radiolähetys häiritse minua pätkääkään.

"Clear Blue Sky" heijastelee kaipuuta menneeseen, takaisin aikaan, jolloin laulun puhuja juoksi rakkaansa kanssa ilman huolia, vapaana sinisen taivaan alla. Onneksi en ole itse jäänyt haikailemaan menneisyyttäni, vaikka se toisinaan muistuttaa minua olemassaolollaan. 

"Choice Millionaire" ei jostain kumman syystä sytyttänyt minua, se taitaa olla näistä albumin kappaleista myös ainoa, jonka kuuntelemisen jätin kesken. Se ei vain jotenkin auennut minulle heti ensimmäisellä kuuntelukerralla tai sitten se on vain liian erikoinen Poetsien tavallisesti niin hillittyyn ja runolliseen tyyliin.

"Nothing Stays The Same" päättää Jealous Gods-albumin. Rauhallinen, herkkä balladi muistuttaa minua aiemmista Poetsien tekemistä balladeista, jotka ovat koskettaneet minua. Siinä on ripaus surua ja lyriikat ovat myös ehkä yhdet Markon kauneimmista:

Been doused in elixir to numb my pains
And black and white thoughts have all bowed to me
As I’ve walked through their unlit corridors
And weak as I am you’re like an angel standing by me

When sorrow calls my name
I know nothing stays the same

Loppuvaiheessa kappale kasvaa, mutta ei kuitenkaan liikaa. Kitarariffit saavat kylmät väreet kulkemaan pitkin selkääni, samoin kertosäkeen viimeiset, toistuvat säkeet.

Loppuarvosanaksi antaisin tälle albumille 4/5, sillä siinä on paljon hyvää, mutta myös muutama sellainen kohta, mitkä eivät yllätä minua samalla tavalla kuin aiemmin kuunnellessani bändin levyjä. 

5 albumia, joita ilman en olisi minä 5/5

Heikki Kuula -Blacksuami, 2010

Turpiin on otettu, mutta eipä tunnu missään. Katkeruus. Rytmimusiikin syvempi olemus. Lähiöelämä. Yksinhuoltajat ja se, ettei niihin pysty luottamaan, vaikka haluaisi. Työttömyys. Itsensä takaisin jaloilleen saaminen.

Kappaleista:

1. Sun nimi on Kuula: Siteerasin pitkään tämän kappaleen kahta viimeistä säettä, sillä mielestäni se oli todella hyvin sanottu. Teksti kertoo lähiöelämästä.

2. Subutexcowboy: Ahdistava nimi ja piinaava teksti, joka kertoo narkkarista.

3. Kallio-Herska: Huumeet ja seksi ovat pääosassa tässä kappaleessa, jonka biitti on puhallinvoittoinen. En tiedä, onko Kuula itse nyysinyt sen jostain.

4. Paskannan sieluusi: Ruotii isä-poika-suhdetta, joka ei ole ihan täysjärkinen. Kykenen samaistumaan tähän tietyllä tapaa, vaikka olenkin väärää sukupuolta ja asiani ovat omien vanhempieni kanssa huomattavasti paremmin.

5. Spuge: Lainaa häpeilemättä erästä Kings Of Conveniencen biisiä. Teksti kertoo alkoholistista, joka kuolee pakkaseen. Ironinen. Radio Helsingin kesäbiisi 2010.

6. 270183-213H: Tämä muistuttaa minua niistä jaksoista, jolloin olin työtön ja minua otti tavattomasti päähän säätämiseni. Kertosäe ja biitti lainaavat Kasevan "Et jäädä voi nukkumaan"-biisiä.

7. Sutenöörin blues: Surullinen biisi, joka kertoo parittajasta puhumassa huoralle, jota tämä rakastaa, vaikka ei haluaisikaan myöntää sitä.

8. Huoralta pääsi kyynel: Maansa myynyt nuori mies kohtaa huoran, joka riistää henkensä myöhemmin samana yönä ja saa miehen muistelemaan heidän tapaamistaan.

9. Kurita mua mutsi: Huono äiti-poika-suhde on tämän biisin aihe. Poika kantaa sydämessään kaunaa lapsuutensa traumoista, siitä, miten ei saanut huomiota äidiltään muuten kuin tekemällä pahaa.

10. Luutarhassa: Teksti lainaa Hectorin kappaletta "Olen hautausmaa". En tiedä, onko tässä myös kertomus pojan isästä.

11. Postikortteja reunalta: Parittaja tekee itsemurhan kuullessaan naisensa kuolleen ja kertoo tarinan kuolemastaan.

12. Poistakaa makkaraa: Tämän tekstiin en ole kiinnittänyt niin paljon huomiota, mutta Basso.fi:n keskustelupalstaa seuranneena olen lukenut, että poikakin olisi kuollut ja raportoi tässä biisissä tilannettaan taivaasta.


