Palapelin puolikas ja bändipaitahehkutusta

Treenattiin eilen bändikaverini kanssa lauantain keikkaa varten ja saatiin duomme nimettyä. Me olemme "Palapelin puolikas", sillä mielestäni se oli todella hyvä nimi, jopa kenties parempi kuin "Variksenpelätti" tai "Tähtisumu", joita aluksi ehdotin.

Posti toi tänään minulle tällaisen

Minulla on vain 3 bändipaitaa, joista yhden olen painattanut itse ja yhtä käytän yöpaitana, koska siinä on mukava nukkua. Tuo on tietysti hieman liian iso, mutta hieno se on joka tapauksessa.. Voin käyttää tuota pitkähihaisen paidan päällä, vaikka keikoilla...

Ostin UFF:ilta myös kivan hatun

Lohtu

Jos lohtusi on jouluenkeleitä
kesäkuuksi jäänyt ikkunaan,
maton alla mustia perkeleitä,
jotka ovat käyneet nukkumaan.

Jos se on pysäkillä pakkassäässä
humalaisen pojan suudelma.
Jos lohtusi on yhden sentin päässä
hiljaa huohottava kuolema.

Niin sinä olet minut,
sinä olet minun.
Ole sinä minun lohtuni.

Lohtua on kettinki ovensuussa,
tyynyn alla pistooli piilossa,
kaunis uni lehtilaatikossa,
viimeinen tilkka pullossa.

Lohtua on unelma vapaudesta,
horisontin viiva kaukana.
Se on tehdä kahle sormuksesta
tai rivitalon muotoinen vankila.

Ja sinä olet minun,
sinä olet minun.
Ole sinä minun lohtuni.

Vain sinä olet minun,
sinä olet minun.
Ole sinä minun lohtuni.

(Tuure Kilpeläinen -Lohtu)

Eilenillalla olin Tuomasmessussa Mikael Agricolan kirkossa ja Tuure oli siellä laulamassa parin kappaleen verran. Sunnuntain teema oli "lähimmäinen". Tuo ylläoleva laulu kuultiin ehtoollisen aikana ja jotenkin osasin odottaa sitä toisena lauluna siellä, luultavasti teemansa ja tekstinsä vuoksi. Nyt, kun kuuntelen sitä, muistan, miten eilen silmiini nousivat kyyneleet mennessäni ehtoolliselle ja kuunnellessani tuon biisin sanoja. Käsitin, että jokainen voi olla lohduttamassa toinen toistaan omalla tavallaan ja haluan itse olla ainakin se lohduttaja kaikille niille, jotka tarvitsevat lohtua.

5 albumia, joita ilman en olisi minä 5/5

Heikki Kuula -Blacksuami, 2010

Turpiin on otettu, mutta eipä tunnu missään. Katkeruus. Rytmimusiikin syvempi olemus. Lähiöelämä. Yksinhuoltajat ja se, ettei niihin pysty luottamaan, vaikka haluaisi. Työttömyys. Itsensä takaisin jaloilleen saaminen.

Kappaleista:

1. Sun nimi on Kuula: Siteerasin pitkään tämän kappaleen kahta viimeistä säettä, sillä mielestäni se oli todella hyvin sanottu. Teksti kertoo lähiöelämästä.

2. Subutexcowboy: Ahdistava nimi ja piinaava teksti, joka kertoo narkkarista.

3. Kallio-Herska: Huumeet ja seksi ovat pääosassa tässä kappaleessa, jonka biitti on puhallinvoittoinen. En tiedä, onko Kuula itse nyysinyt sen jostain.

4. Paskannan sieluusi: Ruotii isä-poika-suhdetta, joka ei ole ihan täysjärkinen. Kykenen samaistumaan tähän tietyllä tapaa, vaikka olenkin väärää sukupuolta ja asiani ovat omien vanhempieni kanssa huomattavasti paremmin.

5. Spuge: Lainaa häpeilemättä erästä Kings Of Conveniencen biisiä. Teksti kertoo alkoholistista, joka kuolee pakkaseen. Ironinen. Radio Helsingin kesäbiisi 2010.

6. 270183-213H: Tämä muistuttaa minua niistä jaksoista, jolloin olin työtön ja minua otti tavattomasti päähän säätämiseni. Kertosäe ja biitti lainaavat Kasevan "Et jäädä voi nukkumaan"-biisiä.

