Nuoruus ja luova hulluus

Olavi Uusivirralta tulee uusi levy maaliskuussa! Ja kuuntelen nyt Spotifyn kautta sen levyn ensimmäistä sinkkujulkaisua nimeltä "Nuoruus". Olen kuullut sen viime kesänä Kallio Block Partyssä ja kuulosti todella hyvältä. Kuulostaa nytkin. En millään malttaisi odottaa maaliskuuta.

Milloin rupesin kiinnostumaan Olavista? Vuosi taisi olla 2005, kun radiossa soitettiin "On niin helppoo olla onnellinen" ja minua huvitti sen biisin sanat, mutta samaistuin sen biisin tuomiin ajatuksiin. Vuonna 2007 ostin "Me ei kuolla koskaan" -albumin ja se oli kovassa kuuntelussa linja-automatkoilla Helsinki-Hyvinkää (opiskelin Hyvinkäällä silloin). Mutta vasta Olavin kolmas levy "Minä olen hullu" sai minut keikoille sitä seuraamaan ja muutaman merkinnän olen siitä tähän blogiini väsännyt aiemmin. Kunhan uusi levy tulee, kirjoitan siitä arvion niin kuin olen tehnyt "Hullustakin", käsittelen senkin varmaan kappale kerrallaan.

Ja tähän merkinnän loppuun yksi Olavin ihanimmista biiseistä, joka on varmaan vaikuttanut minuun eniten tähän mennessä. Ja vaikuttaa edelleen. Toivottavasti uudelle levylle tulee lisäksi niitä biisejä, joita olen kuullut akustisilla keikoilla viime vuonna.

Muistatko Johanna, kun kaatosateesta
kastuneet vaatteeni sänkysi päätyyn
ripustin?
Sinä soitit pianoa ja lauloit.

Keitit kahvit pariisilaisittain ja
kun avasin pallohameesi napin,
sinä sanoit: "Joku meitä katselee".

Sinä olit Ukonlintu, outolintu
Lapin tuiman tuntureilta.
Kuningatar germaaninen.
Minä olin yksinäinen Virvaliekki,
hurja poika Hämeestä
ja jos saisin tehdä kaiken uudelleen,
nukahtaisin Ruusun vuoteeseen.

Muistatko Johanna, kun yritimme
olla hiljaa, veljesi takana seinän nukkui.
Hehkui hiili hiiltä vasten.
Varovasti verhojen läpi tuli aamu
ja ennen kuin lähdit asemalle miestäsi vastaan,
sanoit: "Joku meitä aina katselee".

Sinä olit Ukonlintu, outolintu,
Lapin tuiman tuntureilta.
Kuningatar germaaninen.
Minä olin yksinäinen Virvaliekki,
hurja poika Hämeestä ja jos saisin
tehdä kaiken uudelleen,
jäisin siihen ruusun vuoteeseen.

Muistatko Johanna, kun kuiskasin
korvaasi hiljaa, unen läpi vastasit
oudolla kielellä?
Minä silitin päätäsi ja valvoin.

Sinä olit Ukonlintu, outolintu,
Lapin tuiman tuntureilta...

(Olavi Uusivirta -Ukonlintu ja Virvaliekki)