Rock The Beach 2013

Kesäkuun loppupuoli meni lomaillessa ja pääsin kuin pääsinkin talkoolaiseksi tänä vuonna ensimmäistä kertaa järjestetyille Rock The Beach-festareille. Paikkana festarille toimi suosittu Hietaniemen uimaranta, tuttavallisemmin Hietsu, jossa olen joskus aiemminkin käynyt, mutta siitä on aikaa.

Toimin talkoolaisena kolme päivää ja sain palkkioksi kolmn päivän rannekkeen, jonka kävin vaihtamassa heti, kun rannekkeenvaihtopiste porteilla aukesi keskiviikkona. Keskiviikko oli myös ensimmäinen päiväni talkoolaisena, kiitos sen, että olin saanut vaihdettua yhden työvuoroistani sille päivälle. Ja keskiviikko taisi olla myös ainoa sellainen päivä, jolloin halusin käydä katsomassa bändejä :)

Ensimmäinen esiintyjä Radio Rock-lavalla oli Jätkäjätkät, joihin rap-artisti Asa kuuluu. Olen kuunnellut Asan tuotantoa jonkin verran ja tykännyt herran biiseistä, joissa on kantaa ottavia sanoituksia ja taustalla käytetty mitä erikoisimpia soittimia. Nyt Jätkäjätkien esiintyessä en hirveästi kiinnittänyt huomiota soittimiin, lähinnä vain fiilistelin biisejä.

Muutamia kuviakin tuli otettua ennen kuin suuntasin kulkuni uimarannan toisessa päässä sijaitsevalle Nokia Musiikki-lavalle, jonka ensimmäinen esiintyjä oli amerikkalainen All Time Low. Bändistä en tiedä sen enempää kuin nimen ja musiikki oli liian poppia omaan makuuni, mutta ATL:n poikien heittämät välispiikit jaksoivat naurattaa, samoin heidän flirttailunsa teinityttöjen kanssa.

Jätkäjätkät

All Time Low

ATL:n pojista en saanut huonon sijaintini vuoksi otettua niin tarkkoja kuvia, mutta kuitenkin muutaman.

The Gaslight Anthemin keikan onnistuin missaamaan, kiitos sen, että jäin odottamaan Billy Talentin keikan alkua. Mutta odottaminen kannatti, koska onnistuin pääsemään suht eteen ennen kuin kello tuli 17.50 ja Billy Talentin pojat nousivat lavalle aloittaen oman keikkansa "Devil In The Midnight Mass":illa. Sitä seurasi "Viking Death March", kuten viime vuonnakin, kun olin Billy Talentin poikia katsomassa ensimmäistä kertaa Helsingissä. Silloinkin olin suht edessä, mutta tällä kertaa sain huomattavasti paremman kuvasaldon pojista ja vältyin liialta tönimiseltä, sillä olin onnistunut pääsemään lavan vasempaan reunaan, jossa Ian D'sa, bändin kitaristi, soitti.

Rajoitetun soittoajan vuoksi Billy Talent ei soittanut kuin tunnin, mutta settiin mahtui kahden aiemmin mainitsemani biisin lisäksi seuraavat:

The Ex (josta en ollut edes alkuun varma, koska viimeksi en kuullut tätä Kaapelitehtaalla)
Love Was Still Around
This Suffering
Rusted From The Rain
Saint Veronika
Surrender (jonka Ben esitteli rakkauslauluna ja jonka aikana alkoi sataa. Sade ei kuitenkaan häirinnyt minua, koska päivällä oli järjettömän kuuma)
Stand Up And Run
Running Across The Tracks
Try Honesty
Devil On My Shoulder (aina yhtä mahtava kuten edellisellä kerrallakin... Lauloin mukana tällä kertaa täydestä sydämestäni)

Fallen Leaves
Surprise, Surprise
Red Flag

Billy Talentin rumpali Aaron otti paitansa keikan ajaksi pois. Jäin odottamaan, tekisikö Ben samoin, mutta herra piti kuumuudesta huolimatta sinnikkäästi mustan paitansa päällä ja vitsaili yleisölle välispiikeissään.

"I got the devil on my shoulder..."