7. Sutenöörin blues: Surullinen biisi, joka kertoo parittajasta puhumassa huoralle, jota tämä rakastaa, vaikka ei haluaisikaan myöntää sitä.

8. Huoralta pääsi kyynel: Maansa myynyt nuori mies kohtaa huoran, joka riistää henkensä myöhemmin samana yönä ja saa miehen muistelemaan heidän tapaamistaan.

9. Kurita mua mutsi: Huono äiti-poika-suhde on tämän biisin aihe. Poika kantaa sydämessään kaunaa lapsuutensa traumoista, siitä, miten ei saanut huomiota äidiltään muuten kuin tekemällä pahaa.

10. Luutarhassa: Teksti lainaa Hectorin kappaletta "Olen hautausmaa". En tiedä, onko tässä myös kertomus pojan isästä.

11. Postikortteja reunalta: Parittaja tekee itsemurhan kuullessaan naisensa kuolleen ja kertoo tarinan kuolemastaan.

12. Poistakaa makkaraa: Tämän tekstiin en ole kiinnittänyt niin paljon huomiota, mutta Basso.fi:n keskustelupalstaa seuranneena olen lukenut, että poikakin olisi kuollut ja raportoi tässä biisissä tilannettaan taivaasta.


Viimeinen osa on ollut jo jonkin aikaa valmiina, mutta sain vasta nyt postattua sen tänne. Seuraavaksi aion ruveta tekemään listaa parhaista mies- ja naislaulajista. Ja toivon, että ensi lauantain keikka menisi hyvin. Raportoin siitä varmaan tännekin jossain vaiheessa omasta näkökulmastani.

Unia, haaveita ja Apocalypticaa

Oot Eicca Toppinen mulle.
Minä villikko huoleton.
Anna tilaa haaveilulle,
niin tiedät, milloin mentävä on.

Oot Eicca Toppinen mulle,
enempää mä toivo en.
Ja tahdo kertoa sulle,
ketä eniten tarvitsen.

Iltaisin, kun aurinko laskee,
mä sinun vangikses jään.
Jos taivaalla tähdet loistaa,
mä susta unta nään.

Oot Eicca Toppinen mulle.
Nyt, kun luokseni sut mä sain,
niin syvälliselle keskustelulle
uhraan aikaani vain.

Oot Eicca Toppinen mulle,
viileä ja kaukainen vaan,
mut haluaisin näyttää sulle,
kuinka saan sut sulamaan.

Istun sohvalla lähelläsi,
sellon soittoa kuuntelen.
Painan pääni olkaas' vasten,
pehmeitä hiuksias' hyväilen.

Oot Eicca Toppinen mulle,
Apocalyptican soittaja.
Ja mä oon laulaja sulle,
pikkuinen haaveilija.

Oot Eicca Toppinen mulle,
mä sua ihailen vaan.
Ja kun sä hymyilet mulle,
se saa mut unohtamaan.

Toisinaan sä saat mut jäämään
vierellesi nukkumaan.
Silloin samaa unta nähdään
ja sä opetat mua rakastamaan.

Tämä olisi ilman säestystä todella hyvä keikan lopetusbiisiksi, koska olen suunnitellut alkuun ja loppuun vapaata improvisaatiota ja melodia on yksinkertainen, mutta kaunis ja tulee jäämään varmasti ihmisten mieleen. Nyt vain odottelen ensi viikkoa, jolloin laulan tämän ensimmäisellä duokeikalla. Nimi meiltä tosin vielä puuttuu, mutta toivottavasti keksimme vielä jonkun mieleenpainuvan nimen ennen ensi lauantaita.

Prinsessa ja Tuhkimo

Auringonlasku.
Sinä ja minä.
Prinsessa ja Tuhkimo,
kaksi kaunista ihmistä.

Sä tartuit auringon
viimeiseen säteeseen,
katoavaan, heiveröiseen.
Nauroit, mut näin
sun silmässä kyyneleen.

Sä pyysit multa: "Kellutaan!"
Sä katsoit mua silmiin,
mä nauroin vaan.
Ei kukaan kai voi rakastaa
nuorta, kaunista prinsessaa.
Kellutaan ja kellutaan,
aina kauemmas toisistamme joudutaan.

Auringonnousu.
Uniset silmät.
Hipaisu ja suudelma,
sitten ei mitään.

Sä katosit yöhön,
tiedän sen.
Kuljen yksin epäillen.
Minne sä lopulta päädyt,
sitä tiedä mä en.