Viimeinen osa on ollut jo jonkin aikaa valmiina, mutta sain vasta nyt postattua sen tänne. Seuraavaksi aion ruveta tekemään listaa parhaista mies- ja naislaulajista. Ja toivon, että ensi lauantain keikka menisi hyvin. Raportoin siitä varmaan tännekin jossain vaiheessa omasta näkökulmastani.

5 albumia, joita ilman en olisi minä 4/5

Olavi Uusivirta -Minä olen hullu, 2008

Välivuodenajat. Luovuus. Hulluus. Vastakkainasettelu. Haluni ruveta kirjoittamaan ja saada aikaan jotain syveni. 80-luvun hengessä tehty albumi. Kielletty rakkaus. "Kirje nuorelle Saarikoskelle". Melleri. 

Kappaleista:

1. Löysäläisen laulu: The Cure -tyyppinen bassokuvio. Itse teksti lainaa Eino Leinoa ja melodia on yksinkertainen, mutta kaunis. Hyvä keikkojen avausbiisi, jos on nähnyt Olavin livenä.

2. Minä olen hullu: Levyn nimikkobiisi, joka ei ehkä avaudu heti parin ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen. Toimii paremmin livenä, jolloin jokainen tulkinta on erilainen ja olenpa ollut itsekin lavalla muutaman kerran tämän aikana Olavin keikoilla :D

3. Salmisaaren Salome: Katalasta, julmasta naisesta kertova ensimmäinen sinkkujulkaisu. Tältä levyltä ainoa musiikkivideo, joka hymyilyttää ja hieman hirvittääkin, kun näin, miten Olavi on laittanut itsensä likoon. Keikoilla tätä on seurannut nopea versio biisistä "Irrallaan" ja olen hyppinyt jalkani kipeiksi ja kiljunut ääneni käheäksi.

4. Sunnuntailapsi: Vastapainona Salomelle. Rauhallinen, haikea kappale, joka kertoo siitä, kuinka veljekset tappoivat isänsä.

5. Huomenna hän tulee: Lainaus Samuel Beckettin samannimisestä näytelmästä. Nuoruudesta ja hulluudesta sekä menneisyydestä kertova kappale.

6. Ukonlintu ja virvaliekki: Nimi ja osa sanoituksesta lainaa Eino Leinon samannimistä runoa. Suosikkini tältä albumilta kauniin, kuulaan melodiansa, mutta myös tekstinsä ansiosta. Kielletty rakkaus on aina kiehtonut minua. Kirjoitin ns. vastakirjoituksen, joka kuitenkin tyrmättiin työväenopiston lyriikkapaja-kurssilla, jota Olavi oli vetämässä. Tai oikeastaan Olavi sanoi, ettei kahta eri aikakautena elänyttä runoilijaa voi mahduttaa samaan biisiin.

7. 6:06: Eräänlainen rakkauslaulu tämäkin. Taiteilija ja hänen muusansa. Toisen säkeistön loppu naurattaa joka kerta, kun kuulen tämän.

8. Tyhjiä sanoja: Muistan tästä sen, miten Olavi on joskus heittänyt läppää soittotaidoistaan tämän laulun yhteydessä. Sanoitukset ovat hyvät, mutta en tiedä, lainaako tämäkin jotain.

9. Synnyin tappamaan: Duetto laululle ja koskettimille. Melankolinen teksti, joka lainaa Saarikoskea(ko?)

10. Viimeinen kesä: Haikea, loppukesän fiiliksistä kertova teksti. Osaksi myös "kotiseutuhenkinen", sillä kappaleessa mainitaan Punavuoresta tuttuja paikkoja.

11. Sininen kukka: Albumin haikea päätöballadi, jonka teksti pohtii ihmiselämän syvällisyyttä ja romantiikan aikakautta, jolloin kuolema ja kuolevaisuus olivat keskeisiä teemoja runoilijoiden teksteissä.

 

5 albumia, joita ilman en olisi minä 3/5

The Cardigans -Long Gone Before Daylight, 2003

Yöt. Rakkauteni. Muistot. Yksinäisyys. Lämpö. Rauhoittuminen biletyksen jälkeen. Tajunnanvirtaa. Kesä. Talvi.

Kappaleista:

1. Communication: Eräänlainen erobiisi, mutta myös rakkauslaulu. Pehmeä, rauhallinen avausbiisi, jonka yksinkertaiset, country-tyyliin tehdyt kitarariffit saavat minut kuuntelemaan tätä hyvin keskittyneenä ja hyräilemään joskus mukana.

2. You're The Storm: Albumin toinen single-julkaisu. Pidän tästä Nina Perssonin kirjoittaman sanoituksen vuoksi ja minusta olisi hauskaa kirjoittaa joku teksti tähän tyyliin suomeksi ja verrata ihmistä myrskyyn, jota tarvitsen elämääni.

3. A Good Horse: Albumin "voimabiisi", joka kertoo päättäväisyydestä ja lupauksista.

4. And Then You Kissed Me:  Parisuhdeväkivaltaa ja rakkautta. Olen monesti hypännyt tämän yli, koska en ole jostain syystä pitänyt tästä. En tiedä, vaikuttavatko sanoitukset vai onko tämä vain liian pitkäveteistä kuunneltavaa.