Green Dayta en päässyt katsomaan keskiviikkoillan päätteeksi, koska seisoin silloin narikassa vastaanottamassa ja antamassa ihmisille heidän tavaroitaan muutaman muun talkoolaisen kanssa. Onneksi en kumminkaan joutunut olemaan festarialueella puoli kahteen asti, muuten olisin joutunut ottamaan taksin kotiin Rautatientorilta nukkuvan poikaystävän ja ihmettelevän kissan luokse.

Torstaina raahauduin jälleen festarialueelle, tällä kertaa siivoamaan (siivous on ikävintä talkoolaishommaa, etenkin, jos pitää kerätä tarkkaan jokainen tupakannatsa maasta) ja puolessavälissä päivää meitä pyydettiin apuun roudaamaan seuraavana päivänä esiintyvän 30 Seconds To Marsin lavarakennelmia. Yllättävän hyvin se sujui isolla porukalla, tosin ihmettelimme, miksi bändillä oli mukanaan monta pahvilaatikkoa, joissa oli uimaleluja.

Perjantaina menin taas iltavuoroon, tosin sinä päivänä en ollut katsomassa bändejä, sillä festareilla ei ollut oikein mitään, mikä olisi minua kiinnostanut. Siivosin koko loppuillan ranta-aluetta ja pääsin katsomaan 30 Seconds To Marsia, josta sain napattua muutaman kuvan. Bändi esitti pääasiassa kahden viimeisimmän albuminsa biisejä, mutta hyviltä "Love, Lust, Faith And Dreams:in" biisit kuulostivat. Ja Jared Leto oli rinnastettavissa U2:n laulusolistiin Bonoon puolipitkine hiuksineen ja mahtavine äänineen. Sain kylmiä väreitä muutamista biiseistä ja taisinpa liikuttuakin kyyneliin yhden kohdalla ja lauloin "The Kill:in" mukana, kun bändi soitti sen. Kunhan bändi saadaan seuraavan kerran Suomeen, aion mennä uudestaan paremmalla ajalla nauttimaan heidän keikastaan.

Ja tähän loppuun vielä pari hassua kuvaa, jotka eivät ole välttämättä mitään maailman tarkimpia, mutta joista kuitenkin saa selkoa, millainen show 30 Seconds To Marsilla oli.

Iso kiitos kaikille talkoolaisille sekä festarin järjestäneelle Live Nationille ja bändeille. Toivottavasti kyseinen festari järjestetään ensi vuonnakin. Talkoolaisena olemisessa oli yksi miinuspuoli nimittäin ranneke, joka ei meinannut pysyä kiinni verrattuna muihin festareihin, joiden ranneketta olen pitänyt joskus aiemmin.

Bloglovin'

Seuraa blogiani Bloglovin' in avulla

Joudun siirtämään blogini Bloglovin'-sivustolle, koska Google Reads lopetetaan. Tervetuloa seuraamaan blogiani sitä kautta :)

Kesän odottelua

Lunta tulee taivaan täydeltä yhä, vaikka eletään maaliskuun puoltaväliä ja toivoisin, että kevät tulisi ja sen myötä taas ihana, lämmin kesä.

Kevään keikka-aikatauluista en ole vielä varma, mihin kaikkialle haluan mennä ja mihin varani riittävät, sillä aloitin tammikuussa uudessa kuorossa ja käytän ainakin muutaman arki-illan ensi kuusta eteenpäin esiintymällä muiden kuorolaisten kanssa. Kyseessä on kuoro nimeltä Helsingin Laulu. Kuulin kyseisestä kuorosta äidiltäni, jonka työkaveri laulaa siinä ja pienryhmässä nimeltä Jospa. Jospalla oli viime vuonna joulukuussa joulukonsertti, jota äitini oli kuuntelemassa ja kun oli puhetta kyseisestä kuorosta, jätin siihen hakemuksen, kävin koelaulussa ja nyt olen ollut kohta kaksi kuukautta koeajalla. Harjoittelulle yritän löytää aikaa aina, kun jaksan, vaikka viikonloput reissaan välillä Keravalle. Nytkin viikonloppuna olen menossa taas sinne Oskua tapaamaan.