Tuhkimoa paleltaa
meren aallot kun mua keinuttaa.
Mä huudan ikävääni kuutamoon,
tahdon takaisin sun kainaloon.
Vaikka kesällä itseni kadotin
tahdon prinsessan elämääni takaisin.

Tahtoo keikalle!

Eilen iski taas keikkakuume, kun illalla katselin My Chemical Romancen live-videoita youtubesta. Viikon päästä olenkin menossa keikalle, tosin omalle, Helsingin keskustaan "We Love Helsingin ja Radio Helsingin soiva kortteli"-tapahtumaan, joka pidetään 24.9.2011 klo 14-16. Esiinnyn duokaverini kanssa, joten saa tulla katsomaan ja kuuntelemaan...

tässä tapahtuman Facebook-sivusto, jos jotakuta kiinnostaa

Laulan sekä omiani että duokaverini kirjoittamia ja säveltämiä biisejä. Ja lisäksi koitan kehitellä uusia sanoituksia yhteen omaan biisiini ja ehdottaa, että voisin laulaa senkin siellä keikalla. Alkuun ajattelin tehdä jonkun improvisaation, jollaisia rakastan todella :)

Tässä pätkä siitä tekstistä, jota parhaillaan työstän... Nimeltään se on "Unia, haaveita ja Apocalypticaa", koska siinä esiintyy Apocalyptican erään jäsenen nimi:

"Oot Eicca Toppinen mulle.
Minä villikko huoleton.
Anna tilaa haaveilulle,
niin tiedät, milloin mentävä on.

Oot Eicca Toppinen mulle,
enempää mä toivon en
ja tahdon kertoa sulle,
ketä eniten tarvitsen.

Iltaisin, kun aurinko laskee,
mä sinun vangikses jään.
Jos tähdet taivaalla loistaa,
mä susta unia nään.

---
Oot Eicca Toppinen mulle,
Apocalyptican soittaja.
Ja mä oon laulaja sulle,
pikkuinen haaveilija.

Oot Eicca Toppinen mulle,
mä sua ihailen vaan.
Ja kun sä hymyilet mulle,
sä saat mut unohtamaan.

Toisinaan sä saat mut jäämään
vierellesi nukkumaan.
Silloin samaa unta nähdään
ja sä opetat mua rakastamaan.

Pohjoisen lilja

Lapsien näät leikkivän,
päivän iltaan ehtivän.
Varjo kasvoillasi viipyy
aina hieman kauemmin.

Poikki pihan, yli maan
talvi tekee tuloaan.
Vielä puoli vuotta kesään
saman verran siitä, kun
äänet rappukäytävän
hänen kertoo lähtevän.
Silmät viattomat kysyy:
"saapuuko hän koskaan takaisin?"

Pohjoisen lilja, älä huoliisi jää!
Se, mikä totta on tänään,
sen huominen vie mennessään.
Pohjoisen lilja, nosta pystyyn taas pää
ja hetkeesi tartu!
Ei täällä tehdä voi sen enempää.

Pientä poikaa katselet,
hänet sänkyyn peittelet.
Sisko vieressä jo nukkuu
lapsen unta valkeaa.

Heille kaiken antaisit,
heidän vuokseen kuolisit
ja jos surusi on suuri,
niin on rakkautesikin.
Etkä sille mitään voi,
mitä maailma eteen toi,
mutta vartesi on vahva
ja sun kukat vielä kauniit niin.

Pohjoisen lilja, älä huoliisi jää!
Se, mikä totta on tänään,
sen huominen vie mennessään.
Pohjoisen lilja, nosta pystyyn taas pää
ja hetkeesi tartu!
Ei täällä tehdä voi sen enempää.

Häntä etsit usein öisin pimeydestä;
olkapäätä, ääntä, joka lohduttaa.
Silti tiedät, että jos hän olisi läsnä,
välillänne erämaa,
jossa kumpikin vain vettä janoaa.

(Anna Eriksson: Pohjoisen lilja)

Luokseni saapui pari päivää sitten kissanpentu, jolle annoin nimen tuon yllä mainitun biisin mukaan. Tulen kai antamaan jatkossakin tuleville lemmikeilleni yms. musiikkiin jollain tapaa liittyviä nimiä. Jos minulle olisi tullut poikakissa, sen nimeksi olisi tullut Frank. Ehkä vielä joskus sellainenkin tapaus sattuu kohdalleni.