5. Couldn't Care Less: Koska olen hypännyt monesti tämänkin yli, en osaa muodostaa tästä kappaleesta mielipidettä.

6. Please, Sister: Pidän tätä jousiorkesterin säestämää balladia ruokuksena naispuoliselle Jumalalle. Pehmeä, surullinen laulu, johon kykenen samaistumaan, koska minulla on ollut hankaluuksia ihmissuhteissani, vaikka olenkin halunnut, että minua rakastettaisiin juuri sellaisena kuin olen.

7. For What It's Worth: Country-henkinen kappale. Mieleeni tämä on tuonut nuotion ääressä istumisen fiiliksen. Tätä on kiva laulaa välillä itsekseenkin ja toiselle, josta välittää.

8. Lead Me Into The Night: Rauhallinen kappale, jossa toivotaan, että puhuja saisi saattajan yöhön, pois valoista.

9. Live And Learn: Yksi albumin single-kappaleista. Rock-henkinen kappale, jossa lauletaan elämästä. Laulu, jossa sanotaan, että opit vain elämällä, vaikka elämä potkisi päähän.

10. Feathers And Down: Haikea, kaunis rakkauslaulu, johon suunnittelin joskus omatekoista musiikkivideota, jossa olisin esiintynyt yhden entiseni kanssa, mutta se jäi kehitysasteelle ja erosimme sen jälkeen.

11. 03.45: No Sleep: Albumin päätösbiisi, joka on rauhallinen ja jonka sanoituksiin en ole pahemmin perehtynyt. Näitä viimeisiä kappaleita kuunnellessa on hyvä rauhoittua ja vaikka nukahtaa, jos on väsynyt.

5 albumia, joita ilman en olisi minä 1/5

Apocalyptica -Cult, 2000

Yläasteen viimeiset vuodet. Lohtu koulukiusatulle nuorelle. Piristys aamuheräämisiin. Rohkaisu pelkoon. Tieto siitä, etten enää mahdu siihen samaan muottiin kuin kaikki toiset vaan haluan etsiä omaa polkuani, omaa itseäni.

Kappaleista:

1.Path: Kuulin tästä ensin sen version, jossa Guano Apesin Sandra Nasic lauloi ja inhosin aluksi kyseistä tulkintaa. Ja sitä videota. Instrumentaali oli vielä jotenkin kuunneltavissa silloin. Vanhempana aloin pitää molemmista versioista, jopa se laulettu kuulostaa nykyään siedettävämmältä.

2. Struggle: Alun jännite hieman pelottaa, mutta kun tarkemmin kuuntelee, kappale on kokonaisuudessaan hieno ja toimii. Käytettiin tätä yhdessä näytelmässä, kun olin teatterikoulussa.

3. Romance: Kaunis, melodinen rakkauslaulu, jonka Eicca on omistanut perheelleen. Mietin joskus koreografiaa tähän ja muutamaan muuhunkin kappaleeseen, mutta se ei kehittynyt suunnitteluvaihetta pidemmälle.

4. Pray! : Raskas, mutta melodinen kappale.

5. In Memoriam: Alku ja loppu rauhallisia, keskellä biisiä raskaampi meninki. Kuten nimikin kertoo, tätä voisi käyttää hautajaisissa ja niin varmaan on käytetykin... Tai ainakin sellaiseen tilanteeseen, jossa joku on menettänyt jonkun.

6. Hyperventilation: Jää minulle aika etäiseksi. Taustamusiikiksi esim. kirjoittamiseen.

7. Beyond Time: Levyn kaunein ja surullisin kappale. Kappale, johon olen nuorempana tehnyt koreografian ja jota kuunnellessani olen monesti itkenyt. Ja joka on tuonut minulle lohtua sitä tarvitessani.

8. Hope: Melodinen kappale, josta on olemassa myös laulettu versio, jota en ole kuullut kuin kerran. Vaikea mennä sanomaan, kummasta pidin enemmän.

9. Kaamos: Rauhallinen alku, joka kuitenkin muuttuu raskaaksi. Kaunis ja toimiva.

10. Coma: Tätä kuunnellessa meinaa nukahtaa, sillä tämä on niin rauhallinen ja unettava. Olen kuunnellut tätä silloin, kun minulla on ollut vaikeuksia nukahtaa tai olen nuokkunut unen ja valveen rajamailla.

11. Hall Of The Mountain King: Edellisen kappaleen jälkeen tätä kuunnellessa säpsähtää hereille. Aika hurja tulkinta klassisesta kappaleesta.

12. Untill It Sleeps: Metallica-cover, josta pidän yhtä paljon kuin alkuperäisestäkin tulkinnasta.

13. Fight Fire With Fire: Minulle aika mitäänsanomaton, koska en ole koskaan kuunnellut viimeistä kappaletta loppuun enkä oikein ottanut selvää tästä.