Rock The Beach julksiti eilen lisää esiintyjiä ja kun eilen illalla töiden jälkeen sain tiedon uusista kiinnityksistä, kiljuin ainakin 10 minuuttia kuin pahainen teinityttö. BILLY TALENT TULEE ROCK THE BEACHIIN KESKIVIIKKONA! Siinä on jälleen yksi hyvä syy hakea kyseiselle festarille talkootöihin ja yrittää päästä näkemään jo toisen kerran mahtava bändi, vaikka keskiviikkona Hietaniemen uimarannalla soittaa myös Green Day ja Jätkäjätkät, jotka haluaisin myös nähdä. Talkoolaisten hakuaika alkaa huomenna, niin kerrottiin Rock The Beachin sivustolla, kun kävin sitä lukemassa. Aikatauluja ei olla vielä sen tarkemmin julkistettu, mihin aikaan Billy Talent soittaa, mutta onhan kesäkuuhunkin vielä aikaa.

Haaveeni olisi myös joskus tulevaisuudessa saada haastattelu Beniltä, vaikka en ole ammatiltani edes toimittaja, mutta haluaisin kysellä herralta ylipäätään elämästä ja Billy Talentin lyriikoista yms. Olen kyseisestä tilanteesta nähnyt joskus unta, mutta aika näyttää, toteutuuko tuo haave joskus tosielämässäkin.

Devil On My Shoulder

As I get closer,
My dreams get farther.
I climb that ladder
but you kick it over.

Thirsty for water,
You give me vinegar.
When I drink your medicine,
it just makes me sicker.

I dug a hole so deep,
I'm gonna drown in my mistakes
Can't even sell my soul
'Cause it ain't worth shit to take.

I got the devil on my shoulder,
And I just can't sink any lower.
The hounds of Hell are getting closer.
I got the devil on my shoulder.

Follow the rainbow,
my lucky omen.
There ain't no pot of gold,
just copper tokens.

I found the key to life,
the lock was broken.
All my accomplishments
Are best left unspoken.

I dug a hole so deep,
I'm gonna drown in my mistakes
Can't even sell my soul
'Cause it ain't worth shit to take.

I got the devil on my shoulder,
And I just can't sink any lower.
The hounds of Hell are getting closer.
I got the devil on my shoulder.

My horror-story is nearly over.
I said "I'm sorry", but I was sober.
I beg for mercy from my infernal friend,
The one that drops the nails into my coffin.

I got the devil on my shoulder.
I got the devil on my shoulder.

I got the devil on my shoulder,
And I just can't sink any lower...

(Billy Talent)

Piti postata jo viime vuoden puolella merkintä siitä, että Anna K:hon, kantakaraokepaikkaani, on saatu uusia biisejä, mm. tuo yllä oleva Billy Talentin biisi, jossa on mielettömät kitarariffit (Ian D'sa on loistava kitaristi) ja jota on muuten ihan mahtavaa laulaa. Nyt otan vahingon takaisin ja kirjoittelen taas hieman kuulumisia.

Yksi syy, miksi valitsin Billy Talentin biiseistä juuri tuon, on se, että sen lyriikat muistan edes jollain tavalla ulkoa. Yksikään toinen biisi ei ole jäänyt minulle kyseiseltä bändiltä niin hyvin päähän, vaikka pitää kyllä myöntää, että tykkään kovasti kyseisestä bändistä nähtyäni heidän keikkansa viime vuonna. Voisinpa sanoa itsekin, että piru istuu välillä omalla olkapäälläni ja kuiskuttelee kaikkea kiellettyä korvaani :D

Suunnitelmia tälle vuodelle ei vielä ihan tarkkaan keikkojen suhteen ole. Haluaisin ensi viikolla katsomaan Olavi Uusivirtaa ravintola Allotriaan Vallilaan, mutta saa nähdä, onko minulla ja Oskulla viitseliäisyyttä ja rahaa lähteä kyseiseen tapahtumaan, koska seuraavana iltana pidän tuparit. Kesällä taas olisi vuorossa Muse, jonne olen menossa kaveripariskuntani kanssa. Ja tietysti Rock The Beachin uusia kiinnityksiä odottelen innolla, kun niitä julkaistaan lisää huomenna.

Uuden musiikin kilpailujen alkuerät pidettiin kuukausi sitten. En kyseistä kilpailua seurannut, mutta yhden biisin sieltä olen kuullut jo useammin kuin kerran ja tykännyt, vaikka kyseinen biisi putosikin jatkosta. Kyseinen biisi on Atlético Kumpulan "Paperilyhty", joka sai ainakin minut hyvälle tuulelle, kun kuulin sen. Ehkäpä postailen kyseisestä bändistä hieman enemmän tietoa myöhemmin...

"I have finally seen the light..." Muse Hartwall Areenalla 10.12.2012

Muutaman kuukauden odotukseni palkittiin eilen, kun pääsin viimein katsomaan Musea livenä Hartwall Areenalle täällä Helsingissä. Olin ehtinyt koko kesän popittaa MP3-soittimestani Musen biisejä ja laulaa karaokessakin muutamia vain opetellakseni biisejen sanoja ulkoa ja se kannatti, sillä eilinen oli jotain niin mahtavaa, etten tule unohtamaan sitä pitkään aikaan. Muutamaa viikkoa aiemmin oli uutisoitu, että Musen laulaja-kitaristi Matthew Bellamy oli katkaissut jalkansa ja bändi oli joutunut perumaan ainakin Ruotsin ja Norjan keikat tämän kiertueen aikana. Pelkäsin samaa Suomen keikan kohdalla, mutta onneksi niin ei käynyt.

Ovet Hartwall Areenalle aukesivat klo 18.30. Itselläni oli istumapaikka yläkatsomoon, koska kenttäpaikat olivat menneet hetkessä, kun liput olivat tulleet myyntiin. Mutta onneksi näin jonkin verran lavalle omalta paikaltani ja kuulin tarpeeksi.

Lämppärinä Muselle toimi amerikkalainen tyttöduo nimeltä Deap Vally, joiden laulajan ääni kuulosti yhtä räkäiseltä kuin Janis Joplinin aikoinaan. Tytöt eivät soittaneet kuin korkeintaan puoli tuntia ja sinä aikana kävin etsimässä paitakojun, josta matkaani tarttui Musen "The 2nd Law" - Tourin paita kyseisen levyn kansikuvalla varustettuna.

Ilmeeni ei ole mikään paras mahdollinen, poseeraaminen ei ole koskaan ollut hyviä puoliani, mutta itse paita on todella hieno ja värikäs. Ja jos minulta kysytään, pidän "The 2nd Law'n" kansikuvasta kaikkein eniten Musen albumeista :)

Muse aloitti soittamisensa yhdeksän aikaan. Upeaa introa seurasi "Supremacy", jonka aikana meinasin purskahtaa itkuun, koska Mattin ääni on jotain niin mahtavaa kuulla livenä... Muistan, miten olen laulanut itse Musea karaokessa, mutta kaikkiin biiseihin en ole pystynyt läheskään yhtä hyvin heittäytymään, koska Mattin ääntä on mahdotonta verrata yhteenkään toiseen.

"Supremacya" seurasi "Hysteria" ja sitä puolestaan "Panic Station", jonka aikana nousin ensimmäisen kerran seisomaan keikan aikana. Omassa katsomossani ei kovin moni seisonut, koska tilaa oli rajoitetusti, mutta itse ainakin otin tilan haltuun ja fiilistelin, minkä kykenin. Kuviakin sain jonkin verran ilman salamaa omalla kamerallani, vaikka alkuun mietin, saako Hartwall Areenalla kuvata, kun siellä on normaalia tiukempi suhtautuminen kuvaamiseen. Mutta pakkohan minun oli saada edes muutama kuva otettua tätä blogimerkintää varten.

Keikan aikana kuultiin myös seuraavat biisit:

Resistance
Supermassive Black Hole
Animals

Explorers (Matt siirtyi tämän aikana soittamaan flyygeliä. Mies on todella lahjakas pianisti, kitaristi ja laulaja)
Sunburn (tämä oli todella mukava kuulla, koska Muse soittaa nykyään harvemmin alkuaikojen biisejä livenä)
Time Is Running Out (jonka aikana lauloin mukana täydestä sydämestäni ja otin loppuvaiheessa hieman videolle tätä)
Liquid State
Madness

Follow Me (josta on julkaistu viimeisin video Musen kotisivuilla)
Undisclosed Desires
Plug In Baby
Stockholm Syndrome (arvasin lavalle heijastettavista valoista, että tämä olisi seuraava)

Encoret:

Uprising
Knights Of Cydonia
Starlight (jonka aikana yleisö sai laulaa mukana)
Survival

Keikan aikana ei paljon välispiikkejä kuultu, mutta bändi lupasi tulla takaisin ensi vuonna ja seuraava Helsingin keikka onkin heinäkuussa Olympiastadionilla. Liput tulevat myyntiin perjantaina, joten aion hankkia lipun niin pian kuin mahdollista.

Iso kiitos Muselle upeasta keikasta. Thank you guys. Hope to see you again next year.

Poets Of The Fall Virgin Oil Co:ssa 8.12.2012

Jo toistamiseen Poets Of The Fall heittää keikan todella lähellä synttäreitäni ja samassa paikassa. Mutta Virgin Oil Co:sta on sanottava sen verran, että kyseinen paikka on todella hieno keikkapaikkana ja tällä kertaa pääsin seuraamaan keikkaa lavaosion yläkerrasta käsin. Keikalla seuranani oli Osku, joka on hyvä valokuvaaja ja jonka kuvia sain luvan käyttää myös tässä merkinnässäni.

Ennen keikkaa DJ:t soittivat todella hyvää musiikkia ja Musen "Panic Stationin" aikana innostuin laulamaan mukana ja rummuttamaan pöydän pintaa käsilläni... Musen keikka on tosiaan jo huomenna ja odotan sitä yhtä innolla kuin tuota eilistäkin.

fiilistelen Musen biisin tahdissa :D

Itse keikka alkoi joskus puolenyön aikaan taas ja Poetsien ensimmäinen biisi illan aikana oli heidän uusimman levynsä avausbiisi "Running Out Of Time". Sitä seurasi "Diamonds For Tears", joka on soitettu nyt pariin otteeseen keikan alussa, kun olen ollut bändiä katsomassa tämän vuoden aikana (eilinen Virgin Oilin keikka oli jo kolmas keikka vuoden sisään Poetsilta omalta osaltani. Jotkut ovat kiertäneet bändin mukana ulkomailla asti, itsekin toki lähtisin, jos vain olisi varaa ja aikaa). 

Alempana kuvaussaldoa omasta kamerastani, josta loppui akku kesken kaiken.

Illan aikana kuultiin myös nämä biisit:

Temple Of Thought

Cradled In Love (jota olen pitänyt liian imelänä rakkauslauluna, mutta olen alkanut tottua jo tähän)

Locking Up The Sun

Signs Of Life (Markon sanojen mukaan kyseinen biisi täydentää trilogian puuttuvan palasen. Poetsien debyyttilevyllä ei ollut pitkään aikaan nimibiisiä, vaikka Carnival Of Rustilta ja Temple Of Thoughtilta sellainen löytyykin, joten bändi otti vahingon takaisin ja kyseinen biisi oli mielestäni eräs keikan hienoimmista)

Stay

Illusion&Dream (jota ennen Marko kysyi yleisöltä, kuinka moni meistä uskoo unelmiin ja Jani heitti vitsinä, että eräällä keikalla vain kolme ihmistä oli nostanut kätensä kuullessaan Markon kysymyksen)

The Ballad Of Jeremiah Peacekeeper (joka kirvoitti minulta kyyneleet, koska tämä on todella koskettava ja kaunis kappale uudelta levyltä. Voin lyödä vetoa, että mikäli pojat soittavat "Skinin" ensi vuonna keikoillaan, reaktioni on samanlainen)

Kamikaze Love

Miss Impossible (jota ennen Marko kyseli näin "Missä on mun Miss Impossibleni?" :D)

Late Goodbye ("Beer cans, used gloves"... Ei kai sitä enempää tarvitse sanoa, vai mitä?)

Salaisuuksia (tämä kuulosti todella ihanalta livenä ja Markon äänellä, vaikka tykkään myös Johanna Kurkelan tulkinnasta. Alkuspiikin mukaan tämä on ensimmäinen suomenkielinen biisi, jota pojat ovat koskaan esittäneet livenä)

Roses (jonka aikana Marko esitteli koko bändin)

Dreaming Wide Awake

Carnival Of Rust

Lift

Välispiikit jaksoivat naurattaa, vaikka en niitä nyt tässä vaiheessa kovin hyvin muistakaan. Marko myös innostui hieman vilauttelemaan lavalla, mutta ei kuitenkaan liikaa.

Iso kiitos pojille keikasta ja kiitos Oskulle keikkaseurasta sekä kuvista.